Ensimmäisenä, jo helmikuussa, valmistui neulemekko. Kaarrokkeen tein Dropsin villatakin mukaisesti - muuten mekko oli omaa sovellusta. Ei tosin kovinkaan vaikeaa sellaista, hiha-aukkojen jälkeen vain oikeaa pyörönä; lisäyksiä sivuihin tasaisin välimatkoin. Lankana Rowania, Classic Yarn Bamboo Softia.
Valmis vaatekappale on ehkä pikemminkin tunika kuin mekko, mutta hyvin on tytölle kelvannut. Toistaiseksi tämä on ollut käytössä pitkähihaisen trikoopaidan ja legginssien kanssa, mutta sään lämmetessä ihan pelkät capritrikoot taitavat riittää tunikan kaveriksi.
Valmis neulepinta on mukavan pehmoista ja silkkisen oloista. Lanka on tosin venähtänyt käytössä jonkin verran - vaikken kasvunvaraa mekkoon tarkoituksella tehnytkään, niin käytössä sitä on väkisinkin muodostunut.
Kaksi muuta tytölle valmistunutta mekkoa ovat sitten syntyneet ompelukoneella. Jo ennen joulua löysin John Lewiksen palalaarista kaksi palaa vaaleanpunaista "timangiharsoa" - tähän seuraksi vielä vaaleanpunaista vuorikangasta, satiinikanttinauhaa sekä paksumpaa nauhaa vyöksi.
Ihan vähään aikaan ei kyllä tee mieli uudestaan tätä kangasyhdistelmää ruveta ompelemaan. Lopputulos on yllättävänkin siisti, mutta kyllä muutaman kerran tuli kiroiltua kankaan liukastellessa paikaltaan pois. Tytärkin tykkää; tämä on ainoa mekko jonka tytär ripustaa kauniisti henkariin käytön jälkeen - muut vaatteet voi hyvin syltätä lattialle illalla, mutta tästä mekosta neiti pitää hyvän huolen.
Jos kaksi ensimmäistä mekkoa ovat päässeet käyttöön nyt ja heti, niin kolmas joutuu odottamaan vuoroaan vielä jonkin aikaa. Mekon koon valitsin täysin pituuden perusteella, mutta en huomannut tarkistaa ympärysmittoja - syytän asiasta kokemattomuuttani, tämä kun ensimmäinen vaate jonka ompelen kaavojen mukaan.
Kukkamekko luonnovalkeasta vakosametista (vaaleanpunainen vuori kuultaa auringonvalossa läpi), kukkaköynnös puuvillakankaasta ja -langasta. Kunkin kukan keskustaan on ommeltu kolme helmiäisnappia.
Valmis mekko onkin pituudeltaan aika loistava, mutta leveyttä on aivan liikaa... Toisaalta tämä on myös helpotus; täysin vuoritettu vakosamettimekko on kieltämättä talvinen. Kesällä näin paksulle mekolle tuskin olisi käyttöä, joten toivotaan mekon olevan sopiva sitten puolen vuoden päästä.
Virheistä kuitenkin aina oppii. Samalla kaavalla olisi tarkoitus tehdä toinenkin mekko: pienellä kaavan muokkauksella ja ohkaisia puuvillakankaita käyttämällä voisi saada aikaan kääntömekon - tähän tulevaan mekkoon taidan kuitenkin valita viisivuotiaan koon (kukkamekossa käytetty seitsenvuotiaan kokoa) ja pidentää sitä vain tytölle sopivaksi.
