Tyyntä myrskyn edellä

Erinäisten medioiden kovasti rummuttaman syysmyrskyn ennustetaan iskevän ensi yönä tänne Englantiin. Tänään aamu kuitenkin valkeni aurinkoisena ja melko heikkotuulisena eikä näin upeaa keliä vaan voinut jättää hyödyntämättä. Juomat, kartta ja kamera reppuun, koira hihnanpäähän ja matkaan.

Yleensä lenkkini kiertävät vanhoja vakioreittejä. Tänään päätin kuitenkin hullutella ja kiertää suosikkijärvilleni uusia maastoja myöten. Lähin "järvi" nyt kuuluu osana yhteen vakiolenkeistäni, mutta tuon jälkeen päästiin jo täysin uusiin maisemiin.

Järvet täällä Berkshiressä nyt vastaavat ehkä lähinnä suomalaisia lampia, mutta niiden ympäristöt ovat useimmiten rauhoitettuja luonnonpuistoja polkuineen. Ei siis mikään ihme, että viikonloppuisin puistot ovat täynnä raittiista ilmasta ja hiljaisuudesta nauttivista ihmisistä. Tänään kuitenkin äärimmäisen suosittu Dinton Pastures oli hieman yllättäen mukavan väljä - liekö sitten sääennuste säikäyttänyt ihmiset pysymään sisätiloissa?

Vaikka valtaosan lenkistä pääsinkin nauttimaan upeasta säästä niin kodin lähestyessä tuuli alkoi jo hiljalleen yltyä. Viimeiset pitkät suorat pääsinkin puskemaan jo navakkaan vastatuuleen. Nyt, reilut neljä tuntia kotiutumisen jälkeen tuuli näyttäisi hieman heikentyneen - saa nähdä mikä tilanne on yöllä, kun myrskyn pitäisi tänne todenteolla iskeä.

Hissukseen edetessäkin lenkille kertyi mukavasti mittaa: reilun kahden ja puolen tunnin aikana kilometrejä kertyi 23. Vaikka reitin valitsinkin mahdollisimman kuivaksi (parin viikon kaatosateet näkyvät jo kinttupolkujen kunnossa) niin kotiin saavuttuamme suihku kutsui niin minua kuin lenkkikaveriakin. Jos nämä sateet jatkuvat, niin Hipsulainen joutuu luopumaan jälleen kerran jalkojen koristekarvoistaan - mikä tahansa, mikä helpottaa peseytymistä lenkin jälkeen, on tervetullut idea. Sadeasu on jo testattu, ja pikkukoirahan traumatisoitui siitä niin ettei pystynyt liikahtamaankaan. Jos pelkät valjaatkin tuntuvat olevan joskus liikaa, niin turha pientä on yhtään sen rajoittavimmilla varusteilla kiusaamaan.

Alavilla mailla hallan vaara

Muistaako joku vielä näitä lankoja? Oman aikansa se vei, mutta nyt on langoista tullut takki. Ja tulikin sen näköinen kuin (joskin matkalla muuttuneissa) suunnitelmissani!

Lankojen värimaailma muistutti heti alkuun minua syksystä. Pelkästään marraskuun värimaailmaa toistava raidallinen takki tuntui jokseenkin tylsältä, joten aluksi ajattelin ripotella sinne tänne oranssin eri sävyissä hehkuvia vaahteranlehtiä piristykseksi. Ongelmaksi vaan tässä muoduistui se, ettei a) minulla ole erisävyisiä oransseja lankoja ja b) vaahteranlehtien neulominen tuntui ajatuksena turhan työläältä. Takkiin valitut napit kuitenkin veivät ajatukset kuuraan ja jäähän, joten siellä täällä leijailevat lumihiutaleet tuntuivat tähän takkiin istuvan kuin nenä päähän.

Frost

Kasvivärjätty Gjestal Maija n. 180 g sekä TeeTee Pallas n. 110 g

Lumihiutaleet virkattu Teresa Richardsonin mallin mukaan

 Malliltaan takki on perinteinen ylhäältä alas neulottu perusraglan. Pääntien lisäykset on neulottu joka neljäs kerros, raglanlisäykset joka toinen kerros. Hihojen erottamisen jälkeen ainaoikeaa niin pitkään että takki on sopiva; helmassa, hihansuissa ja kauluksessa/nappilistassa 3o3n -joustinta. Nappilista on lisäksi viimeistelty i-cord -reunuksella.

Hihoja päätellessä alkoi tosin iskeä pieni tuskanhiki päälle - Miss Esiteini venyy tällä hetkellä sentin per kuukausi, joten elokuussa aloitetussa takissa ei enää pahemmin kasvunvaraa ole. Kastelun ja pingotuksen jälkeen takista tuli sentään jonkin aikaa käytettävä, ja onhan takille uusikin käyttäjä jo kasvamassa Miss Rimppakintun muodossa. Tämä takki ei nimittäin todellakaan vaatekeräykseen yhden käyttäjän jälkeen lähde vaan menee säilytettävien vaatteiden laatikkoon: kyllähän sitä nyt omin kätösin värjätyistä langoista tehtyä takkia täytyy käyttää, ja vaikka omakehu suomalaiseen luonteeseen ei juuri istukaan niin kyllähän tuo hieno on. Minä todellakin tykkään.

Tylsää mutta tarpeellista

Ihmeellinen syysplääh tuntuu nyt iskeneen päälle neulomisen suhteen. Yleensä tässä vaiheessa silittelen lankoja niin kotona kuin kaupassakin, selailen neulemallistoja ja suunnittelen kuumeisesti joululahjoja. Tänä vuonna moisesta toiminnasta ei ole aavistustakaan  - keskeneräiset neuleet saavat maata korissaan ja joululahjatkin taitavat tänä vuonna tulla kaupasta ainakin suurimmaksi osaksi.

Jotain on kuitenkin valmistunutkin.

Lankalaatikon tyhjennysprojektina syntyi kaksi tiskirättiä. Molemmat neulottu katsotaan mitä tulee -metodilla: harmaassa reunoissa helmineuletta, rätin keskus päästä vedettyä pitsiä. Harmaan lapun valmistuttua pitsin neulominen tympi jo pahan kerran, joten seuraava rätti syntyi ihan oikeaa ja nurjaa silmukkaa vuorottolemalla. Molemmat rätit Novitan Bambua.

Kirppuneiti kasvaa, vaikkakin hiljalleen, joten vanhat hyvinpalvelleet villapöksyt alkavat jäädä lyhyiksi. Laatikosta löytyneet 1½ kerää Cascade 220 -lankaa riittivät juuri sopivasti kaksiin lyhytlahkeisiin pöksyihin, mallina meille parhaaksi havaittu Curly Purly Soaker. Yleensä toki villapöksyjä pidetään vaatteiden alla, mutta Miss Rimppakinttu haluaa aina uusia vaatteita saatuaan kiskoa ne päälleen ja mennä ihailemaan itseään peilistä.

Parhaat kuitenkin viimeisinä... Maaliskuussa aloitin Sake-parin neulomista, ja ensimmäinen sukka valmistuikin nopeasti. Toinen sukka sai kuitenkin odottaa vuoroaan ihan jonkin aikaa. Syksy, viilenevät illat ja villasukkapula kuitenkin pakottivat taas tarttumaan puikkoihin ja hyvä niin - nämä sukat paitsi lämmittävät jalkoja, myös piristävät mieltä iloisella värillään.

 Sake by Cookie A. 

Opal 4ply (väri 5182), 100 g

Pieniä muutoksia tein alkuperäiseen malliin nähden: ajatuskatko ensimmäistä sukkaa neuloessa johti siihen, että päätin neuloa toisen sukan palmikoiden kallistumisen suhteen ensimmäisen peilikuvaksi. Ensin valmistuneessa sukassa oikealta tuleva palmikko kulkee siis vasemman yli, jälkimmäisessä sukassa päinvastoin. Lisäksi jätin käyttömukavuuden perusteella jalkapöydän palmikot pois: käytän kuitenkin villasukkia talviaikaan kaikkien kenkieni kanssa, joten ihan kengän mahtumisen takia joustinneule on parempi vaihtoehto kuin palmikko.