torstai 10. lokakuuta 2013

Alavilla mailla hallan vaara

Muistaako joku vielä näitä lankoja? Oman aikansa se vei, mutta nyt on langoista tullut takki. Ja tulikin sen näköinen kuin (joskin matkalla muuttuneissa) suunnitelmissani!


Lankojen värimaailma muistutti heti alkuun minua syksystä. Pelkästään marraskuun värimaailmaa toistava raidallinen takki tuntui jokseenkin tylsältä, joten aluksi ajattelin ripotella sinne tänne oranssin eri sävyissä hehkuvia vaahteranlehtiä piristykseksi. Ongelmaksi vaan tässä muoduistui se, ettei a) minulla ole erisävyisiä oransseja lankoja ja b) vaahteranlehtien neulominen tuntui ajatuksena turhan työläältä. Takkiin valitut napit kuitenkin veivät ajatukset kuuraan ja jäähän, joten siellä täällä leijailevat lumihiutaleet tuntuivat tähän takkiin istuvan kuin nenä päähän.

Frost
Kasvivärjätty Gjestal Maija n. 180 g sekä TeeTee Pallas n. 110 g
Lumihiutaleet virkattu Teresa Richardsonin mallin mukaan

 Malliltaan takki on perinteinen ylhäältä alas neulottu perusraglan. Pääntien lisäykset on neulottu joka neljäs kerros, raglanlisäykset joka toinen kerros. Hihojen erottamisen jälkeen ainaoikeaa niin pitkään että takki on sopiva; helmassa, hihansuissa ja kauluksessa/nappilistassa 3o3n -joustinta. Nappilista on lisäksi viimeistelty i-cord -reunuksella.


Hihoja päätellessä alkoi tosin iskeä pieni tuskanhiki päälle - Miss Esiteini venyy tällä hetkellä sentin per kuukausi, joten elokuussa aloitetussa takissa ei enää pahemmin kasvunvaraa ole. Kastelun ja pingotuksen jälkeen takista tuli sentään jonkin aikaa käytettävä, ja onhan takille uusikin käyttäjä jo kasvamassa Miss Rimppakintun muodossa. Tämä takki ei nimittäin todellakaan vaatekeräykseen yhden käyttäjän jälkeen lähde vaan menee säilytettävien vaatteiden laatikkoon: kyllähän sitä nyt omin kätösin värjätyistä langoista tehtyä takkia täytyy käyttää, ja vaikka omakehu suomalaiseen luonteeseen ei juuri istukaan niin kyllähän tuo hieno on. Minä todellakin tykkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti