Kisapäällikön pitämän lyhyen ja ytimekkään health and safety -puheen jälkeen on hyvä heittää aikataulutavoitteet romukoppaan ja lähteä tavoittelemaan maaliinpääsyä ehjänä: edessä kymmenen mailin edestä mutaa, mäkiä ja hikeä.
Reittiprofiili. 9 km kohdalla oleva mäki oli juuri niin jyrkkä kuin miltä se profiilissa vaikuttaakin; niin minä kuin suurin osa kanssajuoksijoista joutui pahimmissa paikoissa ottamaan nelivedon päälle.Ensimmäinen kilsa oli helppo ja vauhdikas, kapeaa asfaltoitua maalaistietä pääsee letkassakin nopeasti. Tämän jälkeen edessä olikin karu totuus eli kymmenen mailin mud fest, joko metsäpolkuna tai pellon laidan nurmipeitteisenä footpathina. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kuukauden sateiden jälkeen erityisen hyvässä kunnossa ellei sitten pidä puolisääreen ulottuvaa mutavelliä parhaana mahdollisena juoksualustana.
Ennätyksiä tavoitellessa moinen maasto voisi ehkä vähän harmittaa, mutta koska jo ilmoittautumisvaiheessa sekä profiili että polun todennäköinen kunto olivat jo tiedossa meni tämä kisa ihan hauskanpidon piikkiin. Mudan siis saattoi ottaa ihan ihonhoidollisesti (maalissa mutaa löytyi niin naamasta kuin hiuksistakin, kengät tosin eivät tosin ehkä toivu tästä hoidosta koskaan) ja mäet edetä rauhassa kävellen. Sitäpaitsi puroissa on hauska läiskiä ihan luvan kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti