Maaliskuun alussa juoksu sujui ja pitkään uinunut kilpailuvietti alkoi hiljalleen voimistua. Erään erityisen onnistuneen lenkin jälkeen meninkin endorfiinihumalassani ilmoittautumaan naapurikaupungin puolikkaalle.Vaikka lenkkeily on tuonkin jälkeen jatkunut säännöllisenä, ja kuntokäyrä ollut noususuuntainen, alkoi h-hetken lähestyessä jännittää: Kotikaupungin puolikkaalla kuoli mies, naapurikreivikunnan vastaavalla mies joutui teholle ja Lontoon kokonaisella kuoli nainen. Juoksu on siis vaarallinen laji, etenkin kun vetää liian lujaa itseään kuuntelematta. Koska omasta kunnosta ei oikein todellista varmuutta ollut, päätin jättää tähän juoksuun aikatavoitteet pois ja lähteä vain tavoittelemaan ehjää juoksua ja maaliinpääsyä.
Tänään oli sitten se suuri päivä. Sääennusteet pitivät tällä kertaa paikkansa, ja aamu valkeni kylmänä, tuulisena ja sateisena. Hapekas keli, mutta muuta hyvää sanottavaa säässä ei sitten ollutkaan. Onneksi lähtöä sai odotella sisällä lämpimässä - kisan pääkonttori oli paikallisessa Art centressa, entisessä kartanossa.
Matkaan siis lähdin ilman aikatavoitteita. Juoksu kuitenkin sujui, ja omalla perusvauhtia etenemällä vauhti pysyi varsin vakiona: mailien splitit 9'38/9'26/9'10/18'08(kaksi mailia - mailimerkki jäi huomaamamatta)/9'23/9'37/9'42/10'09/8'56/9'34/9'33/9'49. Loppuaika siis 2:03 ja risat.
Olen hyvin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti