Kahdesti kuukaudessa on minun oman iltamenoni aika: naapuruston neulojat kokoontuvat lähipubiin neulomaan, syömään, juomaan ja keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sosiaaliselta kannalta tämä on siis minulle hyvin tärkeä, mutta tapaamisista voi hyötyä myös ihan konkreettisesti: itselläni ei langankerijää & vyyhdinpuita ole, mutta moiset kapistukset löytyvät sekä tapaamisten vetäjältä että pubin land ladylta.
Aikaisemmin olin kerinyt tarvittavat lankavyyhdit ihan tapaamisten aikana, mutta tällä kertaa sain kerijän ja puut mukaani kotiin seuraaviksi pariksi viikoksi. Tänään alkoiki aamupuuron jälkeen hauskuus molempien lasten päästessä kokeilemaan kerimistä. Jotain maagista tuossa kammen pyörittämisessä kyllä on - itsekin haluaisin kerijän ja puut itselleni, mutta kyllä silti hieman yllätti kun poikakin nämä synttärilahjakseen haluaisi. Mikäs siinä, hyvä maku hällä!
Iltapäivällä, koulun jälkeen, päästiin jatkamaan vyyhtien purkamista. Nyt suurin uutuudenviehätys oli laitteesta jo kadonnut ja minäkin pääsin palloja pyörittämään. Kieltämättä tuo on todella näppärä kapistus: viisi minuuttia ja 400 m lankaa on siistillä kerällä. Nyt kun vielä saisi nuo kerät muuttumaan valmiiksi neuleiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti