Mitä me sitten lomalla sitten tehtiin?
- Juostiin. Menomatkalla aamut alkoivat minulla ja koiralla pääsääntöisesti aamulenkeillä ennen pitkää, autossa kuluvaa päivää. Myös Suomen puolella tuli lenkeillä käytyä alkuun säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta yht'äkkiä ohjelmaa tuntui olevan muutenkin jo riittävästi ilman juoksulenkkejä.
- Nautittiin loistavasta kesäsäästä etenkin rannoilla. Menomatkan leirintäalueet buukattiin uimamahdollisuuksien mukaan, ja tokihan Suomessakin lapset kävivät järvessä pulikoimassa harva se päivä. Uimisen lisäksi etenkin poika vietti aikaa myös rannalla, onkivapa kädessä.
Knuthenborgin Adventure Playgroundin ainoa huono puoli oli sen soveltuvuus ainoastaan lapsille - myös minä olisin halunnut puihin kiipeilemään! Tuokin tukkiaita kun alkoi keinua uhkaavasti huippua lähestyttäessä, niin pakko oli laskeutua alas ennen koko seinämän romahtaessa.
- Vietettiin aikaa lasten ehdoilla. Menomatkan taukopaikat mietittiin lapsille sopiviksi, eli Suomeen ajaessa koluttiin Tanskan Knuthenborg (suosittelen lämpimästi!) sekä Ruotsin Astrid Lindgrenin Maailma. Paluumatkan "pääkohde", Tanskassa sijaitseva Labyrinthia, osui silmiin sattumalta mutta tuoltahan ei lapsia olisi loppujen lopuksi olisi millään saanut lähtemään pois.
- Syötiin. Vaa'alla en uskalla käydä seuraavaan pariin kuukauteen.
Väripata porisee ja kiehuu
- Toki myös käsityöt olivat lomalla mukana! Edellisessä postauksessa mainittu pojan pusero valmistui Turun satamassa ulospääsyä jonottaen; uusi pari Monkey-sukkia on kärkikavennuksia vailla (lanka loppui kesken kavennusten ja nyt pitäisi päättää purkaako myös toisen sukan kärki jolloin saisi samanlaisen parin, vai kelpuuttaisiko toisen sukan erivärisenä), kuusi uutta lankavyyhtiä odottaa kerälle pääsemistä & takiksi kutoutumista ja oma uusi pusero on kainaloissa menossa.
- Ompelukone löytyi vihdoinkin vuosi sitten rikkoutuneen tilalle! Käyttöäkin löyty heti: kuopuksen rattaat jätettiin suunnitellusti kotiin, mutta ikävä kyllä lähtötohinoissa unohtui myös Ergo. Uusi kantoväline oli siis saatava. Onneksi äitini mittavista kangasvarastoista löytyi niin runkokangas kuin paneelikin uuteen neliöliinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti