Leg 1: Oxford - Abingdon
Kolmen viikon viileämmän sään & ihan kunnon pakkasyön jälkeen maa on jäässä. Pellot ovat siis mukavan kiinteitä juostavia - ei tietoakaan edellisen vuoden mudasta. Jes! Sykevyö unohtui kassin pohjalle joten sykkeistä ei ole tietoakaan. Meno kuitenkin tuntuu kevyeltä ja matka taittuu tasaisella vajaan kuuden minuutin kilometrivauhdilla.
Leg 2: Abingdon - Benson
Lämpötila alkaa kohota nollan yläpuolelle ja ennusteissa mainittu tihkusade alkaa vihmoa kasvoja. Reisissä tihku tuntuu pahiten mutta onneksi sade ei jatku pitkään. Maa on edelleen suhteellisen kiinteä ja mukava juostava. Silmäniloa tuovat vastarannan vaatimattomat talot - voisi vaikka ihan harkita lottoamista. Tosin näihin taloihin tarvittaisiin ihan se eurojackpot, mikään vaatimaton pikkupotti ei vielä kelpaisi...
Edellisellä juottopisteellä tuli juotua turhan vähän. Repussa olisi kyllä pullo, mutta sen kaivaminen sieltä on niin vaikeaa. Hei, tuollahan näkyy mäki jota viime vuonna kivuttiin ylös-alas tulvien takia! Seuraavalle Checkpointille ei siis voi olla enää kuin pari mailia!
Leg 3: Benson - Streatley
Hmm, nyt juostaan Wallingfordin läpi jossa viimeksi tuli muutama maili ekstraa oikeaa reittiä etsiessä. Parempi siis olla tarkkana!
Ja vielä mitä. Iloisesti muita seuratessa vauhdilla risteyksestä ohi. Onneksi edellämenevä huomasi pitkäksi menon jo sadan metrin jälkeen eli kiertoa ei tullut nimeksikään.
Ja jälkiviisaana voi tässä vaiheessa todeta, että ilmeisesti kaupungin pahaenteinen ilmapiiri sekoittaa pään: Wallingford esiintyy Midsomerin Murhissa Caustonina, joten minkä tahansa talon takaa voi ilmaantua sekopäinen murhaaja. Parempi siis pysyä noista edellisen välin taloistakin erossa: naapurissa taatusti keiteltäisiin myrkkyjuomia tai teroiteltaisiin heinäseipäitä.
Kaupungista polulle päästyä tulee siistiä asfalttitietä ikävä. Lämpötila on noussut selvästi plussalle ja edellä rynnistävä satapäinen juoksijamassa on sotkenut polun todelliseksi mutavelliksi. Tai velli on ehkä vähän turhan vetinen ilmaus, tämä on ennemmin kengänpohjiin takertuvaa puuroa - mutaisilla kengillä ei pysty mudassa juoksemaan, eli vauhti hidastuu matelevaan kävelyyn (12min/km). Muta saisi kuitenkin kohta loppua tai tavoiteaika jää tänäkin vuonna saavuttamatta.
Leg 4: Streatley - Mapledurham
Ruokatankkauspaikka. Makkararullat ja pasteijat eivät kuinkaan houkuttele joten suolainen ruoka jää nyt sipsipussiin. Yksi pullo urheilujuomaa samantien kurkusta alas ja toinen käteen mukaan, nyt lähdettäisiin kipuamaan mäkiä! Etukäteen eniten pelkäämäni osuus eli Goringin kukkulat eivät kuitenkaan ole niin pahoja - metsässä polku on kuitenkin kuiva eli mieluummin vaikka ylämäet kuin se edelleen jatkuva muta. Sitäpaitsi huipulla pääsisi taas kuivalle asfaltille.
Takaisin joen varteen päästyä sillan yli ja taas polulle. Nyt peltoa ja tilaa kuinkin riittää eli maa ei ole kuopiutunut rikki juoksijamassan alla vaan nurmikolla on hyvä juosta. Ja hei, tuollahan alkaa jo Reading näkyä! Tässähän ollaan kohta jo maalissa.
Leg 5: Mapledurham - Sonning
Väsyttää mutta jalat kantavat. Kaupungilla on ihmisiä liikkeellä ja kannustusta tulee kivasti. Thames Valleyyn päästyä energia kuitekin loppuu kuin seinään ja lupaan itselleni kävelytauon nurmikentän yli - puiden alle, oikealle polulle päästyäni pitäisi taas juosta seuraavalle Checkpointille.
Leg 6: Sonning - Henley
Miestä ja lapsia ei näy missään. En halua turhaan odotella vaan jatkan matkaa. Pysähdyn kuinkin soittamaan ja ilmoittamaan väliaikapisteen jo ohittaneeni etteivät minua siellä turhaan odota - ja ketäs siellä joen toisella puolella näkyykään! Ehkä parempi näin, alan tuoksua jo aika huumaavalta. Parempi säästää lapsia vielä toistaiseksi minun läheisyydeltäni.
Maalin läheisyys antaa energiaa ja mieli tekisi juosta. Maa on kuitenkin taas mutapuuroa joten liukastelen parhaani mukaan kävellen eteenpäin. Tässä vaiheessa reitti on kuitenkin jo hyvin tuttu joten laskeskelen itsekseni mutapolun kestoa - vielä kilsa, sitten tietä kilsa ja loppukiri maaliin. Jes, minä tein sen!
Lower Shiplakessa vastaan tulee selkä edellä muita juoksijoita. Minulla energia tuntuu riittävän, ja Henleyn sulkujen silloilla tulee vedetyksi Apulantaa täysin palkein. Kivusta nautintoon, you know... Ilmeisesti takana olevat järkyttyivät kuulemastaan sen verran, ettei heistä enää mitään havaintoa loppumatkasta ole.
Loppukiri maaliin suu leveässä hymyssä. Ihan mahtava juoksu! Joko saa ilmoittautua ensi vuodelle? Mitali kaulaan, väliaikalappu tietokoneelta ja teejonoon (kyllä, olemme Englannissa). Mieskin löytyy, vedin niin hurjaa viimeisen välin etteivät ehtineet maaliintuloa näkemään. Väliäkö hällä, minä haluan nyt vain kotiin ja suihkuun.
Auton lämmössä ehtii tutkia vielä väliaikalappua tarkemmin. Loppuaika 9:16 - kymmenen tunnin alitusta lähdin tavoittelemaan joten tämä on aivan mahtava tulos! Parannettavaakin vielä jäi, eli ensi vuonna vähintään 17 minuuttia nopeammin sitten ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti