Kevätpuolikas

 Tämä viikonloppu on ollut kiireistä aikaa puolimaratonien järjestäjille - tässä parinkymmenen kilometrin säteellä on ollut parikin kisaa, ja kauempana valinnanvaraa olisi ollut vieläkin enemmän. Turha kuitenkin lähteä merta edemmäs kalaan eli naapurikylään vaan puolikasta juoksemaan.

Kaverit onneksi asuvat lähtö- ja maalialueen vieressä eli autolle oli varma ja helppo parkkipaikka tiedossa. Lisäksi puolikkaan lähtöä saattoi hyvinkin odotella sisällä lämpimässä; kevät ei edelleenkään tunnu etenevän ja tänäänkin aamulla ulkona oli vain +4 astetta. Kiva juoksusää, ei siinä mitään, mutta parin tunnin hengailu kisavaatteissa ulkona saa kyllä tuossa säässä kropan hyvin kankeaksi.

Kisakeskus oli kylän keskustan tuntumassa puistossa. Reitti oli miellyttävä juostava: kylän halki juostiin pariin otteeseen (alussa kierrettiin kaksi lyhyempää lenkkiä ennen pidempää maaseutukierrosta) ja pääkatuhan oli täynnä innokkaita kannustajia. Tykkään; kyllä kannustus vaan saa jalat nousemaan!

Tämä oli ensimmäinen aikatavoitteellinen puolikkaani sitten kuopuksen syntymän, ja mitä sitä pienempiä tavoitteita asettamaan kuin ennätyksen parantaminen. Alku alkoikin lupavasti: juoksu sujui, kilometrit taittuivat tasaista 4'50/km /tahtia ja ennen kuin huomasinkaan matkasta oli jo reilu puolet takana.

Sitten tapahtui jotain. Ilmeisesti elimistö oli kuluttanut jo helposti saatavan energian, katsojakato masensi (pienillä maalaisteillä ei pahemmin katsojia ollut) tai jotain mutta joka kerta mittaria vilkaistessa vauhti vaan vaikutti hyytyvän. Oli kyllä jokseenkin ihmeellinen tunne; kaikkensa vain tekee mutta vauhti hidastuu... ja hidastuu... ja hidastuu...

Alun hurjastelulla olin kuitenkin jonkinlaista puskuria saanut väsähtämistä varten rakennettua, ja onneksi maalaiteiltäkin päästiin taas ihmisten ilmoille. Kannustusta siis alkoi taas tulla, ja mikä parasta, jelly babies -tarjottimia alkoi myös esiintyä. Sokeria! Energiaa! Viimeiset pari mailia menivätkin puhtaalla sisulla eteenpäin kelloa jatkuvasti vilkuillen - pelivaraa näyttäisi olevan eli eiköhän se ennätys täältä putkahda.

Ja niin kävi. Bruttoaika selvästi alle 1.45, netto reilun minuutin vähemmän eli 1.43 ja risat. Maalisuoralla sain jopa loppukirinkin vetäistyä, hyvä minä!

Käyrässä se väsähtäminen ei niin dramaattiselta näytä kuin maastossa, mutta kyllä vain lopussa kilometrit alkoivat auttamatta tippua 5 minuutin huonommalle puolelle.