Bisse Milieu
Patikoinnin lisäksi bisset tarjosivat loistavat mahdollisuudet myös juoksuun. Vauhdin hurmasta ei kuitenkaan päässyt poluilla juostessa nauttimaan - jos ohuempi ilma teki olon normaalia hengästyneemmäksi, niin myös polun epätasaisuus esti täysiä päästelyn (kompastuessa riskinä olisi ollut pahimmillaan rinteen vieriminen alas pää edellä) eikä ylämäkeenkään nyt ihan aina juoksemaan pystynyt.
Bisse d'en Bass
Bissejen lisäksi Haute-Nendazin ympäristössä risteili muitakin polkuja. Olipa tarjolla myös ihan kuntopolku; Zurich Vitaparcours. Kolmen kilometrin lenkillä oli tarjolla kymmenisen erilaista kuntorastia joilla pääsi harjoittamaan ketteryyttä, voimaa ja notkeutta. Vähän tosin joutui soveltamaan osaa liikkeistä, kun joidenkin lantio ei aivan mahtunut heilumaan pitkospuiden välillä...
Zurich Parcoursvita
Viimeisenä Haute-Nendazin päivänä päätin bissejen tulleen jo turhankin tutuiksi ja suuntasin eri suuntaan kuin yleensä eli kohti Isérablesin kylää. Ilmeisesti tämä reitti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin ylempänä kulkevat bisset, sillä reitti oli bisseihin & niiden yhteyspolkuihin verrattuna huomattavasti huonommin opastettu - tosin tässä voitaneen pohtia kumpi onkaan syy ja kumpi seuraus! Kerran onnistuin reitiltä eksymään (tie vain loppui yht'äkkiä), mutta mukana olleen kartan ansiosta oikea reitti löytyi jälleen.
Aprikoosipuita Condéminesin niityillä
Hetkellistä eksyksissä olemista lukuunottamatta menoreitti Isérablesiin sujui helposti, ja mitä olisikaan voinut muuta olettaa kun puolivälin jyrkkää laskua lukuunottamatta tie oli jo tasainen tai loivasti alamäkeen viettävä. Tästä saattoikin jo päätellä paluumatkan olevan ylämäkeen puskemista... Nousu kuitenkin hoitui kerralla heti Isérablesin jälkeen: lähes 400m nousua vajaan kilsan matkalla sai puuskuttamaan pahan kerran, ja jalat tuntuivat jokseenkin horjuvilta kun jälleen maaston puolesta pystyi etenemään juosten. Loppumatka oli kuitenkin suht' tasaista tai jopa lievää alamäkeä, eli tuota pahaa nousua lukuunottamatta reitti oli varsin miellyttävä juostava.
Näkymä tieltä alas vajaa kilometri alempana sijaitsevaan laaksoon
Kotiin takaisin ajaessa pysähdyttiin Reimsiin yöksi. Jo menomatkalla Reimsin läpi ajaessa huomasin kaupungissa olevan useammankin suuren shampanjamerkin viinikellarin. Koska aikaa ei tälläkään kertaa varsinaiseen kellarivierailuun ollut, laitoin kellon soimaan kuudelta ja muiden jäädessä nukkumaan lähdin tutkimaan Reimsia jalkaisin.
Sunnuntaiaamuna olikin rauhallista juosta. Katujen ollessa tyhjiä oli mukava pysähdellä kuvaamaan vaikka keskelle tietä, ja omaa tahtia sai edetä täysin rauhassa. Aamulenkit vieraassa kaupungissa ovatkin minun mielestäni mitä parhain tapa tutustua paikkoihin - kunhan vain se kartta on mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti