Sekä mies että minä nautimme mäkien kipuamisesta, joten Sveitsin loman tavoitteena olikin rentoutumisen lisäksi päästä vuorille kävelemään ja nauttimaan maisemista sekä puhtaasta vuoristoilmasta. Säät onneksi suosivat tätä tavoitetta joten ulkoiltua tuli taas vähintään riittävästi.
Mökkimme sijaitsi Haute-Nendazin kylässä 1400m korkeudessa. Kylää ympäröivät (laskettelurinteiden lisäksi) vuoren rinnettä kiertävät bisset eli vanhat kastelukanavat viereisine kävelyreitteineen. Osa bisseistä oli jo käytöstä poistuneita, mutta osassa virtaavaa vettä käytettiin edelleen laakson viljelyksien kasteluun.
Bisse de Saxon
Bissejä tulikin kierrettyä. Reitit olivat helppokulkuisia, jos nyt lumipeitteiset osuudet jätetään huomiotta, sekä hyvin merkittyjä. Lisäksi eri korkeudella kulkevia bissejä yhdisti tiheä polkuverkosto eli yhtä ja samaa bisseä ei tarvinnut kulkea vaan reittejä pystyi yhdistelemään ilman metsässä rämpimistä.
Tracouetin huipulla
Huipulle asti ei tosin bissejä kävellen päässyt, eli välillä jouduttiin turvautumaan enemmänkin niihin pienempiin polkuihin. Se myös kannatti, sillä maisemat olivat upeat! Vaikka laskettelua on juurikaan ymmärrä, niin kyllä noissa maisemissa kelpaisi talvellakin oleilla: mies voisi hoitaa lasketteluosuuden ja minä keskittyä rinnekahviloissa istuskeluun ja lasten kanssa pulkkamäessä laskemiseen.
Aavistuksen lavastettu kuva Lac de Cleusonin padolla: vaikka kaide tukevalta tuntuikin, niin todellakaan en siihen rennosti nojaillut - takana odottaa sadan metrin pudotus.
Tällä reissulla meillä oli lastenvahdit mukana, eli vanhempieni ansiosta mies ja minä päästiin päivittäin patikoimaan ilman lapsia. Välillä mukana reissussa olivat isäni ja pikkusiskoni, välillä oltiin liikkeellä ihan kahdestaan. Lac de Cleusonin keikan teimme kahden, ja ehkä hyvä niin: vanhemmille polville eivät jyrkät rinteet olisi olleet enää niitä helpoimpia kuljettavia, ja ehkä vanhemmassa päässä olisi ollut myös järkeä enemmän ja lumen osittain peittämän Bisse Chervén olisi joutunut jättämään väliin.
Jaa. Ja mitenkähän tästä pääsisi turvallisesti eteenpäin?
Tämä Bisse Chervén keikka oli meillä suunnitteilla koko viikon, mutta pilvisen sään takia pääsimme sinne vasta viimeisenä mahdollisena päivänä eli torstaina. Menomatka Lac de Cleusonin padolle & padon takaiselle järvelle sujui helposti, mutta paluumatka ylempänä kiertävää Bisse Chervéa pitkin olikin jo toinen juttu...
Lac de Cleuson
Tuolla polulla järkevä ihminen olisi ehkä jo ensimmäisen kinoksen kohdalla kääntynyt ja palannut tuloreittiään takaisin, mutta meidän puskettuamme nietoksesta läpi ei paluuta enää ollut. Jokaisesta lumikohdasta selvittyämme toivoimme sen olevan viimeinen, mutta aina vain mutkan takaa paljastui uusia lumen peittämiä pätkiä - vasta Bisseltä alas laskeutuessamme jäi lumi takse ja kulku helpottui.
Jes, nyt enää tunti alamäkeen eli lunta ei enää lainkaan tiedossa!
Lomaviikollamme ei ilmeisesti muu Eurooppa lomaillut, joten rinteillä oli hyvin rauhallista ja hiljaista, juuri sitä mitä lähdimme hakemaan. Myöhemminkin kesällä voin kyllä tuota paikkaa suositella - rinteille mahtuu enemmänkin ihmisiä, ja ehkäpä polkuja olisi helpompi koluta ilman sitä lumipeitettä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti