Pääsiäisloma ja Cornwall, siinä lyömätön yhdistelmä. Ei edes haittaa vaikka kuudesta lomapäivästä viitenä joku seurueesta onkin mahataudin kourissa - Looe on ykköspaikka rentoutumiseen.
Onneksi lomalla podettu tauti oli lyhytkestoinen (toipumisvaiheineen 24h) eli koko lomaa ei tarvinnut mökissä vessan läheisyydessä viettää vaan ulkoilemaankin pääsi kiitettävästi. Hyvä niin, sillä säät suosivat meitä (se kevät tuli vihdoinkin!) ja Cornwallin Coast Path nyt kertakaikkiaan on vertaansa vailla.
Sunnuntai: Kevyt lenkki miehen kanssa Loesta länteen. Matkalla käydään hakemassa yksi geokätkö, toinen päätetään jättää vielä toistaiseksi väliin. Lenkin pituus 11.6km/1:48 (mukana useampi hengähdys- ja kuvaustauko), nousua/laskua 217m.
Maanantai: Yö on nukuttu vähemmän hyvin lasten pienimmiinkin äännähdyksiin heräten joten päätetään miehen kanssa lähteä ihan vain kävelylle, tällä kertaa Looesta itään geokätköjä hakemaan. Päällä on aivan liikaa joten sukkahousut siirtyvät laukkuun, aurinkolasit ja lierihattu tulevat sen sijaan tarpeeseen.
Tiistai: Alunperin olin houkutellut miestä kanssani romanttiselle bussiajelulle Plymouthiin sekä lauttamatkalle Kingsandiin, mutta flunssaisenen olo saa miehen vain heittämään minut lähelle niemenkärkeä. Hölköttelen sitten yksin takaisin mökille. Ensimmäiset 1.5km menevät ennätysvauhtia alamäkeen pistellessä, mutta sen jälkeen vauhti hyytyy, ja pahimpien mäkien huipulle päästyä on pakko pysähtyä tasaamaan hengitystä. Matkaa yhteensä 20km/2:40, nousua 460m.
Keskiviikko: Aamun alkajaisiksi lähdetään miehen kanssa käymään kiirettömässä päivystyksessä (walk-in clinic). Edellisenä päivänä ilmeisesti jokin on päässyt silmääni raapaisemaan ja silmä on nyt punainen ja kipeä. Kaikki kuitenkin ok, ja mukaan saan lääkeaineputkilon.
Iltapäivällä lähdetään hakemaan miehen ja anopin kanssa sitä sunnuntaina väliin jätettyä geokätköä. Alkuun yritetään lähestyä kätköä polulta - ei onnistu. Merenrantaan on 5m pudotus eikä turvallista polkua löydy mistään. Paluu takaisin edelliselle rannalle johon jätetään myös anoppi odottamaan ja lähdetään itse kipuamaan karien yli kohti Monkey Islandia.
Matkaa 'saarelle' (laskuvedellä tuonne pääsee kuivaa maata pitkin kävellen) edelliseltä rannalta n. 600m, matka-aika n. puoli tuntia. On pikkuisen hidasta kiivetä karikkoa ylös ja alas. Perille kuitenkin päästään ja aletaan kiertää saarta - kolmasosa päästään rinnettä ylös, mutta sitten tulee jälleen stoppi: aina merenpinnan yläpuolella pysyttelevä osio vaikuttaa turhan epävakaalta, eikä kiipeilyvälineitä ole mukana. Kallioille tippuminen hiekkavyörymän mukana ei houkuttele, joten päätetään lähteä takaisin anopin luo. Ennen pahinta kiipeilyosuutta silmiin osuu ylös Coast Pathille johtava polku - toisesta suunnasta polkua ei erottanut polun peittävien piikkipensaiden takia. Päästään siis myös kulkemaan hyvin kumarassa, mutta reitti on silti huomattavasti helpompi kuin karikossa kiipeillessä.
Illalla on minun vuoroni sairastua eli siihen loppuivat urheilut Cornwallissa. Positiivisesti ajatellen hyvä niin, tämä viikko kun pitikin jo kevennellä maratonin alla. Nyt sitten kevennellään kunnolla, sängyssä tulee maattua liki vuorokausi kun ei energia muuhun riitä.
Perjantai: Anopin vuoro jäädä mökille potemaan muun porukan lähtiessä sivistämään itseään Lost Gardens of Heligansiin. Edellisellä Cornwallin reissulla käytiin tutustumassa Eden Projectiin, ja näiden kahden puutarhan vertailussa Heligans vetää pidemmän korren. Heligans oli enemmän puutarhamainen ja vähemmän ruuhkainen, lapsetkin tykkäsivät puutarhassa kiertelystä (tämä oli loistavasti tehty lapsiystävälliseseksi kiipeilyratoineen ja riippusiltoineen) ja kyllähän tarina Heligansin takana on myös hyvin kiehtova. Suosittelen kaikille Cornwalliin suuntaaville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti