Sattumalta bongattiin myös Alan Turing penkiltä istumasta
Ensimmäiset pari päivää tutustuttiin Manchesterin nähtävyyksiin. Meidän tapauksessamme parhaaksi tavaksi tutustua kaupunkiin koettiin geokätköily: Pieman oli ystävällisesti ohjeistanut uteliaat aarteenetsijät ensin etsimään Invaderin ympäri Manchesterin keskustaa taiteilemia avaruusolentoja, ja näiden perusteella löytyi lopulta emoaluksen laskeutumispaikka eli se lopullinen geokätkö.
Tämä alien alkaa hiljalleen jo siirtyä kohti kotiplaneettaa
Kahden turistipäivän aikana ehdittiin tutustumaan myös kolmeen museoon. Näistä ensimmäiseksi koluttu Museum of Science and Technology oli ehdottomasti paras; sekä lapset että aikuiset viihtyivät hyvin. Suosittelen. Sen sijaan People's History Museumista olisimme me aikuiset saaneet enemmän irti ilman lapsia, ja Museum of Football nyt kertakaikkiaan suunnattu enemmän jalkapallofaneille.
Tylsin peli ikinä?
Sunnuntai oli The Päivä; suuri kevätmaraton jonka takia pohjoiseen suuntasimme. Edeltävä yö sujui ehkä paremmin kuin ennen mitään muuta maratonia - turistina olo on rankkaa, ja ehkä jonkinlainen rutiini alkaa jo olla ennen juoksukisoja? Lapsetkin tekivät parhaansa lievittääkseen kisapaniikkia: "It doesn't matter if you don't win, it matters that you do it and have fun".
Old Trafford
Täysi kisakonkari en kuitenkaan vielä ole, kuten sunnuntai osoitti: kisakylään saavuttuani älysin unohtaneeni täyttää juoksunumeron kääntöpuolen juoksuinfon. Koskaan en ole onneksi niitä tarvinnut, mutten nyt(kään) halunnut ottaa riskiä että tuuperrun jonnekin kadun varteen ilman että mieheen saadaan yhteyttä. Ei, en ole taikauskoinen tai mitään, mutta tietyt rutiinit on käytävä läpi tai juoksusta ei tule mitään.
Manchesterin reitti. Kaupungin keskusta on oikeassa yläkulmassa eli tämä ei todellakaan ollut mikään kaupunkimaraton - viimeisten kymmenten kilometrin aikana juostiin mm. peltojen laitaa
Taktiikka juoksua varten oli tarkkaan mietitty etukäteen. 3.45 alitukseen riittää 5'20''/km eli koska jo etukäteen epäilin jaksavani juosta koko matkaa tasaista vauhtia päätin aloittaa nopeammin ja kerätä puskuria väsähtämistä varten. Puoliväliin 5'10''/km, siitä eteenpäin 5'20'' ja loppukymppi vain väsymystä vastaan taistellen...
Taktiikka toimi paremmin kuin osasin odottaakaan. Keskimäärin vauhti pysytteli 5'10''/km tuntumassa aina kolmeenkymppiin asti josta sitten alkoi se rimpuilu kohti maalia. Ekat kävelyaskeleet otin vasta 34km kohdalla olleella vesipisteellä, ja jestas kuinka vaikealta juoksuun lähtö tuntuikaan taas noiden askeleiden jälkeen - tuntui kuin joku olisi käynyt vaihtamassa jalkani puisiin tolppiin.
Tämän jälkeen lyhyitä kävelypätkiä tuli vielä seitsemän lisää. Pätkät jäivät kuitenkin hyvin lyhyiksi, vain parinkymmenen metrin mittaisiksi.Vaikka kävely tuntuikin aina alussa ihanalta ja helpolta, iski nopeasti ahdistus ajan nopeasta kulumisesta. Se 3.45 on alitettava!
Vika maili oli ennätyspitkä. Old Trafford tuli näkyviin jo varmaan pari mailia ennen maalia, ja vaikka kuinka tassutti ei matka tuntunut lainkaan vähenevän. Lopulta tuli kuitenkin viimeinen käännös ja se maali - ja mikä parasta, bruttoaikaa näyttävä kello osoitti bruttoaikanikin pysyttelevän sen maagisen rajan alapuolella! Tuosta kun vielä sai vähennettyä lähtöviivan ylitykseen kuluneen ajan jäi nettoajaksi vain 3.41 ja risat. Uusi ennätys, juuri se mitä lähdin hakemaankin!
Cheers! Vaikka lauantai-iltana kirosinkin koko typerän juoksuharrastuksen, maratoneista puhumattakaan syvimpään jorpakkoon niin jo pari tuntia maaliintulon jälkeen suunnittelin täyttä häkää kisakalenteria eteenpäin.
Vaikka itse juoksuun ja etenkin tulokseen olenkin hyvin tyytyväinen niin täysin varauksetta en kyllä Manchesteria etenkään juoksuturisteille suosittele. Itse kaupunki on, anteeksi vain, ankeahko ja ainakin meidät yllätti täysin viheralueiden puute keskustassa. Shoppailumahdollisuudet vaikuttivat kyllä monipuolisilta mutta meidän osaltamme tämä jäi vain kahteen lapsille ostettuun hattuun...
Manchesterin maraton ei myöskään täyttänyt odotuksiani järjestelyjen suhteen (ko. maraton on äänestetty vuoden 2014 parhaaksi eli jotakin saattoi odottaa). Mielestäni ohjeistus pitäisi olla aina paperilla, olkoonkin kuinka luontoepäystävällistä tahansa. Kännykkään/tablettiin/mihin tahansa ladattava tiedosto ei milloinkaan ole yhtä helposti luettavissa, ja sähköiset laitteet voivat kaatua milloin tahansa tai akku loppua juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Etukäteen myös lupailtiin opastusta lähimmiltä ratikkapysäkeiltä stadionille. Jos sellaista olikin, en minä ainakaan yhtään ainutta opastetta tai opastajaa koko kilometrin matkalta bongannut... Kisakylässä ei myöskään opastus oikein pelannut; maratonoppaassa oli myös lupailtu opastusta starttialueelle ja tarkkaa jakoa lähtökarsinoihin tavoiteaikojen perusteella. Eipä ollut kumpaakaan, oli vain kylttejä itse starttialueella, eikä kukaan todellakaan tarkastanut värikoodattuja numerolappuja. Toisaalta ihmiset uskoivat kiitettävästi ihan niitä kylttejäkään ja heti alusta lähtien koko ryhmä juoksi ns. oikeaa vauhtia eli sitä minun tavoitevauhtiani ;). Ei siis alun sprinttejä ja kävelysarjalaisten ohitteluja.
Reitti ei Manchesterissa ollut se inspiroivin. Alussa ja lopussa juostiin teollisuusalueella, mutta valtaosa reitistä kulki (onneksi) lähiöiden/lähikylien läpi. Reitti oli kyllä tasainen, kuten mainoslauseissa oli lupailtukin, mutta kylläkin huomattavasti kumpuilevampi kuin mainoslauseen 'vain 40m nousua'. Vaikken nyt varauksetta omaan Suuntooni tässä nousu-/laskuasiassa luotakaan, niin silti hurja ero on lukemissa; 120m nousua Suunnon mukaan. Toisaalta minun mittarini mukaan koko reitin pituus oli 42.02km eli tuokin heittää jonkin verran...
Nestemäinen huolto pelasi, plussat siitä. Geelit olivat sen sijaan loppuneet jo minun tullessani geelipisteelle (ja toim.huom., olin kuitenkin selvästi siinä nopeammassa puolikkaassa) eli sokeripaukut olivat kannustajien tarjoilujen varassa. Ja tämän loistavan aasinsillan kautta päästäänkin Manchesterin maratonin parhaimpaan antiin eli kannustajiin!
Kannustus oli siis Manchesterissa kohdillaan. Ainoastaan alussa ja lopussa maaseudulla/teollisuusalueella juostessa olivat kadunvarret autioina, muuten kannustajia riitti. On se vain kumma miten iloinen hymy ja kannustava sananparsi antavat energiaa, lapsen läpsystä puhumattakaan. Henkilökohtaisen lisän toi myös numerolappuun painettu nimi; onhan se nyt ihan eri asia saada juuri itselle osoitettua kannustusta kuin vain yleistä 'well done guys, you're nearly there'.
Summa summarum, jos haluaa ison kevätmaratonin Englannissa juosta niin Manchesteria voi harkita mutta vartavasten en kyllä sitä varten Suomesta tänne tulisi, tai ainakaan ylimääräistä aikaa Manchesterissa viettäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti