Minun pestipaikkani oli ehkä yksi kisan helpoimmista: risteyksessä kylläkin, mutta tuskin kukaan vahingossakaan kääntyy selkeälle umpikujalle? Päätehtäväksi jäi siis ihan vain juoksijoiden kannustaminen, mikäs siinä sitten.
Ottaen huomioon tämän tapahtuman olevan vain 'pienehkö' kylätapahtuma (n. 800 juoksijaa) on taso kova. Miesten voittaja pääsi tällä kertaa maaliin vähän päälle 33 minuutin, naisten sarjan ykkönen puolestaan olisi hätyytellyt Kalevan Kisoissa palkintopallipaikkaa (36 min). Hurjaa vauhtia muuten sujahtava ohi tuon tason juoksijat!
Valtaosa juoksijoista oli kuitenkin ns. normaalimpaa porukkaa. Sen reilun puolen tunnin aikana mikä pääjoukon juoksijoilta kului pisteeni ohi juoksemiseen tulivat kädet aroiksi taputtamisesta ja kannustushuudot tutuiksi - vaikka marshallin ohjeissa käskettiinkin kannustaa lauseella 'looking good' (etenkin silloin kun juoksu ei näytä hyvältä) ei minun kieleni tuohon taipunut; mitään muuta kannustusta en nimittäin omalla kohdallani inhoa yhtä paljon. 'Looking strong' on paljon parempi ja toimii myös kävelijöille ;)
Muutama vinkki marshallin näkökulmasta katsottuna tuli tästä aamusta opittua, sekä omalle kohdalle että muille juoksutapahtumien koluajille:
- Nimi paidassa on pop. On kiva kannustaa ihmisiä henkilökohtaisesti, ja on myös kivaa saada henkilökohtaista kannustusta
- Kiitos toimii aina. Täytyy yrittää muistaa kiittää toimitsijoita aina kun vain siihen pystyy (eli ei juokse niin lujaa ettei saa sanaa suustaan)
- Hymy ja katsekontakti antavat minulle voimaa juoksijana, ja myös marshallina on mukavampi tulla huomioiduksi kuin olla vain paikallaan jököttävä patsas (tosin tämä myös edellyttää sitä, ettei juokse mk-tasolla. Anteeksi kaikki kisatoimitsijat, mutta tuolloin en kykene kuin irvistykseen ja tien tiukkaan tuijottamiseen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti