This is a run, not a race

Kevään toinen maraton. Jos Manchesterissa oli tarkoitus mennä lujaa niin tällä, maastossa juostavalla maratonilla, oli lähinnä tarkoitus nauttia maisemista hitaasti edeten.

Reitiltään Sarsen Trail Marathon on ehkä yksi maagisimmista maratoneista. Startti Aveburyn kivikehältä (tämä on jäänyt turhaankin kuuluisamman naapurinsa varjoon), josta polkuja pitkin edeten Salisbury Plainsin halki Stonehengen läheisyyteen.

Maratonin motto tältä vuodelta Run it, Walk it, Bike it, Enjoy it oli tältä vuodelta ainakin ensimmäisten kuuden ja puolen kilsan osalta ehkä pikkuisen ylimitoitettu (reitti oli mahdollista myös kävellä tai polkea joko osittain tai kokonaan). Turhat luulot maratonin helppoudesta ainakin karisivat heti alkuunsa; märän kärrypolun tarpominen ylämäkeen ei ole lystiä. Onneksi sentään huipun maisemat palkitsivat, ja tuolloin vielä jalatkin jaksoivat lennättää alamäkeen vauhdikkaasti.

Alunperin lähdin matkaan neljän ja puolen tunnin aikatavoitteella. 18km kohdalla alkavaan ylämäkeen asti tavoitevauhdissa pysyinkin, mutta mäen juurella oli pakko laittaa miehelle viesti ja ilmoittaa myöhästymisestä; uusi tavoite olisi viiden tunnin rikkominen.

Tuo kuitenkin oli onneksi reitin viimeinen paha mäki. Turhan helppoa ei tosin loppumatkakaan ollut, siitä piti navakka vastatuuli huolen. Ehkä tosin myös mäkitreenin puute vähän vaivasi, ylämäkiin menivät jaloista paukut joten loppumatka oli -ainakin välillä- pienoista kärsimystä. Minulla tosin myös selkeän tavoitteen puute latistaa juoksuintoa: jos kerran vähemmälläkin raastamisella maaliin pääsee, niin miksi turhaan kiusata itseään?

Kisaan ilmoittautuessani olin etukäteen itselleni hehkutellut kaikkien aikojen siisteintä maalia eli Stonehengea. Pettymys olikin ehkä melkoinen, kun reilu viikko sitten tuli ilmoitus reittimuutoksesta: maali ei olisikaan kivikehällä vaan reilun kymmenen kilsan päässä jossain niityllä. Hienoilla kylteillä oli kyllä Stonehenge Viewing Pointit merkitty, mutta kuten kuvasta näkyy niin hakemalla hakea sitä Stonehengea sai.

 

Ehkä en siis aivan täysin rinnoin tästä maratonista nauttinut, mutta nyt yön yli nukuttua alkaa taas fiilis olla korkeammalla. Alkuperäinen aikatavoite ei ylittynyt kuin 10 minuutilla eli uusi maastoennätys kuitenkin, ja maasto oli kuitenkin rankempi kuin aiemmilla kerroilla (ellei nyt Picnic Maratonia lasketa). Ihan nyt heti en ehkä uudestaan tähän kisaan ilmoittaudu, mutta eihän koko ilmoittautuminenkaan aukea kuin vasta tammikuussa eli aikaa vielä on mielen muuttua...