Jos edellisestä juoksulenkistä on jo useampi kuukausi aikaa, tuntuu pellolle juoksemaan päästessä olo taivaalliselta. Tätä ensimmäistä lenkkiä en tosin uskaltanut kovinkaan pitkäksi venyttää, ja itse juoksua kertyi vain nelisen kilometriä (+puolen kilometrin kävely lenkin alussa ja lopussa). Vauhtikaan ei näin juoksua jälleen aloitellessa päätä huimannut; tuohon viiden kilometrin rupeamaan aikaa kului 40 min.
Fyysisen kunnon lisäksi tuo lenkki teki hyvää myös henkiselle puolelle. Viimeisten kuuden viikon ajan olen liikkunut aina erään pienen olennon kanssa, ja nyt tekikin vähän aikaa hyvää olla itsekseen, ilman yhtään huollettavaa. Lenkin loppupuolella tuntuikin kuin olisi löytänyt itsensä uudestaan: viimeisten puolen vuoden ajan olen ollut lähinnä äiti ja vaimo, mutta nyt löytyi pinnan alta myös se kaiken kasassa pitävä osa, juoksijan identiteetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti