Torstaiaamu. Koira innokkaana lähdössä ulos ja oma tankkaus kunnossa. Tarkoitus juosta reipas aamulenkki, mukana vauhtileikittelyä ja yhden mäen spurttaus ylös.
Vajaan kahden kilometrin kohdalla lenkkikaveri laittaa stopin menolle ja alkaa hyppiä yksi tassu ilmassa. Siinä sitten sai useamman minuutin tassua tutkailla, ennen kuin keskimmäisestä varpaasta löytyi pienenpieni karhunvadelmapensaan piikki. Onneksi tuo lähti helposti irti ja lenkkiä päästiin jatkamaan.
Ylämäkikin meni juosten ylös, mutta huipulla piti hengähtää hetki kävellen. Hengähdystauon jälkeen alkoi vauhtileikittelyosuus, sähkötolppien välejä välillä reippaammin, välillä kevyemmin. Pellolle saavuttaessa taas kunnon spurtti - kunnes vastaan tulee ihminen, ja lenkkikaverin kanssa päästään treenaamaan sivistynyttä ohitusta. Minun urhoollinen pikkukoirani nimittäin pelkää kaikkea epäilyttävää, ja epäilyttäväksi lasketaan mm. aurinkolasit...
Kävellen tapahtuneen ohituksen jälkeen matka jatkui jälleen juosten, ja kotona kuvittelin jo 6.3 km lenkin taittuneen hyvässä ajassa. Ja vielä mitä; kotoa lähdettiin 6:44 ja kotiovella oltiin jälleen 7:31 eli aikaa tuhraantui 47 minuuttia. Toki tuohon aikaan mahtui kaksi kakkapysähdystä, piikinkaivelua ja ohitustilanteita, mutta silti - minä olen hidas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti