Kolmannen jälkeläisen kulkupelit olivat pohdinnassa useamman kuukauden, aina positiivisesta raskaustestistä rakenneultran aikoihin asti. Vaunuvalinnan kriteereinä olivat
- Helposti irrotettava koppa/istuin - runko säilytetään kylmässä autotallissa, ja kangaspäällysteiset osat sisällä
- Teleskooppiaisa - miehellä ja minulla pituuseroa 20 cm
- Iso tavarakori
- Isot, tukevat renkaat (meillä eivät tiet ole missään huippukunnossa), mutta toisaalta vaunuilla pitäisi pystyä kruisailemaan myös keskustan kaupoissa.
- Koppa korkealla ja lapsi siten vähän kauempana maanpinnan pölystä
Itsenäisen lenkkeilyn lisäksi vaunujen kanssa käydään viikoittain BuggyFitissä. BuggyFit tuntuu olevan täällä Englannissa hyvin suosittua: Suomessa suosittuun vauvajumppaan en ole törmännyt, mutta BuggyFit -tunteja on vähän siellä sun täällä. Parin käyntikerran jälkeen en tämän jumpan suosiota ihmettele: alkulämmittelyn jälkeen treenataan lihaskuntoa pääasiassa omaa painoa vastuksena käyttäen, ja välillä sykettä nostetaan juosten tms.
Liekö upean aurinkoinen ja lämmin sää houkutellut muut äidit tänään jäämään omille pihoilleen, mutta muita äitejä ei paikalle ilmaantunut. Tänään sain siis nauttia omasta, henkilökohtauksesta treenauksesta! Toivomukseni mukaisesti tänään keskityttiin ylävartaloon, joten punnerruksia tuli tehdyksi muutama: nyt etenkin hartiat tuntuvat aroilta, mutta hyvällä tavalla - hartiajumitukset jäivät puistoon, ja tilalle tulivat liikkuvat hartiat ja kääntyvä pää. Huomenna voi tosin asian laita olla jo toisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti