Lontoota ihanampaa kaupunkia ei olekaan, ainakaan jos minulta asiaa tiedustellaan. Minun onnekseni nykyisessä asuinpaikassamme Lontoo on vieläpä mukavan etäisyyden päässä eli ihan päiväreissutkin, lasten kanssa tai ilman, onnistuvat.
Ensi huhtikuussa onkin sitten tiedossa vähän erilainen Lontoon reissu: tänään postilaatikosta kolahti paksut kuoret sekä minulle että miehelle. Arvonnassa minua lykästi, eli paikka Lontooseen minun! Mies sai lohdutuksena sadejuoksuun soveltuvan takin sekä hyvän mielen hyväntekeväisyyteen menneistä rahoista.
Jotta puolen vuoden päässä olevasta sunnuntaista pystyisin nauttimaan myös hetken koittaessa, enkä vain näin etukäteen hehkuttaen, niin harjoittelua on syytä jaksaa koko edessä oleva pimeä vuodenaika. Kotiäitinä tämä onkin suhteellisen helppoa: Kuopuksen voi köyttää rattaisiin, vesipullo mukaan ja menoksi. Juoksuun sopivaa aikaa on se reilut kuusi tuntia per päivä, jolloin vanhemmat lapset ovat koulussa.
Varmasti jossain vaiheessa alkaa kuitenkin lenkkeily kurasäässä tökkiä. Siitä olen kuitenkin varma, että jos tavoite on kohdallaan niin myös motivaatiota löytyy. Huhtikuussa Embankmentilla olo onkin toivottavasti kuin voittajalla - vaikeaa toki tuossa vaiheessa varmasti on, mutta maili enää, maaliin päästään!
Kuvat Olympia-huumassa kylpevästä Lontoosta (elokuu 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti