Lauantai-iltana, maratonia hermoillessa piti keksiä jotain muuta puuhaa. Kangaskaappia penkoessa löytyi entisen asunnon tytön huoneessa ollut verhokangas, ja nämä kukathan paloivat halusta päästä mekoksi. Kun vielä kaapista löytyi kankaaseen sopiva vetoketju, vuorikankaaksi sopiva vanha vauvanlakana ja netistä löytyi näin et voi epäonnistua -ohje vuoritetun meko ompeluohjeisiin, ei enää muuta tarvittu.
Kaavat otin toisesta, hyväksi havaitusta joskin vielä hieman reilun kokoisesta velourmekosta (=leikkasin suoraan mekon ääriviivoja mukaillen, sentin saumanvarat kaikkialle paitsi helmaan jättäen). Loistavia kuvallisia ompeluohjeita seuraten mekon ompelu sujui nopeasti ja lopputuloksen on ehkä ompelujäljeltään siistein koskaan tekemäni vaate. Vetoketjukaan ei kupruile mistään vaan asettuu todella siististi päällys- ja vuorikankaan väliin!
Seuraavalla kerralla vastaavaa mekko ommellessa voisin ehkä kiinnittää enemmän huomiota vielä taka- ja etukankaiden kuvioiden kohdistamiseen. Ja ne kuviot, vaikka kukat lupiineja minusta muistuttavatkin niin ehkä todellisempi esikuva Laura Ashleyn suunnittelijoilla on kuitenkin ollut wisteria. Kukka kuin kukka, tyttö on kuitenkin tyytyväinen uuteen mekkoonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti