Twenty Ten, take two

Twenty Ten

Rowan Pure Wool Aran, 370 g

Paksu lanka + loistava ohje = nopeasti valmista. Tiistaina kävin ostamassa langat omaan Twenty Teniin, ja eilen sunnuntaina sain vetäistä valmiin paidan jo päälle. Tämä pusero onkin juuri sitä mitä näille keleille kaipaa: paksu villa lämmittää sekä sisällä että takin alla, mutta lyhythihaisena pusero ei ole liian kuuma. Korkea kauluskin lämmittää mukavasti, eikä ulos lähtiessä varsinaista kaulahuivia tarvitse lainkaan.

Pitäisiköhän tehdä toinen (eli kolmas) jossain muussa värissä?

Ehkä aavistuksen lavastettu kuva: heti miehen oltua tyytyväinen näppäämiinsä kuviin takki, sormikkaat ja pipo oli puettava mitä pikimmiten takaisin ylle. Tuuli tuolla ulkona on jotain järkyttävää!

Twenty Ten minikoossa

Farnhamin Unravel-messuilta löytyi Skein Queenin langan lisäksi ihanan pehmeää alpakkaa (70% alpakka, 30% blue faced leicester) ruskeana ja oranssina. Alunperin näistä langoista piti tulla minulle Paulie, mutta koska tämä(kin) yritys raitatakin saamiseen päätyi purkamiseen piti jotain muuta keksiä. Twenty Ten tulisi tarpeeseen! UK Alpacan valmistama Luxury Alpaca on kuitenkin selvästi ohuempaa kuin Veeran ohjeistama, joten laskin tiheyden huolellisesti ja arvioin omaan kokooni tarvittavan silmukkamäärän. L-koon ohjeella piti S-koko saatavan...

Aamulla herätessä meinasi vähän ruveta harmittamaan kun ulkona satoi lunta. Ennenkuulumatonta täällä, kohta on kuitenkin jo huhtikuu!

Ei tullut ihan ainakaan minulle mahtuvaa S-koon vaatetta. Onneksi takki on tyttärelle sopiva (lievällä kasvunvaralla tosin) ja mieluinenkin vielä. Bonusta vielä siitä, että tytär oli uutta villapaitaa toivonutkin - tässä se tuli tehdyksi ihan huomaamatta.

Twenty Ten by Veera Välimäki

UK Alpaca Luxury alpaca, 200 g

Napit (kaikki keskenään hieman erilaisia) The Button Companylta

Twenty Tenin ohje oli loistava ja valmis pusero on hyvännäköinen. Kovasti olenkin jo netissä surffaillut ja oikeanpaksuista villalankaa etsinyt: minäkin haluan itselleni oman Twenty Tenin!

Paluu 80-luvulle

Minun pukeutumiseni noudattaa hyvin pitkälti samaa kaavaa päivästä toiseen eli farkut ja trikoopaita ovat pukeutumiseni kulmakivet. Pelkällä trikoopaidalla ei talvisin kuitenkin tarkene joten vaatekaappi pullistelee erilaisia villatakkeja ja -paitoja. Kätevimmäksi lämmikkeeksi olen kuitenkin huomannut lyhythihaiset/hihattomat villatopit: yläruumis säilyy lämpimänä, mutta kuuma ei kuitenkaan pääse tulemaan hihojen puuttuessa.

 Kivoja toppimalleja on liikkeellä kuitenkin vain vähän. Ykkössuosikkini on kolmisen vuotta neulomani Plain and Simple, mutta ikävä kyllä edellisessä pesussa se joutui normaalin pyykkikuorman mukaan 40' kirjopesuun ja pääsi huopumaan aavistuksen. Onneksi samoihin aikoihin 50 villapeikon Suvi esitteli vuoden ensimmäisensä, ja lähes samantien kuin ohje tuli jakoon meni myös työ minulla puikoille.

Daily Blueberry

ohjeena Daily Vanilla by Suvi Simola

Skein Queen Voluptuous Skinny, 210 g

Onhan tässä ehkä aavistus 80-luvun henkeä ;). Tykkään kuitenkin tosi paljon, pitsi ja hihat ovat tämän muuten niin simppelin mallin juju. Jos malli on muodoltaan minulle epätyypillinen, niin myös lankavalinnassa poistuin mukavuusalueelta: sinisestä sain yliannostuksen yläaste- ja lukioaikoina, mutta kun Unravel-messuilla tämän Skein Queenin langan näin niin pakkohan se oli ostaa. Neuloessa tämä Voluptuous Skinny tuntui karhealta, mutta pesu pehmensi ja nyt pusero menisi sellaisenaankin päällä ilman ylimääräistä trikookerrosta alla. Kaiken kaikkiaan lanka on kuitenkin todella mukavan oloista, ja lisäbonusta vielä langassa olevassa ihanasta aidon villan tuoksusta.

49 pientä elefanttia marssii näin...

Nyt on sitten tyttärelläkin oma Ella Funt. Olisi ollut jo pidempäänkin, ellen inhoaisi langanpäiden päättelyä yli kaiken... Takki siis neuloitui nopsasti, Serena oli (edelleen) ihanaa neulottavaa ja mallineule yhtä viehättävä kuin aiemminkin. Harmi vaan kun edellisen kirjoneuletyön tapaan neulepinta ei nyt muodustunut yhtä tasaiseksi - langanjuoksut jäivät aivan liian pitkiksi ja työn valmistuttua jouduin kiristelyhommiin. Jälkiviisaana on helppo todeta kiristystyön olleen viisainta aloittaa alimmasta kirjoneulerivistä yhä ylemmäs edeten, mutta noinhan minä en suinkaan toiminut vaan kiristelin rivin sieltä, toisen täältä, ja lopuilta lähes jokaiselta riviltä roikkui rivin keskeltä ylimääräinen lankalenkki pääteltäväksi.

Ylimääräiset lenkit kiristeltyinä ja päättelyt enää jäljellä. Tuota päättelyään takki saikin odottaa kuukauden päivät...

Nyt on kuitenkin viimeisetkin langanpäät päätelty ja napit ommeltu. Kerrankin kannatti antaa takin odotuttaa nappejaan pitkään, sillä Täydelliset Napit löytyivät sattumalta Farnhamin käsityömessuilta. John Lewiksen nappihylly saikin nyt vakavasti otettavan kilpailijan; täst'edes taidan aina ensin tarkistaa Textile Gardenin nettisivut nappeja kaivatessani!

49 pientä elefanttia

Manos del Uruguay Serena, 2.3 kerää vaaleanpunaista (Gold Tail) ja 0.5 kerää sinistä (Sea Horse)

Napit Textile Gardenilta

Kummipojan takin lailla tämäkin on neulottu 18-24 kk:n ohjetta seuraten. Siinä missä kummipojan takki oli jo joulun alla juuri sopivan kokoinen, on tässä meidän kirppuneidin takissa vielä runsaasti kasvunvaraa. Ikäeroahan lapsilla on hurjat kolme päivää... Haalarin alla lämmikkeenä takki menee onneksi tuollaisenaankin, mutta kesään mennessä tytär toivottavasti ehtii sen verran kasvaa että takkia pystyy käyttämään ilman yletöntä hihojen käärimistä.

Ohjeesta poiketen korvasin kaksi ylintä kuvioriviä uudella fanttirivistöllä.Yhteensä pieniä elefantteja on takissa 49 kappaletta: vähän kaavailin alkuun laittavani ylärivin fantit kulkemaan vastakkaiseen suuntaan, mutta lopulta päädyin kuitenkin alkuperäisen kuvion kopioimiseen sellaisenaan.

O spring, where art thou?

Männäviikolla päästiin nauttimaan jo sangen keväisistä ilmoista; parhaimpina päivinä lämpötila kohosi jo 15 asteen tuntumaan ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Siispä oli hyvä aika viimeistellä vuoden ensimmäinen kesäneule.

Nyt ilmavirtaukset kääntyivät kuitenkin taas pohjoiseen ja koko eilisen päivän tuli kaatamalla vettä. Pellot ja pikkutiet siis tulvivat jäälleen ja t-paitakelit ovat vaan haaveissa, etenkin kun ensi viikolle on luvattu jälleen pakkasia. Onneksi brittikesiin jo tottuneena ei kesäneuleissakaan uskalla pelkkään puuvillaan tai pellavaan luottaa: tämä pusero on neulottu edellisen postauksen huivin lailla Serenasta, eli 60% alpakkaa, 40% puuvillaa sisältävästä langasta.

Folded by Veera Välimäki

Manos del Uruguay Serena, 200 g, väri Downy

Ihana malli, ihana lanka. Miehustan rypytykset ovat nerokkaasti suunnitellut: tuovat näyttävyyttä mutteivat kuitenkaan tee puseron etumusta telttamaiseksi, kuten tämänmallisessa puserossa usein vaarana on. Muutenkin ohje oli aivan loistavasti kirjoitettu ja helppo seurattava! Ainoan muutoksen jouduinkin tekemään olosuhteiden pakosta: kainaloita lähestyttäessä langan riittävyys alkoi huolestuttaa, joten loin kädensuiden silmukat provisional cast on -menetelmällä. Vartalon valmistuttua hihat on neulottu ylhäältä alas, niin pitkälle kuin lankaa riitti.

Ensiulkoilutuksensa Folded sai tämänpäiväisessä Suomi-koulussa. Väritykseltään pusero sopi paikkaan kuin nenä päähän - paikallinen Suomi-koulu kokoontuu nimittäin nykyisin armeijan koulutuskeskuksessa. Maassa maan tavalla ja pukeutuminen paikan mukaan, vai mitenkäs se nyt menikään ;).

Kohti Espanjaa

Miehen työpaikalla väki vaihtuu tasaista tahtia. Ikävä kyllä nyt on vuoro yhden miehen (minullekin) läheisimmistä työkavereista suunnata kohti uusia haasteita jättäen Englannin taakseen. Kiitokseksi avusta ja yhteisistä muistoista halusimme antaa mukaan matkakuormaan pienen muiston; jotain kaulaa, käsiä ja toivottavasti mieltäkin lämmittämään.

Huivia neuloessa iski ylimmillä mallineuleriveillä pienehkö tenkkapoo: ohjetta ei ole kirjoitettu mitenkään selkeästi, ja p3tog:in paikkoja joitui haeskelemaan jonkin tovin. Lopulta oikeat paikat pitsikuvion suhteen löytyivät, ja rivin alussa ja lopussa olevien kavennusten paikalle tein k2tog. Ei olisi ilmeisesti pitänyt, sillä jälkimmäisen kavennusrivin jälkeen minulla oli puikoilla enää 203 silmukkaa 210 sijasta. Hyvältä huivi onneksi näyttää näinkin tehtynä.

Perlata Pitsigootti -huivi

Manos del Uruguay Serena, 80 g, väri Downy

Huivin seuraksi tein vielä nopeatekoiset kämmekkäät Cookie A:n Monkey-kuviolla. Väriltään näissä käytetty SandnesGarnin Sisu on just eikä melkein Serenan vaaleampien pätkien väristä - kerrankin löytyi siis oikeanvärinen lanka suoraan lankalaatikosta.

 

Monkey -kämmekkäät

SandnesGarn Sisu, 30g

Purange Polka Dots

Grellow Polka Dot, tai tässä tapauksessa pikemminkin Purange Polka Dot, valmistui jo tammikuun lopussa. Sekä paidan käyttöönotto, kuvaaminen kuin bloggaaminen kuitenkin vei oman aikansa.

Liekö sitten tänään paistanut aurinko antanut sen verran ylimääräistä energiaa, että nämäkin vaativat hommat saatiin pois päiväjärjestyksestä. Nyt melkein harmittaa paidan ylimääräinen makuutus keittiön sohvalla, sen verran mukava tuo on päällä! Rowanin villa-puuvillasekoitelanka oli todella mukavaa neulottavaa ja näillä säillä juuri passeli päälle. Huomisella kaupunkireissulla pitääkin käydä kurkkaamassa, vieläkö John Lewiksen poistolaarissa näitä lankoja lisää olisi.

 

 Purange Polka Dots

Rowan Amy Butler Organic Aran (violetti, 8 kerää) ja DK (oranssi, 1.5 kerää) 

Kuvan oton jälkeen kanssaposeeraaja joutui kynimisen kohteeksi. Lenkkeillessä tämä pehmeäturkkinen karvapallo tuntui keräävän kaiken mahdollisen moskan mukaansa, ja viime viikon pitkiksen jälkeen menivät lopullisesti hermot: vajaa puoli tuntia koiran pesua oli minulle liikaa, joten vaihtoehtoina olivat joko kokohaalarin hankkiminen, ulkoilun välttäminen tai koiran kyniminen. Viimeinen oli näistä se järkevin, myös kanssaomistajan mielestä.

Kynimisen jälkeen riitti enää viiden minuutin suihkuttelu koiran puhdistamiseksi. Varsinaista luksusta aikaisempien kylpysessioiden jälkeen!