Trikoota en siis ollut koskaan ommellut ennen uuden koneen hankintaa. Syyskuun puolivälissä vieraillut sisko toi mukanaan pari metriä perustrikoita sekä resoreita - tässä kaupungissa ei nimittäin ommella kangaskauppojen valikoimien perusteella muita kuin tilkkutäkkejä. Ensimmäisestä trikoopalasta syntyi kuopukselle housut (kasvunvaraa ehkä parin vuoden verran), toisesta palasta peruspaita keskimmäiselle (Jee, uusi yöpuku! oli keskimmäisen kommentti paidan saadessaan; kasvunvaraa paidalla ehkä vuosi). Kolmannen palan kohdalla sentään tärppäsi!
Valon vähenemisen huomaa erittäin hyvin sisällä lapsia valokuvatessa
Suomen lomalta tuli tuliaisena mukaan myös Ottobren numero 4/2013. Tuossa lehdessä oli myös kovasti houkutteleva mekko/tunika, ja koska kuopus on mekkoja rakastava pikkutyttö piti tätä ohjetta myös päästä testaamaan. Alkuun kaikki sujui mainiosti; jousto-ommel pelitti ja kaula-aukon resoritkin sain kaksoineulalla yllättävänkin siististi ommeltua. Sitten alkoi hihansuiden viimeistely... Ensimmäinen kaksoisneula katkesi heti ensimmäistä hihansuuta aloittaessa, toinen samaa hihansuuta lopetellessa. Siinä meni se pakkaus. Toisenkin pakkauksen ensimmäinen neula koki loppunsa samassa hihassa, minkä jälkeen päädyin vaihtamaan koneeseen paksuimman neulan ja vetämään perustikillä kainalosta puuttuvan sentin. Ei siitä nyt järin kaunis tullut, mutta pysyypähän kasassa. Sitäpaitsi se on kainalossa, kuka sinne nyt tiirailee!
Pysyy tämä lapsi joskus paikallaankin!
Toinen hihansuu menikin sitten ensimmäisestä jotain oppineena ilman ensimmäistäkään neularikkoa, ja samoin helman päärmääminen sujui jo (melkein) kuin tanssi vaan. Ehkä sitä uskaltaa tilata ensi viikolta vierailulle saapuvalta äidiltä lisääkin trikoota ommeltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti