Olipa kerran villapusero, joka sopi yhteen kaikkien housujen ja peruspaitojen kanssa. Kaikessa yksinkertaisuudessaankin siinä oli se jokin. Käyttäjäänsä miellyttävän ulkonäön lisäksi pusero oli myös miellyttävä päällä, lyhythihaisena se lämmitti juuri sopivasti muttei kuitenkaan hiostanut liikaa.
Sitten tuli kohtalokas päivä ja uusi pesukone. Aiemmin pusero oli pyörinyt 40 asteen pesussa siitä miksikään menemättä, mutta nyt löytyi voittaja. Koneesta pusero tulikin kutistuneena ja vanuttuneena - eivät siinä auttaneet mitkään polyamidit ja superwash-käsittelyt, kun lämpötila vaihteli liikaa lyhyessä ajassa.
The end.
Likipitäen kaksi vuotta sinnittelin ilman suosikkipuseroani kunnes tuli oikea lanka vastaan. Lankoja hankkiessani tosin suunnittelin jotain aivan muuta, mutta Plain and Simplehan tässtä piti tulla eikä mitään takkia. Siispä lanka puikoille ja neulomaan.
Hyvää kannatti jälleen kerran odottaa. Pusero on tänään toista päivää päällä, ja kyllä tämä on Araucania Rancosta neulottuna lähestulkoon jopa parempi kuin Sisusta neulottu edeltäjänsä. Kaulalle nouseva kaulus tuntuu ihanan pehmeältä, ja pusero lämmittää sekä sisällä että ulkona takin alla juuri sopivasti.
Tämän puseron pesemissä täytyykin olla tarkka: vaikka tämä(kin) lanka on virallisesti ottaen sukkalankaa, ei villaa ole superwash-käsitelty ja paidan kutistuminen normaalipesussa on täysin varmaa. Onneksi koneen villapesuohjelma on kuitenkin sopivan hellävarainen - käsinpesuun minusta ei nimittäin ole.
Plain and Simple by Veera Välimäki
Araucania Ranco Solid (väri 487), 220 g
Silmukat luotu koon S mukaan, helmaresorin jälkeen 4x vyötärökavennukset joka 10. kerros
Johtuukohan syksystä vai lähestyvästä joulusta, mutta tänäkin vuonna loka- ja marraskuun tunnistaa punaisen värin himosta: seuraava puikoilla oleva neule on lähestulkoon samanvärinen kuin Plain and Simplekin. Jostain on vain väriä saatava; oma väritys kuin muistuttaa tähän vuodenaikaan lähinnä kalkkilaivan kapteenia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti