Jotain on kuitenkin lasten sairastaessa saatu aikaankin. Tänään pojan tapittaessa Cars -elokuvaa ja kuopuksen pyöriessä jaloissa auttamassa syntyi esikoiselle mekko. Kitaroita kitaransoitosta innostuneelle tytölle - mikäs sen osuvampaa.
Kaavana hyväksi havaittu Ottobren kaava, sama kuin kuopuksen trikoomekoissa. Mekkoa ommellessa koko alkoi vaikuttaa kovin suurelta, ja tadaa, kyllähän tuo mekko minullekin päälle menisi. Makkarankuoriefektiä välttääkseni taidan kuitenkin omaan versiooni lisätä parin sentin saumanvaroja vähän sinne sun tänne, sekä tiputtaa vyötärönauhaa alaspäin.
Tytär tykkäsi uudesta mekosta. Muuta ei tarvittukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti