Kankaat molempiin, sekä mekkoon että paitaan, olin leikannut jo aiemmin joten työ oli jo puoliksi tehty. Huonosti nukutun yön jälkeenkin ompeluvuorossa ensimmäisenä ollut mekko syntyi nopeasti: tällä kertaa ei yhtään neulaa katkennut, purkamaan ei joutunut ja teetäkin kului vain kaksi kupillista.
Toisin kuin vanha, kärähtänyt kone ei tämä uusi suostu polyesterlankoja ompelemaan. Kun muutenkin pienestä ompelulankavarastostani joutuu puolet karsimaan pois, ei jäljelle jäävä värivalikoima kummoiseksi jää... Ompeluun oli siis käytettävä valkoista lankaa, joten hihansuissa ja kaula-aukossa näkyvät valkoiset koristetikkaukset. Ei ehkä ihan suunniteltua, mutta kyllä tuo noinkin menee.
Mekko on ommeltu samoilla (Ottobren) kaavoilla kuin pöllötunikakin. Tällä kertaa leikatessa lisäsin kaikkiin reunoihin parin sentin saumanvarat sekä pidensin helmaa kymmenellä sentillä. Nykyinen mekko, ensi kesänä vielä toivottavasti tunika.
Pojankin pusero on leikattu samoilla Ottobren kaavoilla kuin aiempi, kotikäyttöön kelpaava (bloggaamaton) harjoitustyö. Tästä paidasta tosin jätin kaikki saumanvarat pois, pidensin hihoja ja viimeistelin ne yksinkertaisella resorinauhalla pidempien käänteiden sijaan. Lisäksi kaula-aukon resorin kunnollinen venytys ommellessa kannatti: eipä repsota kaula-aukko nyt lainkaan!
Mukana kuvissa oleva pipo syntyi jo aiemmin viikolla. Poika onnistui hävittämään piponsa koulupäivän aikana jonnekin, ja illan jalkapallotreeneihin oli pakko saada jotain päänlämmikettä mukaan. Netistä äkkiä googlettamaan trikoopipon ohjetta, ja onneksi väännetään rautalangasta -ohje löytyi lähes ensimmäisenä hakutuloksena. Jalkapallotreenin jälkeen pipolle on ollut käyttöä muutenkin; ei ole kuulemma kellään muulla luokan pojalla yhtä hienoa robottipipoa kuin meidän pallopäällä!
Pienestä sitä tulee iloiseksi - siisti ja salonkikelpoinen pääntie!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti