Exmoorin pikapyrähdys

Pääsiäisviikolla vierailemaan saapuneet anoppi miehineen tarjosi meille harvinaisen tilaisuuden kahdenkeskiseen aikaan miehen kanssa. Tilaisuudesta olikin otettava kaikki irti, joten viime keskiviikkona startattiin jo aikaisin kahdestaan kohti Exmoorin kansallispuistoa.

Romanttisella lomalla syödään tietenkin myös romanttisesti, eli lounas nautittiin M5:n varrella Burger Kingissa. Kun nyt oli kiire ja piti saada myös Exmoorin kartta ostetuksi... 

Kartta osottautuikin tarpeelliseksi. Polut kansallispuistossa oli kyllä periaatteessa hyvin merkittyjä, mutta jostain piti se polun alkupääkin löytyä, ja tähän ei pelkkä tiekartta kelpaa. Lisäksi reittiä on kiva suunnitella jo etukäteen, eikä vain kävellä pisteiden A ja B väliä tienviittojen varassa.

Ensimmäisenä päivänä käytiin valloittamassa Exmoorin korkein huippu eli Dunkery Beacon (520m). Reitin pituus 13.6km, nousua yht. 500m. Maraton tuntui vielä hieman etenkin etureisissä, joten seuraavana päivänä päätettiin ottaa hieman  kevyemmin.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli toisen patikointipäivän aika. Jos edellisenä päivänä oltiin kukkuloilla, niin nyt oli tarkoitus olla merellisemmissä maisemissa.

Mitään rantabulevardin kävelyä ei kyllä tämäkään kävely ollut, eikä todellakaan edellispäivää kevyempi... Jotenkin aina vain teki mieli päästä pidemmälle ja korkemmalle, joten alunperin suunniteltu reitti Lee Bayn laaksosta Castle of the Rocksin kautta Lyntoniin pidentyi ensin Watersmeetiin, ja kun taukopaikalla tuntui kovin tylsältä idealta kävellä vain jokivartta pitkin takaisin niin kukkuloillehan sitä taas päädyttiin.

Kyllä kannatti, sillä kyllähän kolmensadan metrin korkeudesta nyt paremmat näkymät ovat kuin jokirotkon metsiköstä. Silti oli harvinaisen mukavaa kun Lynton & Lynmouth vihdoinkin tulivat näkyviin kunnolla ja alamäkeä pääsi laskettelemaan keskustaan: luvassa olisi kunnon cream tea, kun nyt Devonissa kerran oltiin. 

Skonssien ja clotted creamin voimin olikin helppo taivaltaa viimeiset neljä kilometriä, etenkin kun alkumatkasta vielä huijattiin ja noustiin Lynmouthista cliff railwaylla Lyntoniin. Tuostakin huolimatta nousua tuli tälle päivälle vähintään tarpeeksi, 16km patikoinnin aikana nousua oli yhteensä 800m. Kun laskua oli saman verran niin etureidet, samoin kuin pakaratkin, huusivat hoosiannaa autolle päästessä.

Yhdeksän aikoihin kotiin saapuessa mieli olikin virkistynyt - kaksi päivää raittiissa ilmassa teki hyvää, samoin kuin lastenvahtivelvotteiden jättäminen hetkeksi muiden harteille. Kiitokset vielä kerran A&A, tämän loman voimalla jaksaa taas pitkään!