Ilmavirtaukset päättivät sitten toisin. Jo perjantaina, ajomatkan aikana, tuli vettä kaatamalla, ja yön aikana tuuli voimistui ja sadepilvet siirtyivät telttamme päälle. Toiveikkaina kävimme kyllä lauantaiaamuna lauttarannassa lähtöjä kyselemässä mutta no can do, merenkäynti oli liian kovaa pienelle lautalle. Sunnuntain vastaisen yön aikana tuuli kyllä heikkeni mutta merenkäynti jatkui edelleen voimakkaana eli kotiin oli palattava lunneja näkemättä - lähimmäksi näitä hauskoja lintuja päästiin matkailuesitteiden valokuvia ihailemalla.
Lunnit siis jäivät näkemättä, joten aikaa jäi paljon muuhun.
Rannalle oli päästävä sääolosuhteista riippumatta. Tuon aallokon nähtyämme ymmärsimme hyvin laivan jäämisen satamaan.
Rannalta jatkettiin Iso-Britannian pienimpään kaupunkiin (city) eli St. David'siin...
...ja edelleen maalaamaan posliinia Haverfordwestiin.
Illalla oli vielä aikaa kävelyretkeen, leirielämään ja todellisen gourmet-aterian valmistukseen (hot dogs).
Vaikka tuuli tosiaan heikkeni yöllä, säilyi aallokko vielä liian voimakkaana turvalliseen rantautumiseen Skomerille joten heti aamusta lähdettiin ajamaan kotiinpäin. Walesin rantoja ei tosin voitu tänäkään päivänä jättää väliin, joten ensimmäinen pysähdys oli vain reilun puolen tunnin ajon jälkeen Saundersfootissa.
Hipsulainenkin tykkäsi kun pääsi rannalle juoksentelemaan...
... samoin kuin kuopus päästessään rakentamaan hiekkalinnoja ja mies päästessään kuvaamaan viimeisimmäksi valmistuneen neuleen.
Nyt vain peukut pystyyn että jonakin vapaana kevät-/kesäviikonloppunamme sää suosii ja päiväretki Skomerille saadaan tehdyksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti