Copycat

Minä en oikein pidä tilaustöistä. Vaikka kuinka seuraakaan ohjetta, niin silti tulos voi olla jotain aivan muuta kuin kuvitteli ja valmis työ siten tilaajalleen epämiellyttävä yllätys. Näistä lähtökohdista huolimatta en osannut sanoa ei kun käly pyysi minua neulomaan uuden sormikkaan kadonneen tilalle.

 lähtökohta: Tehdasvalmisteinen musta pariton sormikas

Ostosormikkaalle on kuitekin vaikea saada täysin samanlaista paria aikaiseksi, joten päätin samantien neuloa kokonaan uuden parin - yksinäinen sormikas saisi pysyä varalla, jos toinen näistä uusista käsineistä katoaisi. Musta villalanka, rypytetty varsi ja blingblingia: jos nyt ei aivan tarkkaan katso, niin kyllä eriparihanskatkin täydestä menevät.

tulos: Copycat-sormikkaat 

Sandnes Lanett, 80g

Gutermann Seed beads 9/o

Joustava ompelulanka (elastic sewing thread)

Copycatien seuraksi pakettiin sujahtaa myös Reading Mitts'ien henkiset sormikkaat. Opettajien kämmekkäiden tapaan nämäkin on viimeistelty satiininauhalla ja napeilla, lanka on siskon kaverin sukista ylijäänyttä Nallea.

Reading Gloves

Novita Nalle, 70 g

ompelulaatikosta löytynyttä satiininauhaa ja nappeja

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen näihin sormikkaisiin luotiin alkuun 56 silmukkaa. Yhdistämiskerroksen jälkeen oli ensimmäisen kavennuskerroksen vuoro: (k5, k2tog) x8. Pitsiosion jälkeen oli toisen kavennuskerroksen vuoro; (k6, k2tog) x6.

Jos kälyarmas satut tämän lukemaan etkä sormikkaista pidä, niin laita paluupostissa takaisin. Minulla on aina sormikkaille käyttöä.

Lapsityövoimaa

Kahdesti kuukaudessa on minun oman iltamenoni aika: naapuruston neulojat kokoontuvat lähipubiin neulomaan, syömään, juomaan ja keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sosiaaliselta kannalta tämä on siis minulle hyvin tärkeä, mutta tapaamisista voi hyötyä myös ihan konkreettisesti: itselläni ei langankerijää & vyyhdinpuita ole, mutta moiset kapistukset löytyvät sekä tapaamisten vetäjältä että pubin land ladylta.

Aikaisemmin olin kerinyt tarvittavat lankavyyhdit ihan tapaamisten aikana, mutta tällä kertaa sain kerijän ja puut mukaani kotiin seuraaviksi pariksi viikoksi. Tänään alkoiki aamupuuron jälkeen hauskuus molempien lasten päästessä kokeilemaan kerimistä. Jotain maagista tuossa kammen pyörittämisessä kyllä on - itsekin haluaisin kerijän ja puut itselleni, mutta kyllä silti hieman yllätti kun poikakin nämä synttärilahjakseen haluaisi. Mikäs siinä, hyvä maku hällä!

Iltapäivällä, koulun jälkeen, päästiin jatkamaan vyyhtien purkamista. Nyt suurin uutuudenviehätys oli laitteesta jo kadonnut ja minäkin pääsin palloja pyörittämään. Kieltämättä tuo on todella näppärä kapistus: viisi minuuttia ja 400 m lankaa on siistillä kerällä. Nyt kun vielä saisi nuo kerät muuttumaan valmiiksi neuleiksi!

Kuurankukkia

Jos joululahjojen valmistuttua uhoaa seuraavaksi neulovansa vain itselleen, ei ehkä kannata ottaa reissukäsityöksi tyttären pipoa...

Snawheid oli kuitenkin todella mukava ja nopea projekti neuloa! Ahkeran harjoittelun tuloksena kirjoneule alkaa nyt hiljalleen sujua - ihan vielä en aikuisten kirjoneuletakkia ota tehtäväkseni, mutta näissä pienemmissä töissä jaksaa lankoja jo hyvin pyöritellä.

Vaaleanpunaiset kukat olivat tyttären toivelistalla. Minun itseni olisi vain pitänyt älytä lankoja valitessani ottaa voimakkaamman sävyinen pinkki; nyt eivät kukat oikein kunnolla pohjastaan erotu. Tytär kuitenkin tykkää hatustaan ja mielellään sitä pitää - etenkin kun hatusta myös löytyy seitsenvuotiaan kaipaamaa blingblingia.

Kuurankukkia

Sandnes Garn Sisu, n. 30 g/väri

Hatun jälkeenkään en vielä päässyt täyttämään omaa vaatekaappia. Pikkusiskon kaveri kaipasi myös villasukkia, ja mikäpä minä olin kieltäytymään kun sisko kauniisti pyysi minua ne tekemään. Paraphernalia oli ennestään tuttuna mallina helppo ja nopea neulottava: loistoasia, koska sähköiseen ohjeeseen ei autossa istuessa ollut mahdollisuutta eikä paperiversiotakaan tullut mistään printatuksi mukaan.

Paraphernalia Wannabe

Novita Nalle, n. 130 g

Joululahjat 2012

Vaikka tänä vuonna aloitinkin joululahjojen teon hiljalleen jo heinäkuussa, niin silti viimeisenä työvuorossa olleiden isän lapasten kanssa tuli kiire. Hyvissä ajoin tosin nekin valmistuivat - torstai-iltana sai pestyt lapaset jo paketoida, kun lähtöön oli vielä vajaa vuorokausi aikaa.

Mörkö: Drops Alpaca ja Colinette Jitterbug

Horatio & Oren: Fibre Harvest Alpaca Sock Yarn

Isän peruslapasten ja kummitytön Endpaper Mitts'ien lisäksi lapasia löytyi myös äidin, pikkusiskon ja kälyn paketeista: äidille Horatio & Oren, jonkin verran alkuperäisestä ohjeesta muokattuna (yhteensä kahdeksan ekstrasilmukkaa leveyteen ja muutama ekstrakerros pituuteen), kälylle Mörkö-lapaset ohjetta orjallisesti noudattaen ja pikkusiskolle peruslapaset toivomallaan jujulla.

Peruslapaset kämmenpuolelle kirjaillulla Hola Amigo -tekstillä

Fibre Harvest Alpaca Sock Yarn (harmaa) ja Drops Alpaca (punainen)

Toinen pikkusisko puolestaan löysi paketistaan toivomansa villapaidan. Jo joskus syys-lokakuussa käytiin skypen välityksellä pitkiä keskusteluja, miltä Täydellinen Villapaita näyttää. Aivan esikuvana toiminutta, Jennifer Garnerin käyttämää villapuseron mallia (saati sen valokuvaa) ei löytynyt, joten lähes kaikki kriteerit täyttänyt Thermal sai toimia lähtökohtana. Alkuperäinen, laajahko ja nappilistallinen kaula-aukko kutistui huomavattavasti mutta muuten paita syntyi ohjeita seuraten.

Thermal

Drops Alpaca, n. 420 g

Tätä villapaitaa tehdessä armas koiramme onnistui tuhoamaan minulta kolmet pyöröpuikot. Kaksien bambupuikkojen kärsittyä kovia Hipsulaisen hampaissa hankin kalliinpuoleiset metallipuikot ajatellen niiden jäävän rauhaan... Ja vielä mitä - metalliin eivät koiran hampaat kyllä pystyneet, mutta muovisen kaapelin sai kyllä nätisti poikki. Oli kyllä vähällä, ettei sisko saanut villapaitansa lisukkeeksi koirannahasta tehtyjä rukkasia. Se tosin on Hipsulaisen eduksi sanottava, ettei koira kajoa itse neuleeseen lainkaan. Jostain syystä vaan ne neulepuikot ovat meidän neropatin mielestä niin kamalan kiehtovia kapistuksia!

Kummipojatkin saivat pehmeitä paketteja. Kummipojista nuoremman äiti toivoi lahjaksi perusvilliksiä joten ne poika myös sai, mutta vanhemman äiti ei esittänyt muuta toivetta kuin lämpimyyden. Tämä vapaus lahjan suhteen ehtikin jo välillä turhauttaa, koska vauvaiän ohittaneille pojille ei villatakkiohjeita tungokseen asti ole - ja koska tähän villatakki-ideaan olin jo ehtinyt fiksautua, ei muitakaan vaihtoehtoja kertakaikkiaan ollut.

Ella Funt

Sandnes Garn Sisu, pääväriä n. 130 g ja kuvioväriä kumpaistakin n. 20 g

Ravelryn ahkera selailu kuitenkin tuotti lopulta tulosta. Sekä tytöille että pojille sopiva Ella Funt kolahti minuun heti, ja epäilenpä että nuorempi kummipoikakin tulee tämän myöhemmin (synttäri)paketistaan saamaan. Omallekin lapselle pitänee tämä takki neuloa.

Lisäksi matkalaukkoon pakattiin, huolellisesti kuplamuoveihin käärittynä, kaksi pulloa karhuvadelmalikööriä ja sloe ginia kumpaistakin. Likööri oli herkkua, gin vaatii ehkä hitusen totuttelua. Aikaakin on, BBC:n ohjeessa kun taidettiin mainita tämän herkun olevan parhaimmillaan vasta reilun kymmenen vuoden päästä... Ensi syksynä taidetaankin jo valmistautua vuoden 2023 lahjoihin!

It's beginning to look like Christmas

Esikoinen on viettänyt lähes koko tämän viikon kotona flunssaansa potemassa. Onneksi tähän aikaan vuodesta askarteltavaa - ja äidillä askaertelutarvikkeita - riittää, joten pitkästymisen uhatessa on tekemistä riittänyt.

 

Tänä vuonna pakettikorteiksi tehtiin pöllökoristeet Sukeltelijan ohjeiden mukaisesti. Osa tuotoksista muistuttaa ehkä enemmän Harry Potterin Dobbya kuin pöllöä, mutta onneksi lajiltaan epämääräisiä olioita voi aina kutsua tyttären tekemiksi... Omien lasten paketteja koristavat pöllöt kerätään visusti talteen ja käytetään tästä lähtien kuusen koristeina. Toivottavasti myös muut lahjansaajat ottavat tämän mahdollisuuden huomioon!

Pöllöjen valmistuttua vaihdettiin askartelumassa huopuvaan lankaan. Lankalaatikon pohjalla tilaa vieneet jämäkerät pyöriteltiin pieniksi palloiksi ja lykättiin pesupussissa muun pyykin ohella koneeseen pyörimään. 40 asteen pesu riitti hyvin huovuttamaan nämä langat tiiviiksi palloiksi. Pallojen kuivuttua tytär pujotteli ne neulan avulla lankaan, langanpäät kiinni ja tadaa, kaulakoru serkulle annettavaksi oli valmis! Nyt pyöritellyt pallot riittivät kolmeen joululahjaan eli kahteen kaulakoruun sekä pannunaluseen - kunhan sopivia lankoja kertyy lisää, niin samanlaisen pannunalusen voisi tehdä omaankin käyttöön.

Huovutetut kaulakorut ja pannunalunen jämälangoista

Cascade 220, Noro Silk Garden, Rowan Tapestry, Rowan British Sheep Breeds Chunky

Massatuotanto kunniaan

Perheessä on kaksi koululaista. Nuoremman luokassa työskentelee kaksi opettejaa (toinen alkuviikosta, toinen loppuviikosta) ja kaksi teaching assistantia. Vanhemmalla on yksi opettaja ja yksi kouluavustaja. Kuinka monta joululahjaa täytyy äidin tehdä, ja kuinka stressaantuneeksi äiti ennättää ennen joulua?

Tänä vuonna opettajien lahjoihin ei hirvittävästi tosin mielikuvitusta käytetty. Alunperin suunnitelmissa oli huovutetut tossut, mutta koska ensimmäiset kolme yritelmää päätyivät omaan käyttöön (=yksikään pari ei läpäissyt lahjakriteerejä) täytyi ottaa käyttöön suunnitelma B eli kämmekkäät paksuhkosta langasta. Kun yksi pari vei aikaa vain nelisen tuntia, ei näihin viiteen pariin onneksi kovinkaan montaa iltaa kulunut. Lisäksi olettaen, ettei esikoisen opettaja Mr L. oikein vaaleanpunaista ja/tai kimallusta arvosta, annettaneen hänelle se perinteinen (kuohu)viinipullo. Stressikäyrä ei siis näiden lahjojen takia noussut juuri lainkaan.

Valkeat ja vaaleanpunaiset kämmekkäät on neulottu Cascade 220:sta (valkeisiin lankaa kului 80 g/pari, lyhyempivartisiin vaaleanpunaisiin 60 g/pari). Punaiset on tehty viimevuotisen miehen joululahjapuseron ylijäämälangoista (Drops Karisma, 80 g/pari).

Aurora Borealis

Jonkinasteinen lankalaatikon tyhjennys jatkuu edelleen. Tällä kertaa poistoon päätyi kolme vuotta inspiraatiota odottanut Noro Silk Garden: John Lewiksen alennusmyynnistä löytyneet kolme kerää ostin aikoinani Garter Yoke Cardigania silmällä pitäen, mutta kun ohje ei lopulta houkutellutkaan tarpeeksi piti keksiä jotain muuta.

Se jotain muuta oli tällä kertaa esikoisen villatakki. Vaippapöksykäyttöön tilattua Cascade 220 -lankaa oli karvaa vaille kaksi kerää laatikossa, ja luonnonvalkoisena se sopi hyvin värikkään Noron rinnalle. Malli oli jälleen se vanha, hyväksi havaittu ylhäältä alas -raglan: Alkuun 43 silmukkaa puikoille (2x2 etukappaleisiin, 6 kumpaankin hihaan ja 27 taakse). Raglanlisäyksiä joka toisella rivillä yhteensä 31 kertaa, kaula-aukon lisäyksia yht. 7 kpl joka neljännellä rivillä.

Napit ovat The Button Companyn valmistamia. Kahta samanlaista nappia ei tässä takissa ole; tässä muutenkin värikkäässä takissa halusin nappienkin olevan omia yksilöitään. Sävyiltään ja kooltaan napit ovat kylläkin yhteneviä.

Revontuli -takki

Noro Silk Garden (n. 120 g) ja Cascade 220 (n. 200 g)