Mr. Dinosaur

Pojalla on suuri luottamus äitinsä kykyihin: minun ommellessani tytön avaruusoliota alkoi nuoriherra selittää, miten hän haluaisi oman dinosauruksen: "dainasoor. GRRRRR!". Dinosaurus olisi myös pitänyt saada samantien, ehdotus joulupukille kirjoittamisesta hylättiin samantien - ei joulupukki osaa kuulemma dinosauruksia ommella, äiti osaa!

Eihän pojalle nyt voinut pettymystä tuottaa... Hyväksi havaittu Melly & Me:n kilpikonnakaava muotoutui pienellä muokkauksella dinosaurukseksi: lisäämällä pituutta kaulaan ja häntään oli olio jo huomattavasti liskomaisempi. Selkänystyröiden lisäys vielä ja Mr. Dinosaur alkoi olla jo valmis.

Valmis dinosaurus tulee pojalle toivottavasti yllätyksenä jouluna, vaikka poika näkikin tekeleen leikkausvaiheessa ja tunnisti sen tuolloin dinosaurukseksi. Luotankin tässä nyt pojan keskittymiskyvyn puutteeseen ja 'äiti on aina oikeassa' -ikään - kovasti yritin väittää kankaista tulevan itselleni kirjanmerkin, ja luulen tämä väitteen myös menneen lopulta läpi.

Vieraita avaruudesta

Ulkona on tänään ollut enemmän tai vähemmän myrskyisä sää. Tuulenpuuskien mukana tupsahti meille yllättävä vieras; onneksi muukalainen on varsin rauhaisen oloinen ja tyytyi aluksi vain tarkastelemaan lehtien lentelyä ikkunasta.

 

I come in Peace, by Melly and Me

Olio koostuu erinäisistä muista projekteista ylijääneistä tilkuista sekä Halloweenilta käyttämättömistä jääneistä huopapaloista.

Avaruusolio viimeisteltiin yhdessä pojan kanssa. Ihan vielä ei kolmivee hahmota mikä on mahdollista ja mikä ei - avaruusoliota ommeltaessa oli luonnollisestikin puhetta avaruudesta, mistä se alkaa ja miten sinne pääsee. Pojalla on ollut jo jonkin aikaa kova hinku päästä avaruuteen, ja nyt asia tuli taas puheeksi: joululahjatoive nro 1 on iso avaruusraketti, jolla poika pääsee siskonsa kanssa matkustamaan tähdelle. Ei ehkä toteudu.

Avaruusmatkan tilasta poika saa tyytyä jouluna omaan avaruusolioonsa. Tämä nyt valmistunut olio menee kuitenkin toiselle; pojan kanssa yhteistuumin paketoitiin olio lahjapaperiin ja kirjoitettiin siskon nimi päälle.

Lenkkeilyä tauon jälkeen

Turhan pitkäksi venähtäneen lenkkitauon jälkeen olen tällä viikolla palaillut hiljalleen normaaliin lenkkirytmiin. Säätkin ovat lenkkeilyä suosineet: alkuviikosta oli jopa keväisen lämmintä, ja nyt säiden viilennyttyä on syksyisen kuulasta.

Tänään, 7.11. suuntasin viikon pitkikselle. Reitti oli vanha tuttu, yliopiston lammen kautta Thames Pathille ja keskustan läpi Kennet Canalille ja takaisin kotiin. Tämä reitti tarjoaa niin vaihtelevaa juoksupintaa (metsäpolkuja, nurmikkoa ja asfalttia), kauniita maisemia kuin mäkistä maastoakin - turhaan ei siis ko. lenkki olekaan yksi suosikeistani.

Aikaisemmin tällä viikolla oli juoksu tuntunut välillä väkisin vääntämiseltä. Liekö sitten kinttujen perusteellinen venyttely, viikolla kertyneistä univeloista eroonpääsy vai mikä auttanut, mutta tänään juoksu sujui kuin unelma ja fiilis oli korkealla. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti ensi kevään tavoitteita!