Kun ei niin ei

Sangen ärsyttävä Ironman(?) lennähti eilen postiluukusta sisälle eli tänä vuonna ei onnetar suosinut. Vaikka negatiivinen tulos olikin odotettavissa ja siihen olin jo valmiiksi asennoitunut, niin kyllä asian realisoituminen silti ärsytti sen verran että lehti joutui lukemattomana paperinkeräykseen. Pitäkööt kisansa, minä lähden muualle juoksemaan!

Toisaalta, olenhan minä jo kahdesti Lontoon juossut eli hyvin paljon onnekkaampi olen kuin moni muu. Lisäksi ei minun Plan B:ni kovin paljoa Lontoosta jälkeen jää; Manchester kun on rankattu (mainostensa mukaan) tämän vuoden parhaimmaksi maratoniksi. Huhtikuuussa siis kutsuu eksoottinen Luoteis-Englanti: Manchesterin reitin pitäisi olla PB-ystävällinen, katsojien täysillä mukana ja kisailmapiirin muutenkin huipussaan.

Jos eilisen lehti lähinnä tympäisikin niin tämänpäiväinen puolestaan nauratti: Runners' Worldin mukaan lenkin voi jättää ainoastaan väliin kipeänä. Tämän jos saisi vielä kunnolla sisäistettyä!

Varusteet uusiksi?

Minulla olisi parin viikon päästä edessä eräs pieni juoksutapahtuma. Reitin pitäisi olla noin niinkuin teoriassa äärimmäisen hyvin merkitty ja helppo seurattava; Thamesin vartta maili poikineen alavirtaan päin.

Näin siis teoriassa ja ideaaliolosuhteissa. Suomen uutisissa on asiaa ehkä vähemmän käsitelty, mutta täällä on satanut koko syksy enemmän tai vähemmän; joulukuun alusta asti lähinnä enemmän. Pahimmat tulvat ovat jo ohitse mutta Thamesin ja muidenkin alueen jokien vedenpinta on noin metrin normaalia ylempänä. Tämä ei ole, yllättäen, juoksutapahtuman kannalta mitenkään toivottavaa joten reitti siirrettäneen parin edellisvuoden tapaan poikkeusreitille.

Ei mitenkään paha veto. Tämänpäiväisellä pitkikselläkin jouduin nimittäin pahimmoilleen nilkkaan asti ulottuvassa jokivedessä läiskyttelemään, vaikka pahimpia tulvapaikkoja parhaimpani mukaan vältinkin. Vaikka ilma täällä onkin lämpimämpää kuin koti-Suomessa (ja aurinko lämmittää mukavasti jo näin tammikuussakin), niin kyllä tuon Thamesin vesi vielä sangen vilpoisaa on.

Siitä lähtien kun taivas aukeni ja vedenpinta nousi niin olen itselleni pientä paniikkia kehittänyt tuosta juoksusta ja etenkin sen reitistä... Milloin olen harkinnut miehen kahluuhousujen lainaamista (juostaanhan sitä maratoneja syvänmerensukeltajan vetimissäkin), milloin uimapatjan ja märkäpuvun hankkimista ja reitin kellumista lähdöstä maaliin. Ehkä se fiksuin valinta olisi kuitenkin vain useamman kuivan sukkaparin varaaminen reppuun ja perheen pyyntö tulla kannustamaan kuivien lenkkareiden kera jollekin check pointille.

Seuraavaksi taidan siirtyä lukemaan sangen mielenkiintoista Runners' Worldin artikkelia siitä, kuinka uupumus on lähinnä korvienvälistä kiinni. Mielikuvaharjoittelu siis käyntiin seuraavaksi!

Paniikki

Pariisissahan juoksu ei tunnetusti mennyt alle Lontoon Good for Age -rajan, joten aika pian tuon kisan jälkeen aloin katsella uutta mahdollisuutta päästä alle 3.45. Kriteereinä kisalle kesäkuun loppupuoli (ilmoittautumisraja umpeutuu 8.7.) ja asfaltti juoksumateriaalina; mielellään vielä aika tasainen reitti.

Jokin jäi kuitenkin huhtikuussa vähemmälle huomiolle kun nyt sunnuntaina koittavaan kisaan ilmoittauduin. Ajankohta, check; asfaltti, check; reittiprofiili - no, kai se tasainen on.

Olisikohan pitänyt katsoa profiilia vähän tarkemmin?  Eilen erehdyin googlettamaan kisaa. Määritelmä 'brutal route' ei kuulosta hyvältä, ei myöskään keskimäärin 20min normaalia maratonaikaa hitaampi aika tuossa kisassa. Reittiprofiilikin löytyi kun kunnolla nettiä kaiveli: kyllähän tuossa jokunen mäki on!

 raceroutes.co.uk

Kova henkinen valmistautuminen on nyt siis käynnissä, ettei tästäkään kisasta toivottua aikaa tule. Onneksi täysin turha reissu ei viikonlopusta tule: viisi tuntia yksin junassa (aah!), rauhallinen hotelliyö, ja rauhallinen junamatka takaisin kotiin. Bonuksena vielä tuohon päälle pitkä juoksulenkki kauniissa maisemissa.

Sunnuntai-illalle kotiin onkin jo varattu pizzaa, Häagen-Dazsia ja siideria. Kaikki kelpaavat joko yltiöonnistuneen suorituksen juhlistamaseen tai armottoman ketutuksen hautaamiseen. Sunnuntaina sitten nähdään kummin käy!