Lunnisaarella vierailuun tarjoutui odottamaton tilaisuus, kun vappuviikonlopuksi saapuneet vieraat innostuivat Walesin päiväreissusta yllättävän helposti. Sunnuntaiaamuna siis herätys viideltä, eväät reppuun ja matkaan.
Matkalla oli tosin vielä soitettava varmistuspuhelu lauttafirmaan - kaikki ok, lautat kulkisivat. Kun vielä parkkipaikalla vahvistettiin tilaakin lautoilla vielä olevan, niin mieli oli vähintään yhtä kirkas kuin sää.
Seuraavaan lähtevään lauttaan ei tosin koko meidän seurueemme mahtunut (4 aikuista + kuusi lasta), joten reilu tunti odoteltiin rannassa aarteita etsien ja lounaseväitä syöden. 11.45 saapui laiva laituriin, kymmenen minuuttia odoteltiin laivaan pääsyä (sangen huteralla laiturilla, jos saan huomauttaa!) ja 12.00 startattiin viimeiselle etapille ennen Skomeria.
Jo matkalla nähtiin lunneja, ja vieläpä lähempää kuin muinaisella opiskelijaporukan Huippuvuori-reissulla. Mahtavaa, tuossa vaiheessa jo varmistui reissun onnistuminen eli lunnien bongaus!
Aikaa Skomerilla oli reilusti, liki 4.5 tuntia joten reippaasti lähdettiin kiertämään saarta ympäri. Rannasta sisemmäksi saarta patikoidessamme ei lunneja enää näkynyt mutta lokkeja kylläkin, samoin kuin joka puolella loikkivia kaneja. Nämä kanit ovatkin syöneet Skomerin sangen rei'ikkääksi joten sekä eroosion että linnunpesien tuhoamisen välttämiseksi (linnut omineet pesäkäyttöön entisiä kaninpesiä) saarella sai liikkua ainoastaan merkityillä poluilla.
Parin tunnin patikoinnin ja useamman evästauon jälkeen saavuttiin The Wickille eli saaren parhaalle lunnientarkkailupaikalle. Saapumisinfon pitänyt opas puhui totta; lunnit tepastelivat ihmisistä välittämättä kallion reunamilla ja poluilla, joten lintuja pääsi tarkkailemaan aivan läheltä.Välillä jopa turhan läheltä, sillä lunnit eivät todellakana väistäneet jos ihminen oli linnun mielestä hänen reitillään. Pieni lintu mutta voimakas nokka, joten parempi lähteä alta pois.
Pieni lintubongarini sanoin; kaikkein paras päivä ikinä! Poika ei olisikaan halunnut saarelta pois lähteä, joten sovittiin jo ensi kesäksi oma kahdenkeskinen uusintareissu. Tuolloin lähdettäisiin pidemmäksi aikaa ja yövyttäisiin Old Farmilla - tuolloin päästäisiin ehkä näkemään myös pikkuliitäjiä ihan elävinä eikä pelkkinä luurankoina.
Aivan huippupäivä!
