Voittajan on helppo hymyillä

 Kuka muistaa vielä tämän elokuussa valmistuneen villatakin?

Takki oli yksi minun kontribuutioistani Ravelryssa syksyn ajan pyörineeseen KALiin Jojin ryhmässä. Kukin osallistuja neuloi mitä halusi (Joji Locatellin ohjeista luonnollisestikin), ja valmiista töistä sai jokainen äänestää mieleisiään. KALin päätyttyä jokaisen työn "äänet", eli käytännössä tykkäykset, laskettiin yhteen, ja pidetyimmät työt pääsivät palkinnoille omissa sarjoissaan.

Ihan tarkalleen ottaen tämä esikoiselle neulomani See you there ei villatakkisarjaa voittanut, mutta sai kuitenkin kakkostilallaan lohdutuspalkinnon maineen ja kunnian lisäksi. Eikä kyseessä ollutkaan mikään surkea pikkupalkinto, vaan torstaina kotiin tuli kaksi kerää lankaa suoraan Malabrigolta! Etukäteisilmoituksen mukaan keriä olisi pitänyt tulla vain yksi, joten tämä toinen kerä oli aivan mahtava yllätys.

Nyt kun vain keksisi mihin nämä herkkulangat käyttäisi. Alunperin suunnittelin neulovani esikoiselle näistä takin tai puseron, mutta voi olla että kyllä nämä ihan omaan käyttöön kuitenkin tulevat...

Villi perjantai-ilta

Syytän Knit'n'Natteria uusien tarpeiden luomisesta. Ennen kanssaneulojiini tutustumista en ollut lainkaan tietoinen vuoden tärkeimmästä tapahtumasta eli Farnhamin Unravel-messuista. Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa, ja näitä tämänvuotisia messuja odotin kieli pitkällä ehkä viimeiset kuusi kuukautta...

Kaikkien ihanien lankojen keskellä suunnitelmat kuitenkin pitivät, samoin kuin ennakkoon asetettu budjetti. Kolmatta kertaa huoneita kiertäessä olisi ehkä saattanut itsehillintä pettää, mutta fiksuina poistuimme kälyn kanssa paikalta vain kahden kierroksen jälkeen.

Nyt on minulle langat yhteen villapaitaan sekä useampiin joululahjoihin. Seuraavan joulun lahjoja voi siis kohta jo ruveta valmistelemaan :)

Tour de Europa 2013

Suomessa on siis käyty lomailemassa. Heti koulun päätyttyä pakattiin lapset autoon (tavarat pakattu jo aiemmin aamulla) ja lähdettiin ajamaan kohti eurotunnelia. Calais'sta samoilla vauhdeilla Belgian Middelkerkeen ensimmäiseksi yöksi, seuraavat kaksi yötä Saksassa minkä jälkeen yksi yö Tanskassa ja kaksi yötä Ruotsissa ennen Suomeen saapumista. Paluumatkalla yksi yö Ruotsissa, yksi yö Tanskassa ja yksi yö Belgiassa - Tanskan ja Belgian välillä tosin vietettiin lisäksi yksi Saksan autobahnilla huristaen.
Mitä me sitten lomalla sitten tehtiin?

•  Juostiin. Menomatkalla aamut alkoivat minulla ja koiralla pääsääntöisesti aamulenkeillä ennen pitkää, autossa kuluvaa päivää. Myös Suomen puolella tuli lenkeillä käytyä alkuun säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta yht'äkkiä ohjelmaa tuntui olevan muutenkin jo riittävästi ilman juoksulenkkejä.

• Nautittiin loistavasta kesäsäästä etenkin rannoilla. Menomatkan leirintäalueet buukattiin uimamahdollisuuksien mukaan, ja tokihan Suomessakin lapset kävivät järvessä pulikoimassa harva se päivä. Uimisen lisäksi etenkin poika vietti aikaa myös rannalla, onkivapa kädessä.

Knuthenborgin Adventure Playgroundin ainoa huono puoli oli sen soveltuvuus ainoastaan lapsille - myös minä olisin halunnut puihin kiipeilemään! Tuokin tukkiaita kun alkoi keinua uhkaavasti huippua lähestyttäessä, niin pakko oli laskeutua alas ennen koko seinämän romahtaessa.

• Vietettiin aikaa lasten ehdoilla. Menomatkan taukopaikat mietittiin lapsille sopiviksi, eli Suomeen ajaessa koluttiin Tanskan Knuthenborg (suosittelen lämpimästi!) sekä Ruotsin Astrid Lindgrenin Maailma. Paluumatkan "pääkohde", Tanskassa sijaitseva Labyrinthia, osui silmiin sattumalta mutta tuoltahan ei lapsia olisi loppujen lopuksi olisi millään saanut lähtemään pois. 

• Syötiin. Vaa'alla en uskalla käydä seuraavaan pariin kuukauteen. 

Väripata porisee ja kiehuu

• Toki myös käsityöt olivat lomalla mukana! Edellisessä postauksessa mainittu pojan pusero valmistui Turun satamassa ulospääsyä jonottaen; uusi pari Monkey-sukkia on kärkikavennuksia vailla (lanka loppui kesken kavennusten ja nyt pitäisi päättää purkaako myös toisen sukan kärki jolloin saisi samanlaisen parin, vai kelpuuttaisiko toisen sukan erivärisenä), kuusi uutta lankavyyhtiä odottaa kerälle pääsemistä & takiksi kutoutumista ja oma uusi pusero on kainaloissa menossa.

Eräälle keskustelupalstalle oli postattu kuvia mitä upeimmista kasvivärjätyistä langoista, joten pitihän värjäystä itsekin päästä testaamaan. Edellinen kokemus kasviväreistä oli lukion biologian tunnilta jokusen vuoden takaa, mutta onneksi netistä löytyi myös sangen kattavia ohjeita. Näitä ohjeita ei tosin juurikaan noudatettu; puretusaineita ei käytetty lainkaan (vanhempieni mökillä ei ole juoksevaa vettä, imeytyskenttiä tai muita hienouksia joten ihan luonnonmateriaaleilla mentiin) ja kyllähän langat tuli myös pari kertaa laitettua suoraan kiehuvaan liuokseen... Langat (Gjestal Maija) kuitenkin kestivät kovakouraisenkin käsittelyn ja ilman puretustakin jonkinlainen väri lankoihin saatiin. Väriäaineena näissä langoissa on käytetty männynkuorta ja -käpyjä, lepänkuorta sekä jäkälää (kaksi vasemman puoleista vyyhtiä), poimulehteä ja ratamoa (kaksi keskimmäistä vyyhtiä) sekä kortetta (kaksi oikean puoleista vyyhtiä).

•  Ompelukone löytyi vihdoinkin vuosi sitten rikkoutuneen tilalle! Käyttöäkin löyty heti: kuopuksen rattaat jätettiin suunnitellusti kotiin, mutta ikävä kyllä lähtötohinoissa unohtui myös Ergo. Uusi kantoväline oli siis saatava. Onneksi äitini mittavista kangasvarastoista löytyi niin runkokangas kuin paneelikin uuteen neliöliinaan.

Lapsityövoimaa

Kahdesti kuukaudessa on minun oman iltamenoni aika: naapuruston neulojat kokoontuvat lähipubiin neulomaan, syömään, juomaan ja keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sosiaaliselta kannalta tämä on siis minulle hyvin tärkeä, mutta tapaamisista voi hyötyä myös ihan konkreettisesti: itselläni ei langankerijää & vyyhdinpuita ole, mutta moiset kapistukset löytyvät sekä tapaamisten vetäjältä että pubin land ladylta.

Aikaisemmin olin kerinyt tarvittavat lankavyyhdit ihan tapaamisten aikana, mutta tällä kertaa sain kerijän ja puut mukaani kotiin seuraaviksi pariksi viikoksi. Tänään alkoiki aamupuuron jälkeen hauskuus molempien lasten päästessä kokeilemaan kerimistä. Jotain maagista tuossa kammen pyörittämisessä kyllä on - itsekin haluaisin kerijän ja puut itselleni, mutta kyllä silti hieman yllätti kun poikakin nämä synttärilahjakseen haluaisi. Mikäs siinä, hyvä maku hällä!

Iltapäivällä, koulun jälkeen, päästiin jatkamaan vyyhtien purkamista. Nyt suurin uutuudenviehätys oli laitteesta jo kadonnut ja minäkin pääsin palloja pyörittämään. Kieltämättä tuo on todella näppärä kapistus: viisi minuuttia ja 400 m lankaa on siistillä kerällä. Nyt kun vielä saisi nuo kerät muuttumaan valmiiksi neuleiksi!