Yhtä Hattaraa

Hattara 

Artesano Definition in Cream Cake (220 g) and Azure (100 g)

Täällä leijaillaan täällä hetkellä vaaleanpunaisten hattarapilvien päällä. 

Hattara

Artesano Definiton in Cream Cake (100 g) and Easyknits Twinkle in Ms. Pitstop (40 g)

 Helmikuisilta lankamessuilta mukaan tarttui, kuopuksen valitsemana, todellista hattaralankaa. Pinkki ja kimalteleva lanka vaati seurakseen neutraalimpaa paria ja mallikseen jotain simppeliä ja mutta kuitenkin romanttista. Kuluneen sanonnan mukaan, siitä se ajatus sitten lähti...

Back in February my youngest one chose rather pink and sparkly yarn for her new sweater. All this glitter needed to be toned down with a neutral colour and simple pattern but at the same time the sweetness of the yarn needed to be maintained.

Nyt sitten ollaan tässä. Huhtikuussa lähti testauspyynti maailmalle, ja pari tuntia sitten sain ohjeen putkautettua yleiseen jakoon. Hui ja iik! Uskomatonta kuinka onnistuin luomaan todeksi sen, mikä oli alunperin vain minun päässäni, ja mikä vielä uskomattomampaa, onnistuin myös kirjoittamaan ohjeen muille. Mikäli testineulojia on uskominen, niin ohje on jopa ymmärrettävä.

After knitting tunics for both my daughters it was time to leave the needles and start with typing. After several days of writing and re-writing, the pattern was finally ready to be posted and the call for the test-knitters was made. Now, almost almost two months later, testing is finished and the pattern is out. It's amazing how I managed to create something exactly as I imagined it. And to make it even more amazing, other people have managed to follow my instructions and knit their own Hattaras. Did I say it was amazing?

Hattara neulotaan ylhäältä alas saumattomasti. Yläselän pitsikuvio neulotaan intarsiana (on muuten helpompaa kuin kuvittelisi; huomattavasti kirjoneuletta helpompaa); hartioiden muotoilu ihan raglan-lisäyksillä. Hihojen erottamisen jälkeen vartalo yhdistetään ja helma neulotaan pyörönä. Saumojen ompelua inhoan joten tässä tunikassa kaikki on mahdollisimman saumatonta, ainoastaan (vapaaehtoinen) tasku täytyy ommella sivuistaa kiinni helmaan.

 Hattara is knitted seamlessly from top down. The upper body is worked flat with shoulders shaped with raglan increases; after separating the sleeves from the body the tunic is joined to knit on the round. After finishing the body the sleeve stitches are picked up again and the sleeves are knitted in the round down to the cuffs. To finish the buttonbands are knitted and the neck is finished with i-cord finishing. The last thing to knit, and the only thing to sew, is the pocket.

World Book Day 2014

 Tämän viikon lapset ovat kouluissaan syventyneet kirjallisuuteen. Tänään, World Book Dayn kunniaksi, lapset pukeutuivat kouluun joksikin suosikkikirjansa hahmoksi.

Molemmille koululaisile hahmot olivat alusta asti selvät. Esikoisen vaatteet olikin helppo toteuttaa, ainakin teoriassa: ruskeat sukkikset, tunika ja pusero olisivat kaikki  uudelleen käytettävissä, ja viitta menisi muiden roolivaatteiden joukossa vielä monen monituista vuotta.

Käytännössä toteutus oli kuitenkin vaikeampi, sillä kaavailluista vaatteista löytyivät vain ruskeat sukkahousut. Ruskeaa kangastakaan ei kangaskaupasta löytynyt, joten tytär oli puettava vihreään + minun lainattava paitaa tunikan alle. Ruskea tai vihreä eivät selvästikään tulevan kauden muotivärejä ole, sillä yhtään vihreää tai ruskeaa vaatekappaletta (noita sukkahousuja lukuunottamatta) ei siis kaupoista löytynyt.

Koulupäivän jälkeen on lapsi jo hieman väsynyt ja tunika ryppyinen

Vihreä tunika valmistui Tosimummon mekko-ohjeita seuraten. Koska tytär suosii normaalipukeutumisessaan enemmän kuviollista linjaa, on kuvissa tunika nurinpäin päällä - normaalisti tunikaa tullaan siis käyttämään tuo lintupuoli päällepäin. Loistavien ompeluohjeiden avulla tällaisen kaksipuoleisen mekonkin ompelu onnistui, kaikki saumat kun ovat tunikan sisäpuolella näkymättömissä. Viitta puolestaan on ihan suoraan vihreästä huovasta leikattu ympyrä, keskeltä pienempi ympyrä pois kaula-aukoksi ja tarrapalat vain kaula-aukon reunoihin viitan kiinnittämistä varten. Helppoa ja nopeaa!

Pojan asusteiden kanssa vaivaa jouduttiin näkemään sitten hieman enemmän. Harmaat trikoot ovat isosiskolta lainassa, keltainen pusero löytyi noin kymmenennestä kiertämästäni kaupasta samoin kuin ruskea huppari. Molempia vaatteita pystyy siis käyttämään uudestaankin: yhtään ei kiinnostanut hankkia vaatteita vain tätä yhtä päivää varten.Vyö on minun, taskulamppu ja pyssy (ilman ammuksia) löytyivät lelulaatikosta. Avaruuslentäjän kypärä on taiteltu pahvista; oikeaa styrox-laatikkoa kun en tätä tarkoitusta varten halunnut uhrata. Täydestä kyllä meni tuokin pojalle - hyvä kun nukkumaan malttoi mennä eilisiltana, niin hieno kypärä tuntui olevan!

 Ja jos joku ei vielä hahmoja tunnistanut, niin kyseessä ovat Ronja Ryövärintytär ja Tatu (tai Patu) alias Styrox Box Tatun ja Patun Avaruuskirjasta.

Pöllöjä siellä, pöllöjä täällä

Suomesta löydetty ompelukone toimii kuin unelma vanhaan verrattuna. Yksi suuri etukin uudella koneella on vanhaan verrattuna (toimivuuden lisäksi): ommelvalikoimasta löytyy myös trikoon ompelun mahdollistava jousto-ommel. Vanhassa koneessa valittavana oli joko perustikki tai siksak...

Trikoota en siis ollut koskaan ommellut ennen uuden koneen hankintaa. Syyskuun puolivälissä vieraillut sisko toi mukanaan pari metriä perustrikoita sekä resoreita - tässä kaupungissa ei nimittäin ommella kangaskauppojen valikoimien perusteella muita kuin tilkkutäkkejä. Ensimmäisestä trikoopalasta syntyi kuopukselle housut (kasvunvaraa ehkä parin vuoden verran), toisesta palasta peruspaita keskimmäiselle (Jee, uusi yöpuku! oli keskimmäisen kommentti paidan saadessaan; kasvunvaraa paidalla ehkä vuosi). Kolmannen palan kohdalla sentään tärppäsi!

Valon vähenemisen huomaa erittäin hyvin sisällä lapsia valokuvatessa

Suomen lomalta tuli tuliaisena mukaan myös Ottobren numero 4/2013. Tuossa lehdessä oli myös kovasti houkutteleva mekko/tunika, ja koska kuopus on mekkoja rakastava pikkutyttö piti tätä ohjetta myös päästä testaamaan. Alkuun kaikki sujui mainiosti; jousto-ommel pelitti ja kaula-aukon resoritkin sain kaksoineulalla yllättävänkin siististi ommeltua. Sitten alkoi hihansuiden viimeistely... Ensimmäinen kaksoisneula katkesi heti ensimmäistä hihansuuta aloittaessa, toinen samaa hihansuuta lopetellessa. Siinä meni se pakkaus. Toisenkin pakkauksen ensimmäinen neula koki loppunsa samassa hihassa, minkä jälkeen päädyin vaihtamaan koneeseen paksuimman neulan ja vetämään perustikillä kainalosta puuttuvan sentin. Ei siitä nyt järin kaunis tullut, mutta pysyypähän kasassa. Sitäpaitsi se on kainalossa, kuka sinne nyt tiirailee!

 Pysyy tämä lapsi joskus paikallaankin!

Toinen hihansuu menikin sitten ensimmäisestä jotain oppineena ilman ensimmäistäkään neularikkoa, ja samoin helman päärmääminen sujui jo (melkein) kuin tanssi vaan. Ehkä sitä uskaltaa tilata ensi viikolta vierailulle saapuvalta äidiltä lisääkin trikoota ommeltavaksi.

Pihalla

Kesäloman jälkeen aloitettu kaappienraivauskampanja on vihdoinkin ulottunut myös meidän liinavaatekaappeihin. Pitkään kaapeissa säilötyt verhot pääsevät siis uusiokäyttöön; nämäkin Suomenkodissa olleet lastenhuoneen verhot aivan hinkuivat halusta päästä mekoksi. Kaavat kopioin edellisestä mekosta hieman muokaten (leveämpi helma ja hieman lyhyempi pituus), mutta muuten mekko on ommeltu samaa loistavaa ohjetta käyttäen kuin lupiinimekkokin. Tuloksena jälleen hyvin istuva ja käyttäjälleen mieluisa mekko - nyt vaan väri on ehkä aavistuksen lapsiystävällisempi; eivät nimittäin tomaattikastiketahrat tässä punakeltaisessa mekossa hirvittävästi häiritse vaikkeivat pesussa täysin poistukaan.

 Näissä kuvissa mekko on jo hitusen ryppyinen; päivän aikana kun on jo ehditty Suomi-kouluun ja sen muskariin, otettu osaa lettujen paistamiseen ja avustettu äitiä ja tätiä Menolippu-pelissä. Koska kumpikaan ei ollut järin innoissaan Miss Rimppakintun ehdotuksista, passitettiin tyttö pihalle isompien lasten seuraan.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Kumpparit lähtivät jalasta kun kuraisessa maassa oli niin paljon mukavampi tepsuttaa sukkasillaan. Jokainen voineekin tästä arvata, missä kunnossa muutkin vaatteet olivat neidin sisälle saapuessa!

Villejä lupiineja

Lauantai-iltana, maratonia hermoillessa piti keksiä jotain muuta puuhaa. Kangaskaappia penkoessa löytyi entisen asunnon tytön huoneessa ollut verhokangas, ja nämä kukathan paloivat halusta päästä mekoksi. Kun vielä kaapista löytyi kankaaseen sopiva vetoketju, vuorikankaaksi sopiva vanha vauvanlakana ja netistä löytyi näin et voi epäonnistua -ohje vuoritetun meko ompeluohjeisiin, ei enää muuta tarvittu.

Kaavat otin toisesta, hyväksi havaitusta joskin vielä hieman reilun kokoisesta velourmekosta (=leikkasin suoraan mekon ääriviivoja mukaillen, sentin saumanvarat kaikkialle paitsi helmaan jättäen). Loistavia kuvallisia ompeluohjeita seuraten mekon ompelu sujui nopeasti ja lopputuloksen on ehkä ompelujäljeltään siistein koskaan tekemäni vaate. Vetoketjukaan ei kupruile mistään vaan asettuu todella siististi päällys- ja vuorikankaan väliin!

Seuraavalla kerralla vastaavaa mekko ommellessa voisin ehkä kiinnittää enemmän huomiota vielä taka- ja etukankaiden kuvioiden kohdistamiseen. Ja ne kuviot, vaikka kukat lupiineja minusta muistuttavatkin niin ehkä todellisempi esikuva Laura Ashleyn suunnittelijoilla on kuitenkin ollut wisteria. Kukka kuin kukka, tyttö on kuitenkin tyytyväinen uuteen mekkoonsa.

Neiti Kesäheinä

Neiti Kesäheinän kesämekko

koko n. 18kk runsaalla kasvunvaralla

Sublime Bamboo & Pearls, 240 g

Lehmuksen, eli oikean UFOn jälkeen valmistui toinen melkein-UFO eli kesämekko kuopukselle. Tai jos kauniisti sanottaisiin, niin neule vain oli lepotilassa odottamassa käyttäjänsä kasvamista... Valmis mekko on siis hitusen väljä (kasvunvaraahan pitää aina olla?) mutta menee nyt jo etenkin bodyn ja trikoiden/sukkisten seurana. Tänään mekko oli kuitenkin päällä ihan tuollaisenaan: ulkona nyt vallitsevaan helteeseen ei pienelle (h)ikiliikkujalle turhan paljon halua päälle pukea.

Mekko on samalla (omalla) mallilla tehty kuin kuopuksen kastemekko ja esikoisen juhlamekko. Tässä mekossa kuitenkin sekä kauluksen että vyötärökaistaleen palmikot ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin vuosi sitten valmistuneessa mekossa, mutta ekstrana on helman ja hihansuiden lisäksi myös kaula-aukon viimeistely i-cordilla.

Lanka, Sublimen Bamboo & Pearls, ei halkeilevuutensa takia ole erityisen nautinnollista neulottavaa mutta lopputulos on kaunis: lanka on himmeän hohtavaa ja neulepinta tasaista. Lisäksi neuleet kestävät hyvin pesua (hienopesu 30'), erittäin tärkeä asia näin pikkuväen vaatetuksessa!