perjantai 28. maaliskuuta 2014

Aidan toisella puolella

Minun lisäkseni tässä perheessä myös mies lenkkeilee enemmän tai vähemmän innokkaasti.  Lenkkimotivaation lisäämiseksi mies ilmoittautui syksyllä lähistöllä juostavalle puolimaratonille - kotikylän kympin nyt juoksee vaikka kylmiltään, mutta 21.1 kilometriä varten pitäisi koko talvi käydä lenkillä.

 Viime sunnuntaina oli sitten tosikoitoksen vuoro. Aikaisemmin armas aviopuoliso on suhtautunut lähinnä huvittuneesti minun kisapanikointiini, mutta niin vain miestäkin aamulla tuntui hermostuttavan... Kiitos aamuvirkun pojan (synttärilahjoistaan innostuneena sankari päätti nousta ja 5.30) kiirettä ja kisapaikalle ehtimistä ei kuitenkaan tarvinnut onneksi jännittää.


Miehen startattua omalle koitokselleen sekä kympin taivaltajien lähdön jälkeen oli lasten kisan aika. Nuorimmainen jätti vielä tällä kertaa kilpailun väliin mutta vanhimmat olivat kyllä starttiviivalla muiden mukana. Kilpailuhenkinen poika myös otti kisan aivan tosissaan, ja hienosti koko 800 m matkan vetikin:  maaliin poika tuli koko kisan viidentenä, mutta koska kustakin ikäsarjasta palkittiin vain ensimmäiset tyttö ja poika jäi palkintopallipaikka tällä kertaa vain parin sekunnin päähän. Poikaa tämä ei kuitenkaan pahemmin harmittanut, luvassa kun oli kuitenkin hot dog heti kisan jälkeen ja kotona vielä suklaamuna ekstrapalkintona.


Tytär oli sen sijaan 'osallistuminen on tärkeintä' -asenteella ja saapui ylpeänä maaliin juostuaan koko 800 m matkan. Mitali kaulassa ja vesipullo kourassa oli hienoa olla, ja kisapaita sekä mitali pitikin saada seuraavana päivänä kouluun opettajalle ja kavereille näytettäväksi. Kuopuskin tunsi olonsa todelliseksi voittajaksi - mitä pienistä että juoksu jäi välistä, kaksiveen itseluottamuksella moisilla pikkuseikoilla ei tarvitse itseään vaivata kun joka tapauksessa on maailman napa.


Lasten kilpailujen ja ruokatauon jälkeen oli aikaa vielä vähintään tarpeeksi kulutettavaksi ennen kuin miehen oli aika tulla maaliin. Onneksi sää oli -vielä toistaiseksi- mitä parhain, ja tasainen nurmikenttä tarjosi mitä parhaimmat mahdollisuudet päälläseisonnan harjoitteluun. Äkkiä lapset oppivat; vielä reilu viikko sitten tytär itki pelkäväänsä seuraavan päivän gymnastic clubin päälläseisontaharjoitteita mutta nyt homma sujui ilman pienintäkään pelkoa. Pojan (sekä kuopuksen, luonnollisestikin), piti sitten seurata mallia ja harjoitella perästä.


Aikaisemmin minä en ole kertaakaan ollut vielä katsojan roolissa miehen juostessa. Tämän kokemuksen perusteella arvostus miehen ja lasten kannustamista kohtaan nousikin suuresti: tällaisessa lyhyessä tapahtumassa lapset sai vielä pidetyksi suhteellisen helposti tyytyväisinä ja sääkin suosi ulkona olemista viimeisiä 15 minuuttia lukuunottamatta. Huonommalla säällä aamupäivän parituntinen olisikin voinut olla hyvin paljon tuskallisempi aivan kaikille... Jotenkin minusta tuntuukin siltä, että Lontoon maratonin aikaan perheen ei todellakaan tarvitse reitin varrelle tulla kannustamaan vaan maalissa vastassa olo riittää vallan mainiosti - kaikille lienee parempi, jos apinalauma pääsee purkamaan energiaansa puistossa/museossa (Museum of Childhood on suositeltaa kohde kaikille lasten kanssa Lontoossa matkaaville).

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Monte Rosa


Monte Rosa on yksi niistä ohjeista, jotka iskevät ja lujaa heti ilmestyttyään. Aivan samantien takki ei puikoille päässyt, mutta kun muiden projektien valmistuttua laatikosta löytyi sopivaa lankaa  Monte Rosaa varten ei uutta työtä pahemmin tarvinnut miettiä.


Ohje oli vähintään yhtä hyvä kuin mallikin. Jokainen työvaihe oli neuvottu yksityiskohtaisesti, ja uudenmallinen hihanistutus toi mielenkiintoa yläosaan. Tätä menetelmää tulen varmasti käyttämään jatkossa aina, kun pitäisi puseroon istutetut hihat neuloa - saumojen ompelu on nimittäin aivan vihoviimeistä hommaa!


Muutamassa kohdassa tosin poikkesin ohjeesta. Ompelua välttääkseni poimin kauluksen sisäpuolen silmukat kaula-aukosta ja neuloin sileää kuviovärillä 2 kerrosta vähemmän kuin kauluksen ulkopuolella, minkä jälkeen vielä kaksi kerrosta sileää päävärillä. Tämän jälkeen kauluksen kaksi kerrosta yhteen kolmen puikon päättelyllä.


Pienempiä ohjeesta poikkeamia olivat sitten valesivusaumojen kaksi oikeaa silmukaa yhden sijaan, samoin kuin hihojen valesauman kaksi nurjaa. Lisäksi kainalossa poimin kahdeksan silmukkaa hihaa varten ohjeessa mainitun kahden sijasta - minulla on paksut kädet ja näin paksulla langalla jo kuudenkin silmukan ero on huomattava.

Monte Rosa by Isabell Kraemer
Drops Lima, 460 g ja Cascade 220, 40 g

Jälkikäteen ajatellen olkapäille olisi kannattanut luoda vähemmän silmukoita, nyt hartiat tuppaavat valumaan helposti turhan alas. Mielessä kutkuttaakin ajatus samasta takista ryhdikkäästä puuvillalangasta neulottuna. Milloinkahan sellaisenkin ehtisi tekemään?

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Violetti timantti


Ihmeellistä mutta totta: kesä lähestyy, ja kesälangat eli ohuemmat puuvilla- ja pellavalangat alkavat kiinnostaa. Ensimmäinen kesäneulekin on jo valmis, sopivasti juuri ennen ensi sunnuntaille ennustettua kesäsäätä.


Tämä timanttitakki syntyi uutta ohjetta testatessa. Suuri oli ero aikaisempaan ohjetestiini - jos Wrynose & Hardknott -testissa oli kyse lähinnä langanmenekin varmistamisessa, niin tässä testissä pääsin ihan oikeasti korjaamaan & parantamaan ohjetta. Tykkäsin kuitenkin ohjeesta puutteineenkin hurjasti, samoin kuin valmiista takista: kesäksi tarvitaan vähän kevyempää & naisellisempaa vaatetta ylle.


Repsottavista nappilistoista en sen sijaan pidä. Lisäksi kun olen huomannut pitäväni villatakkeja lähes poikkeuksetta aina napitettuna, päätin repsottamisen välttämiseksi ommella nappilistat yhteen. Etumuksen napit ovat siis tässä puserossa lähinnä koristeina.


Napit ovatkin oma lukunsa sinänsä. Unravelista ostin napit juuri tätä takkia silmällä pitäen, mutta tosipaikan tullen huomasinkin jemmanneeni napit johonkin Todella Hyvään Säilöön. Nappien häviämisen huomattuani keltaisen ja violetin liitto alkoi houkutella, mutta kaupunkireissulta keltaisten nappien kanssa kotiin palattuani yhdistelmä alkoi kuitenkin tuntua liian rohkealta. Onneksi kotoa löytyi lajitelma erisävyisiä & hieman erikokoisia turkooseja nappeja, jotka tuntuivat piristävän muuten tummahkoa neuletta. Neuleen todellinen väri on siis lähinnä tätä alinta kuvaa, ylimmät kolme ovat aivan liian vaalean violetteja.

Purple Diamond (testineule Amonierin Grey Diamondia varten)
Rowan Creative Linen, 410g/820m

torstai 6. maaliskuuta 2014

World Book Day 2014

 Tämän viikon lapset ovat kouluissaan syventyneet kirjallisuuteen. Tänään, World Book Dayn kunniaksi, lapset pukeutuivat kouluun joksikin suosikkikirjansa hahmoksi.


Molemmille koululaisile hahmot olivat alusta asti selvät. Esikoisen vaatteet olikin helppo toteuttaa, ainakin teoriassa: ruskeat sukkikset, tunika ja pusero olisivat kaikki  uudelleen käytettävissä, ja viitta menisi muiden roolivaatteiden joukossa vielä monen monituista vuotta.


Käytännössä toteutus oli kuitenkin vaikeampi, sillä kaavailluista vaatteista löytyivät vain ruskeat sukkahousut. Ruskeaa kangastakaan ei kangaskaupasta löytynyt, joten tytär oli puettava vihreään + minun lainattava paitaa tunikan alle. Ruskea tai vihreä eivät selvästikään tulevan kauden muotivärejä ole, sillä yhtään vihreää tai ruskeaa vaatekappaletta (noita sukkahousuja lukuunottamatta) ei siis kaupoista löytynyt.

Koulupäivän jälkeen on lapsi jo hieman väsynyt ja tunika ryppyinen

Vihreä tunika valmistui Tosimummon mekko-ohjeita seuraten. Koska tytär suosii normaalipukeutumisessaan enemmän kuviollista linjaa, on kuvissa tunika nurinpäin päällä - normaalisti tunikaa tullaan siis käyttämään tuo lintupuoli päällepäin. Loistavien ompeluohjeiden avulla tällaisen kaksipuoleisen mekonkin ompelu onnistui, kaikki saumat kun ovat tunikan sisäpuolella näkymättömissä. Viitta puolestaan on ihan suoraan vihreästä huovasta leikattu ympyrä, keskeltä pienempi ympyrä pois kaula-aukoksi ja tarrapalat vain kaula-aukon reunoihin viitan kiinnittämistä varten. Helppoa ja nopeaa!


Pojan asusteiden kanssa vaivaa jouduttiin näkemään sitten hieman enemmän. Harmaat trikoot ovat isosiskolta lainassa, keltainen pusero löytyi noin kymmenennestä kiertämästäni kaupasta samoin kuin ruskea huppari. Molempia vaatteita pystyy siis käyttämään uudestaankin: yhtään ei kiinnostanut hankkia vaatteita vain tätä yhtä päivää varten.Vyö on minun, taskulamppu ja pyssy (ilman ammuksia) löytyivät lelulaatikosta. Avaruuslentäjän kypärä on taiteltu pahvista; oikeaa styrox-laatikkoa kun en tätä tarkoitusta varten halunnut uhrata. Täydestä kyllä meni tuokin pojalle - hyvä kun nukkumaan malttoi mennä eilisiltana, niin hieno kypärä tuntui olevan!

 Ja jos joku ei vielä hahmoja tunnistanut, niin kyseessä ovat Ronja Ryövärintytär ja Tatu (tai Patu) alias Styrox Box Tatun ja Patun Avaruuskirjasta.