Sinä olet minun kevääni

Tässä kävi niin onnellisesti että häihin tuli kutsu. Hääparia haluttiin luonnollisestikin muistaa heidän suurena päivänään joten jo hyvissä ajoin tiedustelin parilta kelpaisiko käsintehty lahja. Innostuneen vastaanoton myötä alkoi värien tarkempi säätäminen ja mallin etsiminen - hääpari esitti väritoiveet, minä päätin loput.

 Viikonlopun nettisurffailun ja kirjojen selailun jälkeen malliksi valikoitui Moda Bake Shopin Wishes String Quilt. Värivalinta oli myös suhteellisen helppo, väritoiveina kun oli oranssi, sininen ja viininpunainen ei kovinkaan paljon värivalikoimaa ollut, etenkin kun halusin päästä helpolla ja tehdä täkin valmiista suikaleista...

Jos mallin ja värien valinta olikin suhteellisen nopeaa niin toteutus jäi (jälleen kerran) viime tippaan. Juhannuksen tienoilla havahduin huomaamaan jäljellä olevan ajan rajallisuuden joten pakko oli laittaa töpinäksi.

Itse blokkien ompelu ja päällisen ompelu oli loppujen lopuksi melko nopea homma eli parissa päivässä homma oli ohi. Sitten koitti se istumalihaksia ja kärsivällisyyttä kysyvä osio... Alunperin suunnittelin täkinpäällisen plus oheistarpeiden toimittamista ompelimoon ja valmiin täkin noutamista viikkoa myöhemmin. Sitten vilkaisin vähän tarkemmin hintoja ja koin aikamoisen järkytyksen - no way, kyllä yhden täkin nyt aina saa itsekin tikattua.

24 kokonaista neliötä, 12 puolikasta ja reunakaistaleet. Kokonaisen neliön tikkaus vei noin 2.5h eli siitä voi laskeskella kokonaistikkausaikaa... Aivan täysin en ehtinytkään täkkiä täysin valmiiksi saada ennen Suomeen lähtöä vaan viimeiset neliöt oli tikattava anoppilassa ja serkun luona vieraillessa. Valmiiksi kuitenkin täkki tuli, jopa 6 päivää ennen deadlinea!

Täytyy sanoa että olen aivan tolkuttoman ylpeä ja tyytyväinen tästä täkistä! Käsintikkauksen ansiosta taustapuolelle ei tullut yhtään kurttua vaan kangas asettui kauniisti. Valo myös siivilöityy todella kauniisti nurjalle puolelle paljastaen etupuolen värit astetta hillitymmin - kovinkaan usein täkkiä ei tosin tule näin tarkkailtua, mutta onhan se mukava lahja antaa kun tietää taustankin olevan kaunis.

Sinä olet minun sydämeni, sinä olet ruumiini
olet jokeni alkulähde ja virtani, levon meri
sinä olet minun kevääni ja sinä olet aurinkoni
sinä kannat aamua ja koristelet yöni
katso mihin kuljet varo askeleitasi
mihin lasket jalkasi kukat puhkeaa

-A. W. Yrjänä-

Tuhannesti onnea teille rakkaat!

Birdie

Jos herää aamulla viideltä karseassa lomanalkustressissä ei suinkaan kannata ruveta tekemään niitä tekemättömiä töitä vaan lepuuttaa hermojaan kevyellä pikaompelulla.

Amy Butlerin Birdien ohjeen ostin jo joskus vuosia sitten mutta itse hommaan ryhtyminen eli laukun ompelu tuolloin jäi. Tänä kesänä kuitenkin uskollisesti palvellut Marimekon canvaslaukku tuli tiensä päähän ja uudelle tilavalle kangaslaukulle tuli akuutti tarve.

Kaavojen piirtämisineen tähän laukkuun upposi aikaa n. 3h (josta tosin puolisen tuntia väärin ommeltujen saumojen korjailuun) joten aivan valmiiksi en tätä laukkua yhden aamun aikana saanut. Melkein kuitenkin.

Arvosana valmiille työlle 'ihan kiva' eli seuraavaan versioon jäi vielä parantamisen varaa. Suurimpana puutteena kaavassa sanoisin laukun avonaisuuden, jonkinlaisen sulkemismekanismin kuitenkin haluaisin. Jos ja kun sen seuraavan laukun tällä samalla kaavalla ompelen, upotan tuohon olkahihnan väliin jäävään aukkoon vetoketjun. Lisäksi isompaan sisätaskuun olisi kiva saada jonkinlainen vetoketju tai nappi, nyt tasku vaikuttaisi retkottavan turhan löysänä jolloin taskuun laitetut tavarat tippuvat helposti laukun pohjalle muun tavarapaljouden sekaan.

No onkos tullu kesä nyt talven keskelle

Se on siinä. Aloitus kesäkuun alussa, ja valmista tuli joulukuun alussa.

Ohje on peräisin Lynette Andersonin Country Cottage Quilting - kirjasta, joka löytyi kesäkuun alussa kirjastosta. Kolmen viikon laina-ajan puitteissa sain tilkut leikatuksi ja ommeltua blokeiksi sekä applikaatiot kopioitua, leikattua ja liimattua paikoilleen. Siihen se inspiraatio sitten tyssäsikin aika pitkäksi aikaa... Ekan blokin sain valmiiksi heinäkuussa, seuraava valmistui vasta reippaasti marraskuun puolella paniikin iskiessä - loput blokit valmistuivat tiukalla 1½ päivää per blokki -tahdilla.

Täkissä on 12 blokkia joista jokainen koostuu 20 pienemmästä tilkusta. Lisäksi jokainen blokki on koristettu 24 käsin kiinni ommellulla applikaatiolla.

On kukkaa ja lintua, on perhosta ja kastelukannua. 

Täytteeksi täkkiin ompelin Ikean halvimman mahdollisen peiton. Minä ja peittovanut emme oikein tule toimeen keskenämme, joten tällainen huijausratkaisu sopi minulle paremmin kuin hyvin. Lisäksi hintaakin tuli peitolle vanua vähemmän... 

Ihan heti en lähde vastaavaan projektiin enää uudelleen. 

Bonuksenä vielä päälle kuopuksen osuus tämänvuotisista tsi-lahjoista eli kahvikuppi ja kannellinen astia kummeilleen.

Mull' on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat...

Poika on meillä aivan tavattoman levoton nukkuja. On unissakävelyä ja puhumista, ja ei ole mitenkään tavatonta että aamulla peitto on mytyssä jossain päin pussilakanaa. Pääsääntöisesti poika siis onkin nukkunut tilkkutäkkien alla - peittoon tikattuja täytteitä ei niin vain paikoiltaan potkitakaan.

Nyt vain pääsi käymään niin hassusti, että nelisen vuotta ommeltu peitto alkaa käydä auttamatta liian pieneksi; peiton ollessa kiskottuna korviin (poika on perinyt isänsä omituisen tavan nukkua peitto naaman yli vedettynä) eivät jalat enää pysykään lämpiminä. Oli siis aika ommella uusi peitto.

Peitto on tehty String quilt tutorialin avulla. Koska en erityisemmin rakasta kankaiden leikkaamista, päätin huijata ja ostin kaistaleet valmiina jelly roll -kerinä, kankaana Modan Road 15. Näitä keriä täkkiin kului 2, minkä lisäksi jouduin leikkaamaan vielä muutaman kaistaleen varastossa olevista kankaista.

Taustakangas on Ikean vahvaa peruspuuvillaa, ja täyte samoin Ikeasta (halvin mahdollinen peitto). Valmis peitto on hitusen helpompi käsiteltävä kuin peittovanu, joten miksi kiusata itseään turhaan :)

World Book Day 2014

 Tämän viikon lapset ovat kouluissaan syventyneet kirjallisuuteen. Tänään, World Book Dayn kunniaksi, lapset pukeutuivat kouluun joksikin suosikkikirjansa hahmoksi.

Molemmille koululaisile hahmot olivat alusta asti selvät. Esikoisen vaatteet olikin helppo toteuttaa, ainakin teoriassa: ruskeat sukkikset, tunika ja pusero olisivat kaikki  uudelleen käytettävissä, ja viitta menisi muiden roolivaatteiden joukossa vielä monen monituista vuotta.

Käytännössä toteutus oli kuitenkin vaikeampi, sillä kaavailluista vaatteista löytyivät vain ruskeat sukkahousut. Ruskeaa kangastakaan ei kangaskaupasta löytynyt, joten tytär oli puettava vihreään + minun lainattava paitaa tunikan alle. Ruskea tai vihreä eivät selvästikään tulevan kauden muotivärejä ole, sillä yhtään vihreää tai ruskeaa vaatekappaletta (noita sukkahousuja lukuunottamatta) ei siis kaupoista löytynyt.

Koulupäivän jälkeen on lapsi jo hieman väsynyt ja tunika ryppyinen

Vihreä tunika valmistui Tosimummon mekko-ohjeita seuraten. Koska tytär suosii normaalipukeutumisessaan enemmän kuviollista linjaa, on kuvissa tunika nurinpäin päällä - normaalisti tunikaa tullaan siis käyttämään tuo lintupuoli päällepäin. Loistavien ompeluohjeiden avulla tällaisen kaksipuoleisen mekonkin ompelu onnistui, kaikki saumat kun ovat tunikan sisäpuolella näkymättömissä. Viitta puolestaan on ihan suoraan vihreästä huovasta leikattu ympyrä, keskeltä pienempi ympyrä pois kaula-aukoksi ja tarrapalat vain kaula-aukon reunoihin viitan kiinnittämistä varten. Helppoa ja nopeaa!

Pojan asusteiden kanssa vaivaa jouduttiin näkemään sitten hieman enemmän. Harmaat trikoot ovat isosiskolta lainassa, keltainen pusero löytyi noin kymmenennestä kiertämästäni kaupasta samoin kuin ruskea huppari. Molempia vaatteita pystyy siis käyttämään uudestaankin: yhtään ei kiinnostanut hankkia vaatteita vain tätä yhtä päivää varten.Vyö on minun, taskulamppu ja pyssy (ilman ammuksia) löytyivät lelulaatikosta. Avaruuslentäjän kypärä on taiteltu pahvista; oikeaa styrox-laatikkoa kun en tätä tarkoitusta varten halunnut uhrata. Täydestä kyllä meni tuokin pojalle - hyvä kun nukkumaan malttoi mennä eilisiltana, niin hieno kypärä tuntui olevan!

 Ja jos joku ei vielä hahmoja tunnistanut, niin kyseessä ovat Ronja Ryövärintytär ja Tatu (tai Patu) alias Styrox Box Tatun ja Patun Avaruuskirjasta.

Rockin' Around the Christmas Tree

Kaksi nuorimmaista siirtyivät sujuvasti mahtaudista suoraan kurkunpääntulehdukseen. Kotona jumittaminen siis jatkuu.

Jotain on kuitenkin lasten sairastaessa saatu aikaankin. Tänään pojan tapittaessa Cars -elokuvaa ja kuopuksen pyöriessä jaloissa auttamassa syntyi esikoiselle mekko. Kitaroita kitaransoitosta innostuneelle tytölle - mikäs sen osuvampaa.

Kaavana hyväksi havaittu Ottobren kaava, sama kuin kuopuksen trikoomekoissa. Mekkoa ommellessa koko alkoi vaikuttaa kovin suurelta, ja tadaa, kyllähän tuo mekko minullekin päälle menisi. Makkarankuoriefektiä välttääkseni taidan kuitenkin omaan versiooni lisätä parin sentin saumanvaroja vähän sinne sun tänne, sekä tiputtaa vyötärönauhaa alaspäin.

Tytär tykkäsi uudesta mekosta. Muuta ei tarvittukaan.

Harjoitus tekee mestarin

Mestariompelijaksi en sentään itseäni kuvittele, mutta kyllä menneen viikonlopun tuotokset ompelujäljessään voittavat ensimmäiset trikooyritykset mennen tullen! Lauantaina tyttären herättyä kukonlaulun aikaan oli ennen Suomi-koulua aikaa ommella kuopukselle mekko, ja sunnuntaina sai poika uuden paidan.

Kankaat molempiin, sekä mekkoon että paitaan, olin leikannut jo aiemmin joten työ oli jo puoliksi tehty. Huonosti nukutun yön jälkeenkin ompeluvuorossa ensimmäisenä ollut mekko syntyi nopeasti: tällä kertaa ei yhtään neulaa katkennut, purkamaan ei joutunut ja teetäkin kului vain kaksi kupillista.

Toisin kuin vanha, kärähtänyt kone ei tämä uusi suostu polyesterlankoja ompelemaan. Kun muutenkin pienestä ompelulankavarastostani joutuu puolet karsimaan pois, ei jäljelle jäävä värivalikoima kummoiseksi jää... Ompeluun oli siis käytettävä valkoista lankaa, joten hihansuissa ja kaula-aukossa näkyvät valkoiset koristetikkaukset. Ei ehkä ihan suunniteltua, mutta kyllä tuo noinkin menee.

Mekko on ommeltu samoilla (Ottobren) kaavoilla kuin pöllötunikakin. Tällä kertaa leikatessa lisäsin kaikkiin reunoihin parin sentin saumanvarat sekä pidensin helmaa kymmenellä sentillä. Nykyinen mekko, ensi kesänä vielä toivottavasti tunika.


Pojankin pusero on leikattu samoilla Ottobren kaavoilla kuin aiempi, kotikäyttöön kelpaava (bloggaamaton) harjoitustyö. Tästä paidasta tosin jätin kaikki saumanvarat pois, pidensin hihoja ja viimeistelin ne yksinkertaisella resorinauhalla pidempien käänteiden sijaan. Lisäksi kaula-aukon resorin kunnollinen venytys ommellessa kannatti: eipä repsota kaula-aukko nyt lainkaan!

 

Mukana kuvissa oleva pipo syntyi jo aiemmin viikolla. Poika onnistui hävittämään piponsa koulupäivän aikana jonnekin, ja illan jalkapallotreeneihin oli pakko saada jotain päänlämmikettä mukaan. Netistä äkkiä googlettamaan trikoopipon ohjetta, ja onneksi väännetään rautalangasta -ohje löytyi lähes ensimmäisenä hakutuloksena. Jalkapallotreenin jälkeen pipolle on ollut käyttöä muutenkin; ei ole kuulemma kellään muulla luokan pojalla yhtä hienoa robottipipoa kuin meidän pallopäällä!

 Pienestä sitä tulee iloiseksi - siisti ja salonkikelpoinen pääntie!

Pöllöjä siellä, pöllöjä täällä

Suomesta löydetty ompelukone toimii kuin unelma vanhaan verrattuna. Yksi suuri etukin uudella koneella on vanhaan verrattuna (toimivuuden lisäksi): ommelvalikoimasta löytyy myös trikoon ompelun mahdollistava jousto-ommel. Vanhassa koneessa valittavana oli joko perustikki tai siksak...

Trikoota en siis ollut koskaan ommellut ennen uuden koneen hankintaa. Syyskuun puolivälissä vieraillut sisko toi mukanaan pari metriä perustrikoita sekä resoreita - tässä kaupungissa ei nimittäin ommella kangaskauppojen valikoimien perusteella muita kuin tilkkutäkkejä. Ensimmäisestä trikoopalasta syntyi kuopukselle housut (kasvunvaraa ehkä parin vuoden verran), toisesta palasta peruspaita keskimmäiselle (Jee, uusi yöpuku! oli keskimmäisen kommentti paidan saadessaan; kasvunvaraa paidalla ehkä vuosi). Kolmannen palan kohdalla sentään tärppäsi!

Valon vähenemisen huomaa erittäin hyvin sisällä lapsia valokuvatessa

Suomen lomalta tuli tuliaisena mukaan myös Ottobren numero 4/2013. Tuossa lehdessä oli myös kovasti houkutteleva mekko/tunika, ja koska kuopus on mekkoja rakastava pikkutyttö piti tätä ohjetta myös päästä testaamaan. Alkuun kaikki sujui mainiosti; jousto-ommel pelitti ja kaula-aukon resoritkin sain kaksoineulalla yllättävänkin siististi ommeltua. Sitten alkoi hihansuiden viimeistely... Ensimmäinen kaksoisneula katkesi heti ensimmäistä hihansuuta aloittaessa, toinen samaa hihansuuta lopetellessa. Siinä meni se pakkaus. Toisenkin pakkauksen ensimmäinen neula koki loppunsa samassa hihassa, minkä jälkeen päädyin vaihtamaan koneeseen paksuimman neulan ja vetämään perustikillä kainalosta puuttuvan sentin. Ei siitä nyt järin kaunis tullut, mutta pysyypähän kasassa. Sitäpaitsi se on kainalossa, kuka sinne nyt tiirailee!

 Pysyy tämä lapsi joskus paikallaankin!

Toinen hihansuu menikin sitten ensimmäisestä jotain oppineena ilman ensimmäistäkään neularikkoa, ja samoin helman päärmääminen sujui jo (melkein) kuin tanssi vaan. Ehkä sitä uskaltaa tilata ensi viikolta vierailulle saapuvalta äidiltä lisääkin trikoota ommeltavaksi.

Trick or Treat?

Lapsilla lokakuun kohokohta on ehdottomasti Halloween. Aivan samalla innolla kuin synttärijuhliaan eivät lapset pukujaan suunnittele, mutta kauas ei kuitenkaan jäädä. Tänä vuonna tytär päästi kuitenkin minut helpolla: edellisvuonna käyttämättä jäänyt puku mahtui edelleen päälle ja kelpasi hyvin edelleen, ja poika puolestaan halusi pukeutua kummitukseksi. Kuopukselta ei mielipiteitä pukeutumisen suhteen kyseltykään.

Vaikkeivat karhut nyt ehkä täysin Halloweenin henkeen kuulukaan, niin kyllähän grizzly bear on sangen pelottava ilmestys, eikös vaan? Koska siis kotoa löytyivät karhun naama ja korvat valmiina, niin kaupasta haettiin vain tekoturkista. Ikivanhasta Suuri Käsityölehti -lehden numerosta löytyi vauvan talvihaalarin ohje, jota yksinkertaistamalla karhuhaalari syntyi hetkessä. Tai ainakin melkein, kyllä tuohon reilu tunti upposi. 

Hitusen yllättäen pojan kummitusasun parissa tuskailinkin sitten pidemmän ajan. Jälkiviisaana on helppo todeta fiksuimman ratkaisun olleen pään ja vartalon ompelun erillisinä kappaleina - nyt tuo koko asu on yhtenä kappaleena. Poika pystyi kuitenkin puvussaan liikkumaan ja silmätkin pysyivät kutakuinkin kohdillaan, eli toimiva puku siis sen suhteen. Lisäksi kummitus oli puvusta saatujen kommenttien perusteella ihan tervetullutta vaihtelua muuten niin yleisiin noitiin ja zombeihin.

Reilun tunnin ajan kiertelimme kotikylää ristiin rastiin. Osa asukkaista toivottaa pelottelijat tervetulleiksi, osa taas ei pidä perinteestä ollenkaan. Onneksi täällä onkin tapana osoittaa Trick or treat -kiertelijät tervetulleiksi valaistuin kurpitsoin: mikäli kurpitsa ovelta löytyy, on oven takana myös todennäköisesti lämmin vastaanotto. Kurpitsattomat talot taas on syytä jättää väliin.

Pihalla

Kesäloman jälkeen aloitettu kaappienraivauskampanja on vihdoinkin ulottunut myös meidän liinavaatekaappeihin. Pitkään kaapeissa säilötyt verhot pääsevät siis uusiokäyttöön; nämäkin Suomenkodissa olleet lastenhuoneen verhot aivan hinkuivat halusta päästä mekoksi. Kaavat kopioin edellisestä mekosta hieman muokaten (leveämpi helma ja hieman lyhyempi pituus), mutta muuten mekko on ommeltu samaa loistavaa ohjetta käyttäen kuin lupiinimekkokin. Tuloksena jälleen hyvin istuva ja käyttäjälleen mieluisa mekko - nyt vaan väri on ehkä aavistuksen lapsiystävällisempi; eivät nimittäin tomaattikastiketahrat tässä punakeltaisessa mekossa hirvittävästi häiritse vaikkeivat pesussa täysin poistukaan.

 Näissä kuvissa mekko on jo hitusen ryppyinen; päivän aikana kun on jo ehditty Suomi-kouluun ja sen muskariin, otettu osaa lettujen paistamiseen ja avustettu äitiä ja tätiä Menolippu-pelissä. Koska kumpikaan ei ollut järin innoissaan Miss Rimppakintun ehdotuksista, passitettiin tyttö pihalle isompien lasten seuraan.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Kumpparit lähtivät jalasta kun kuraisessa maassa oli niin paljon mukavampi tepsuttaa sukkasillaan. Jokainen voineekin tästä arvata, missä kunnossa muutkin vaatteet olivat neidin sisälle saapuessa!