Kohti korkeuksia!

Tämänpäiväisen bank holidayn aamu oli kesälomalaiselle tiukka: kello soimaan 7.30, koira mukaan ja vakiolenkille pelloille. Lenkin aikana mies hoiti lapset lähestulkoon lähtökuntoon, jolloin kotiin saavuttuani minulle jäi tehtäväksi vain pikainen suihku ja aamupala. Autossa oltiin jopa aikataulusta edellä - hurraa!

Vajaan parinkymmenen kilometrin matka hurautettiin hetkessä. Mies ja lapset jäivät tutustumaan leikkipuistoon ja Discovery Centreen minun ja siskon lähtiessä tutustumaan turvavaljaiden toimintaan. Intro kesti reilun vartin, minkä jälkeen lähdettiin ryhmä kerrallaan kiikkumaan puiden latvoihin.

Alussa ollut perusteellinen ohjeistus oli todellakin paikallaan. Vaikkei todellisuudessa oltu lähelläkään puiden latvoja, niin maahan oli silti vähintään kymmenen metrin pudotus. Vähän olisi ehkä kirpaissut jos olisi harhaan astunut ilman varmistusta... 

Ensimmäinen tyhjän päälle astuminen tuntui hurjalta. Vaijerit kuitenkin kestivät ja hengissä selvittiin reitti läpi! Täysi kierros koostui viidestä pienemmästä osasta; näistä ensimmäisen ja sangen kevyen reitin jälkeen olisi vielä voinut jänistää ja saada rahansa takaisin. Perumista ei kuitenkaan edes harkittu vaan suunnattiin suoraan seuraavalle vaativammalle radalle.

 Kukin rata alkoi aina köysitikkaiden kapuamisella. Ylhäällä käveltiin erilaisia köysiratoja puiden välillä ennen vaijerilaskua takaisin maan pinnalle. Kukin puiden väli oli luokiteltu eri vaikeustasolle; helpoimmat olivat todellakin helppoja mutta eivät nyt extreme -luokituksellakana varustetut järin pahoja olleet. Vaikeimmaksi nuo extreme -välit tekikin jalkoihin ja samalla maahan katsominen. Vaikken nyt korkean paikan kammosta kärsikään, niin silti tuolta 10 m korkeudesta teki sangen pahaa katsoa suoraan maahan.

Aikaa koko radan kiertämiseen kului 2:15. Uudestaankin tuonne voisi mennä! Tytärkin innostui apinaradasta katsoessaan muiden menoa maan pinnalta. 8-vuotiaalla ei tosin vielä tuonne aikuisten radalle ole mitään asiaa, mutta vähän kauemmaksi kun ajaisi niin kuusivuotiaasta alkaen pääsisi parin metrin korkeudelle kiipeilemään. Jos mies ei innostu lasten kanssa kiipeilystä, niin minä kyllä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi vähän helpommallekin radalle :).

Tour de Europa 2013

Suomessa on siis käyty lomailemassa. Heti koulun päätyttyä pakattiin lapset autoon (tavarat pakattu jo aiemmin aamulla) ja lähdettiin ajamaan kohti eurotunnelia. Calais'sta samoilla vauhdeilla Belgian Middelkerkeen ensimmäiseksi yöksi, seuraavat kaksi yötä Saksassa minkä jälkeen yksi yö Tanskassa ja kaksi yötä Ruotsissa ennen Suomeen saapumista. Paluumatkalla yksi yö Ruotsissa, yksi yö Tanskassa ja yksi yö Belgiassa - Tanskan ja Belgian välillä tosin vietettiin lisäksi yksi Saksan autobahnilla huristaen.
Mitä me sitten lomalla sitten tehtiin?

•  Juostiin. Menomatkalla aamut alkoivat minulla ja koiralla pääsääntöisesti aamulenkeillä ennen pitkää, autossa kuluvaa päivää. Myös Suomen puolella tuli lenkeillä käytyä alkuun säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta yht'äkkiä ohjelmaa tuntui olevan muutenkin jo riittävästi ilman juoksulenkkejä.

• Nautittiin loistavasta kesäsäästä etenkin rannoilla. Menomatkan leirintäalueet buukattiin uimamahdollisuuksien mukaan, ja tokihan Suomessakin lapset kävivät järvessä pulikoimassa harva se päivä. Uimisen lisäksi etenkin poika vietti aikaa myös rannalla, onkivapa kädessä.

Knuthenborgin Adventure Playgroundin ainoa huono puoli oli sen soveltuvuus ainoastaan lapsille - myös minä olisin halunnut puihin kiipeilemään! Tuokin tukkiaita kun alkoi keinua uhkaavasti huippua lähestyttäessä, niin pakko oli laskeutua alas ennen koko seinämän romahtaessa.

• Vietettiin aikaa lasten ehdoilla. Menomatkan taukopaikat mietittiin lapsille sopiviksi, eli Suomeen ajaessa koluttiin Tanskan Knuthenborg (suosittelen lämpimästi!) sekä Ruotsin Astrid Lindgrenin Maailma. Paluumatkan "pääkohde", Tanskassa sijaitseva Labyrinthia, osui silmiin sattumalta mutta tuoltahan ei lapsia olisi loppujen lopuksi olisi millään saanut lähtemään pois. 

• Syötiin. Vaa'alla en uskalla käydä seuraavaan pariin kuukauteen. 

Väripata porisee ja kiehuu

• Toki myös käsityöt olivat lomalla mukana! Edellisessä postauksessa mainittu pojan pusero valmistui Turun satamassa ulospääsyä jonottaen; uusi pari Monkey-sukkia on kärkikavennuksia vailla (lanka loppui kesken kavennusten ja nyt pitäisi päättää purkaako myös toisen sukan kärki jolloin saisi samanlaisen parin, vai kelpuuttaisiko toisen sukan erivärisenä), kuusi uutta lankavyyhtiä odottaa kerälle pääsemistä & takiksi kutoutumista ja oma uusi pusero on kainaloissa menossa.

Eräälle keskustelupalstalle oli postattu kuvia mitä upeimmista kasvivärjätyistä langoista, joten pitihän värjäystä itsekin päästä testaamaan. Edellinen kokemus kasviväreistä oli lukion biologian tunnilta jokusen vuoden takaa, mutta onneksi netistä löytyi myös sangen kattavia ohjeita. Näitä ohjeita ei tosin juurikaan noudatettu; puretusaineita ei käytetty lainkaan (vanhempieni mökillä ei ole juoksevaa vettä, imeytyskenttiä tai muita hienouksia joten ihan luonnonmateriaaleilla mentiin) ja kyllähän langat tuli myös pari kertaa laitettua suoraan kiehuvaan liuokseen... Langat (Gjestal Maija) kuitenkin kestivät kovakouraisenkin käsittelyn ja ilman puretustakin jonkinlainen väri lankoihin saatiin. Väriäaineena näissä langoissa on käytetty männynkuorta ja -käpyjä, lepänkuorta sekä jäkälää (kaksi vasemman puoleista vyyhtiä), poimulehteä ja ratamoa (kaksi keskimmäistä vyyhtiä) sekä kortetta (kaksi oikean puoleista vyyhtiä).

•  Ompelukone löytyi vihdoinkin vuosi sitten rikkoutuneen tilalle! Käyttöäkin löyty heti: kuopuksen rattaat jätettiin suunnitellusti kotiin, mutta ikävä kyllä lähtötohinoissa unohtui myös Ergo. Uusi kantoväline oli siis saatava. Onneksi äitini mittavista kangasvarastoista löytyi niin runkokangas kuin paneelikin uuteen neliöliinaan.

Juhlaneuleita

Loppukeväästä postilaatikosta kolahti kutsu häihin. Suomen kesäsään tuntien kerrospukeutumiseen varautuminen on aina se viisain vaihtoehto, kun lapsille alkaa juhlavaatetusta kasaamaan useamman viikon ennen juhlia.

 

  

Polly

Debbie Bliss Bella, 240 g

Tytärten mekot löytyivät luottovaatettaja Bodenilta; villatakkien ohje puolestaan jo pari vuotta sitten hankkimastani Rowan Kidsin kirjasesta. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen näissä takeissa on tosin 3/4 hihat - Suomen kesä ja sen vaatimukset, nääs. Lankana Debbie Blissin Bella.

Molly

Debbie Bliss Bella, 140 g

Hääpäivä oli loppujen lopuksi hyvin kuuma eikä millekään lämmikkeelle tarvetta ollut. Hyvä niin, sillä jos tyttöjen takit osuivat nappiin niin pojan puserosta tuli pari kokoa liian iso... Tämän puseron kanssa tuli kiire, eikä mitään neuletilkkua ehtinyt harkitakaan. Puseroa neuloessa koko vaikutti sopivalta, mutta kun paidan kasteli niin pituutta neuleelle tuli liki puolet lisää. Meneepähän tämä pusero tosin sitten vielä ensi kesänkin juhlissa!

Soledad

Sublime Baby Silk & Bamboo DK