Frosty Acorn

Frosty Acorn by Suvi Simola

Artesano Alpaca Silk 4ply 160 g (väri Rosada) 

sekä

Easyknits Twinkle (väri Orbitron)

Tällä hetkellä muu elämä haittaa suuresti neulomisharrastusta. Jotakin on kuitenkin joutohetkinä ehtinyt valmistumaankin, onneksi.

 Frosty Acorn on taas 'oikeassa paikassa oikealla hetkellä' -puseroita. Suvi Simolan kaivatessa uudelle neulelleen testineulojia satuin kerrankin olemaan Ravelrya selailemassa oikeaan aikaan, ja pääsin testaamaan kokoa XS.

Alkuperäisessä ohjeessa oli pieni virhe kaula-aukon lyhennyteissy kerroksissa josta johtuen tässä puserossa kaula-aukon syvin kohta on tässä versiossa parin silmukan verran sivussa neuleen keskustasta. Koska käytössä ei virhettä huomaa (+ kuviovärin lankavalinta hämää silmää) jätin suunnittelijan luvalla puseron tällaisekseen enkä purkuhommiin lähtenyt. Lopulliseen ohjeeseen virhe on luonnollisestikin korjattu eli siitä vain ohjetta hankkimaan ;)

Tykkään, niin lankavalinnoista (esikoisen itsensä valitsemat) kuin mallistakin. Twinklea olisi jäljellä vielä sopivasti omaankin puseroon eli ehkä vielä joskus saan itselleni oman huurteisen tammenterhon. 

Pienet ladyt juhlimassa

Suomen alkukesä kun oli mitä oli, ei kesähäitä uskallettu lähteä juhlimaan ilman villaista lämmikettä.  Meille perheen naisille piti siis kehittää jotain uutta, kullekin lempiväriensä mukaan.

Esikoiselle  vaaleansinistä (väri Robin egg) ja pitsiä. Mallina Hiroku Fukatsun Hitofude aavistuksen muokattuna - hihoihin on lisätty pituutta kahden mallikerran ja leveyttä yhden mallikerran verran. Joko minun lankani oli ohuempaa kuin ohjeessa (tiheys, kuka sellaisesta muka piittaa...) tai malli on äärimmäisen pientä mitoitusta - tämä XS koko kun ei ole ollenkaan liian suuri kohta 150-senttiselle esikoiselle.

Hitofude Cardigan by Hiroku Fukatsu

Artesano Alpaca Silk 4 ply  n. 150 g

Kuopuksen takin kanssa tuli kiire (se täkki vei kaiken ajan ja energian...) joten mitään monimutkaista en uskaltautunut yrittämäänkään. Shalom Cardigan on osoittautunut jo useasti loistavaksi malliksi joten siitä siis minikoko tekeille, 20 silmukkaa luontikerrokseen lisäämällä ja vastaavasti hihojen erottamiskerrokselle silmukkamääriä säätämällä syntyi 3-vuotiaalle sopiva takki. Kasvunvaraa ei juurikaan ole mutta eiköhän tämä vielä jouluun asti päälle mene; ainakaan kuopuksen ruokamäärillä ei mitään nopeaa kasvuspurttia ole tiedossa.

Shalom Cardigan by Meghan McFarlane

Artesano Alpaca Silk 4ply, n. 120 g, väri Rosada

Fleur

Ensimmäisestä neulomastani KC:sta jäi yksi 200 g kerä Skein Queenin Voluptuousta yli. Tämän sinivihreän kerän pariksi hankin tämän vuoden Unravelista samaa lankaa hennon vaaleanpunaisena. Perinteinen raitapaita ei kuitenkaan tällä kertaa napannut joten langat joutuivat odottelemaan vuoroaan vielä jokusen kuukauden.

Toukokuun lopussa, uunituoreen ohjeen bongattuani, malli ja lanka natsasivat heti. Kumpikaan keristä ei yksinään riittäisi Fleurin neulomiseen mutta onneksi olkapäiden pitsi suorastaan huusi korosteväriä kohdalleen. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös hihojen neulominen kokonaan vaaleanpunaisella, mutta koska vartalon valmistuttua sinivihreää lankaa oli vielä reilusti ja tytär sinivihreitä hihoja toivoi, tuli ainoastaan hihan joustimista vaaleanpunaiset.

Tämä on taas yksi niistä malleista jonka tekee mieli neuloa uudestaan ja uudestaan eri väriyhdistelmistä; itselleni taidan myös tämän takin neuloa kunhan vain nykyiset & kiireellisenä jonossa olevat projektit saan alta pois...

Fleur by Svetlana Volkova

Skein Queen Voluptuous (vaaleanpunainen 80 g & sinivihreä 200 g)

Jämälankatakki

 Minä en varmaankaan ole ainoa neuloja jonka laatikot pullistelevat erinäisiä jämälankakeriä? Keriä joita ei koskaan tule käytetyksi mutta joita ei vain voi heittää pois. Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä näistä jämäkeristä eroon, joko ihan kylmästi pienimmät nöttöset roskiin laittamalla tai sitten niistä jotain jopa neulomalla.

Jämälankavarasto yhdistettynä kuopuksen krooniseen villatakkipulaan on yhtä kuin uusi raitatakki. Keltainen pääväri on Pollysta & Mollysta ylijäänyttä Debbie Blissin Bellaa (suosittelen hamstraamista jos mahdollista, ihanaa neulottavaa ja pysyy myös pesuissa hyvänä), oranssit raidat Rowan Pima Cotton DK:ta (poistettu jo tuotannosta) ja kyynätaipeiden harmaat raidat Soledadin ylijäämiä (Sublime Baby silk & bamboo).

Mallina aivoton tv-neule eli ylhäältä aloitettu raglan. Kaula-aukkoa on muotoiltu lyhennetyin kerroksin ja helma on kevyesti A-linjainen, muuten täysin peruskamaa. Napit ovat kuopuksen itsensä valitsemat eli kukkia ja kimallustakin takista löytyy. Kasvunvaraakin on, pelkäsin loppuun asti neulovani takista jo valmiiksi liian pienen joten väljyyttä on vähintään tarpeeksi.

Tyttö kuitenkin tykkää ja se kai tärkeintä on.

Butser Farm

Pojan lämpimien puseroiden valikoima alkaa olla hyvin vähissä lapsen venyessä hurjaa vauhtia joten uutta oli tehtävä. Mallina reippaasti muokattu KC, lankana Debbie Blissin Blue Faced Leicester DK.

Langasta tykkään, villalangaksi on hyvin pehmeää ja miellyttävää neuloa. Punainen väri on eläväpintainen ja hennosti kiiltävä - neulepinta on siis miellyttää kovasti silmää, eikä poika ainakaan ekojen käyttökertojen jälkeen ole myöskään kutittamisesta valittanut.

Butser Farm

Mallina hyvin paljon muokattu Kynance Cove

Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK, yht. 6 kerää

Tosin ei varmasti kutita kun kaula-aukosta tuli kuitenkin vähän turhan suuri. Leveydeltään on juuri passeli, mutta ihan noin syvä ei sen olisi tarvinnut olla. Tokihan tuota saisi vielä jälkikäteen korjailtua i-cord -reunuksen purkamalla ja joustimen tilalle neulomalla, mutta jaksaako? Poika kuitenkin tykkää kun kaulaa ei ahdista eikä kutita, joten ehkä äidin silmä nyt vain joutuu laajaa kaula-aukkoa kestämään. Kauluspaitaa vain alle niin siistiltä näyttää.

Rai-rai-raitoja

Viimeaikaisten neulomusten valossa ei liene mikään yllätys, että minä pidän raidoista? 

Tällä kertaa raitojen vastaanottajaksi päätyi kuopus. Kapeat, nurin neulotut raidat miellyttävät minua mutta yleensä vain kaavoihin kangistuneena tulee tehdyksi niitä sileää oikeaa -puseroita - nyt siis kerralla täyskäännös ympäri ja koko pusero nurjaa.

Takin pohjana on vanha tuttu Diplodocus. Silmukkamäärä on noin nelivuotiaan koko, sukkalangoista neulottuna takki sopii hyvin pienikokoiselle kolmivuotiaalle. Lankoina syksyn lankamessuilta ostettuja pikkunöttösiä Colinette Jitterbugia sekä valkean langan loputtua myös muita valkeita sukkalankoja. Yhteensä takkiin kului lankaa 180 g. 

Jos tammikuun valossa on hankala saada hyviä kuvia sisällä, niin yrittäkääpä vielä lisätä yhtälöön kuvaushaluton kolmivuotias. Ei ole helppoa ei. Onneksi sentään barbi, hiiri ja angrybird kuvausrekvisiittana auttoivat tyttöä pysymään hetken kameran edessä...

Karkkipusero

Huhtikuun lopun Knit'n'Natterissa ystävällinen kanssaneuloja vihjaisi erään aloittelevan suunnittelijan tarjoavan tiettyjä ohjeitaan ilmaiseksi, mikäli aloittaa projektin samantien.

Kotiin pääsyäni siis haukkana Ravelryyn sisälle ja Penny Candy Tee jonoon. Seuraavana päivänä odottikin postilaatikossa tarjous ilmaisohjeesta - mikäs siinä, kelpaa minulle. Sopimuksen mukaan loin projektisivun samantien, mutta itse työn aloitus joutui (sovitusti toki) odottamaan muutaman päivän, aivan kaikkia tarvittavia lankoja kun ei laatikosta valmiina löytynyt.

Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu - jos samalta suunnittelijalta tulee muita kiinnistavia malleja, niin varmasti tulen ostamaan. Ohutta sukkalankaa jaksoi myös tikuttaa hyvin, kun työssä oli vaihtelua: pusero aloitettiin helman pitsineuleesta, jatkui vartalon raitaosuudella ja päättyi kauluksen pitsiin. Kun vielä punainen lanka oli eläväpintaista, teki aina vain mieli neuloa se seuraava raitapari... 

Penny Candy Tee by Jenjoyce Design
koko 32''

Opal 4-ply, n. 10 g (tummanvihreä)

Garnstudio Drops Baby Merino, 40 g (vaaleanvihreä)

Patons UK Fairytale Dreamtime 3ply, 75 g (valkea)

Sparkleduck Galaxy, 75 g (punainen)

Puseron ainoa miinuspuoli oli useasta värinvaihdosta johtuva tuhoton päättelyurakka. Olenkohan koskaan maininnut, ettei langanpäiden päättely suinkaan ole suosikkipuuhaani? Seuraavat Penny Candyt (kyllä, sunnitelmissa on useampikin tämän puseron neulonta) teenkin laiskuuttani kaksivärisinä. 

KC junior

Oman Kynance Coven jälkeen teki mieli tehdä lähes samoilla vauhdeilla lapsille samanlaiset. Lankalaatikosta löytyi alunperin muuhun työhön ajateltua puuvillalankaa, joten ensimmäiseksi pääsi puikoille pojan KC junior.

Kokona XS, mutta koska tiheys on jonkin verran ohjetiheyttä suurempi (tässä puserossa 24 silmukkaa per 10 cm) oli tuloksena 7-vuotiaan päälle sopiva paita.

Koska langat oli tosiaan hankittu toista projektia silmällä pitäen, kävi hihoissa vanhanaikaisesti ja tummansininen lanka loppui kesken. Hätä keinot keksii, eli tässä tapauksessa pääväreillä hihat t-paita -mittaan, ja loppu hiha täysmittaiseksi (ja jopa hieman ylikin) korostusvärillä. Oranssia olisi hihaan joka tapauksessa tullut, nyt vain tuli hieman alkuperäistä suunnitelmaa enemmän.

Kavennuksia ja levennyksiä ei pikkupojan puseroon tarvittu, eli vartalo oli vain suoraa tasaista neuletta. Muuten puseron onkin täysin ohjeiden mukaan neulottu - jokohan edellisessä Kynance Cove -postauksessa ylistin ohjetta tarpeeksi? Edelleen siis ehkä paras neuleohje ikinä. 

KC junior/KC [Kynance Cove] by Isabell Kraemer

Rowan Siena 4ply: oranssi 75g, turkoosi 110g ja navy 70g

Jos et voi piilottaa, korosta!

Jos suutarin lapsilla ei ole kenkiä, niin neulojan lasten villatakki- ja -paitatilanne on vähintään nolo. Tätä tilannetta paikkaamaan hankin jo melko pian vuodenvaihteen jälkeen langat tyttären takkia varten - kiireen vallitessa tytär valitsi värit (sininen ja valkoinen), ja minä kuvittelin kuuden kerän eli 600 gramman riittävän mainiosti yhdeksänvuotiaan villatakkiin.  

600 g olisikin epäilemättä riittänyt, mutta ikävä kyllä kerät olivat 50 g keriä, eivät sadan gramman... Erheeni huomasin vasta helmikuun puolella (perusraglan ei oikein inspiroinut neulomaan), jolloin alekorissa ei todellakaan enää samaa lankaa jäljellä ollut. Takki siis joutui uudelleen marinoitumaan keskeneräisten töiden koriin.

Maaliskuun loppupuolella päätin tarttua härkää sarvista ja neuloa takin loppuun. Vartalo-osuus suunnitellusti loppuun ja kauluksen ja nappilistan joustitna niin pitkälle kuin valkeaa lankaa riitti; joustimen päättely tämän jälken lankalaatikosta löytyneellä sinapinkeltaisella Rowanin PureWoolilla. Neuleissa siis pätee sama kuin sisustuksessa; korosta mitä et voi piilottaa! Loppu sinisestä langasta tämän jälkeen hihoihin, langan loputtua sinapinkeltaista joustinta hihat täysipitkiksi.

Joustin on viimeistelty i-cordilla

Suosikkiväriensä mukaista takkia ei tytär siis täysin saanut, mutta kyllä tämä korostusväritetty takkikin onneksi kelpaa. Tässä takissa on nyt lisäksi myös kasvunvaraa, eli eiköhän tämä nyt kesän loppuun ainakin mene.

World Book Day 2014

 Tämän viikon lapset ovat kouluissaan syventyneet kirjallisuuteen. Tänään, World Book Dayn kunniaksi, lapset pukeutuivat kouluun joksikin suosikkikirjansa hahmoksi.

Molemmille koululaisile hahmot olivat alusta asti selvät. Esikoisen vaatteet olikin helppo toteuttaa, ainakin teoriassa: ruskeat sukkikset, tunika ja pusero olisivat kaikki  uudelleen käytettävissä, ja viitta menisi muiden roolivaatteiden joukossa vielä monen monituista vuotta.

Käytännössä toteutus oli kuitenkin vaikeampi, sillä kaavailluista vaatteista löytyivät vain ruskeat sukkahousut. Ruskeaa kangastakaan ei kangaskaupasta löytynyt, joten tytär oli puettava vihreään + minun lainattava paitaa tunikan alle. Ruskea tai vihreä eivät selvästikään tulevan kauden muotivärejä ole, sillä yhtään vihreää tai ruskeaa vaatekappaletta (noita sukkahousuja lukuunottamatta) ei siis kaupoista löytynyt.

Koulupäivän jälkeen on lapsi jo hieman väsynyt ja tunika ryppyinen

Vihreä tunika valmistui Tosimummon mekko-ohjeita seuraten. Koska tytär suosii normaalipukeutumisessaan enemmän kuviollista linjaa, on kuvissa tunika nurinpäin päällä - normaalisti tunikaa tullaan siis käyttämään tuo lintupuoli päällepäin. Loistavien ompeluohjeiden avulla tällaisen kaksipuoleisen mekonkin ompelu onnistui, kaikki saumat kun ovat tunikan sisäpuolella näkymättömissä. Viitta puolestaan on ihan suoraan vihreästä huovasta leikattu ympyrä, keskeltä pienempi ympyrä pois kaula-aukoksi ja tarrapalat vain kaula-aukon reunoihin viitan kiinnittämistä varten. Helppoa ja nopeaa!

Pojan asusteiden kanssa vaivaa jouduttiin näkemään sitten hieman enemmän. Harmaat trikoot ovat isosiskolta lainassa, keltainen pusero löytyi noin kymmenennestä kiertämästäni kaupasta samoin kuin ruskea huppari. Molempia vaatteita pystyy siis käyttämään uudestaankin: yhtään ei kiinnostanut hankkia vaatteita vain tätä yhtä päivää varten.Vyö on minun, taskulamppu ja pyssy (ilman ammuksia) löytyivät lelulaatikosta. Avaruuslentäjän kypärä on taiteltu pahvista; oikeaa styrox-laatikkoa kun en tätä tarkoitusta varten halunnut uhrata. Täydestä kyllä meni tuokin pojalle - hyvä kun nukkumaan malttoi mennä eilisiltana, niin hieno kypärä tuntui olevan!

 Ja jos joku ei vielä hahmoja tunnistanut, niin kyseessä ovat Ronja Ryövärintytär ja Tatu (tai Patu) alias Styrox Box Tatun ja Patun Avaruuskirjasta.

Francis

Aikaisemmissa postauksissa tekovaiheessa ollut Francis (Philin & Mickin arkeologikollega, luonnollisestikin) valmistui vihdoinkin pari päivää sitten. Vaikka itse neuletyö valmistuikin suhteellisen nopeasti niin itse viimeistely ei suinkaan ole vahvimpia puoliani!

Francis 

Diplodocus by Kate Oates/Tot Toppers

Araucania Ranco Solid, n. 130 g (punainen)

SandnesGarn Sisu, n. 50 g (vihreä)

Garnstudio Baby Merino, n. 50 g (oranssi)

Tarkemmat tiedot ja muokkaukset Ravelryn projektisivulla

Aikaisempien dinopuseroiden lailla fingering-paksuinen lanka (28 silmukkaa per 10 cm) vaati ohjeen muokkausta oikean koon saavuttamiseksi. Nyt en voinutkaan vain valita isompaa kokoa ja seurata ohjetta muuten orjallisesti, vaan jouduin jopa laskemaan silmukkamääriä oikean koon saavuttamiseksi. Kaula-aukossa onkin 94 silmukkaa ja kaarrokkseessa leveimmillään 16x16 silmukkaa, lisäykset näiden kerrosten välillä on neulottu ohjeen (10v) mukaan.

Francisin langat ovat ylijäämälankoja menneistä töistä. Oranssin tilalle harkitsin pitkään tummempaa ruskeaa, mutta pojan mielipiteen perusteella oranssi oli valittava.Seuraavalla kerralla jättänen lasten mielipiteet huomiotta sillä vaikka oranssi kovin pirteä onkin, ei se oikein kunnolla erotu dinosauruksissa vihreästä taustasta. Viimeistelyvaiheessa oli siis ommeltava kullekin dinosaurukselle selkeämmät ääriviivat - ei mikään helppo ja nopea homma, jos minulta kysytään. Kannattava kylläkin!