These things are FUN, and FUN is good.

Kuopuksella ja minulla on tapana suunnata kerran viikossa vähän kauempana sijaitsevaan leikkipuistoon koko päiväksi. Rattaiden kanssa vajaat viisi mailia taittuu noin viidessäkymmenessä minuutissa eli leikkiaikaa on nelisen tuntia ennen kuin pitää suunnata takaisin koululle noutamaan isompia lapsukaisia kotiin.

Kyseessä oleva puisto uusittiin täysin viime talven aikana. Alkukesästä puisto oli vierailuajankohdasta riippumatta aina tupaten täynnä, mutta ilmeisesti nyt syksyllä on uutuudenviehätys kaikonnut ja puistossa hyvin leikkitilaa. Meidän lapsiin (samoin kuin meihin vanhempiin) puisto kyllä uppoaa edelleen: iso alue on täynnä erilaisia luonnonmateriaaleista rakennettejua kiipeilytelineitä normaalien keinujen ja liukumäkien lisäksi. Pikkuapinat siis pääsevät siis täysin toteuttamaan itseään.

Juostessa ja leikkiessä tulee kuitenkin nopeasti nälkä. Toisinaan pakataan puistoon omat eväät mukaan (rattaiden korissa kulkee mitä vaan); toisinaan eletään herroiksi ja syödään puistokahvilassa lounasta. Tokihan minulla kulkee myös pikkupyyhkeitä ja vaihtovaatteita rattaissa mukana eli kanssapuistoilijoiden ja -lounastajien ei tarvitse ihan parin metrin hajurakoa meihin jättää.

Nyt siis vain toivotaan kuivaa ja kaunista syksyä. Puistoreissuista kun on tullut osa normaalirytmiä niin retken jääminen tältä viikolta väliin tuntuu perin oudolta. Hyötyäkin tästä on meille molemmille puistoilijoille; harvoin tytär saa näin paljon raittiista ilmasta kerralla nautittua ja minulle puolestaan arkipäivänä valoisana aikana tehdyt lenkit ovat näin syksyn saapuessa harvinaista herkkua.

Erilainen tilkkutäkki

Vuosi sitten tämän kodin ostaessamme olivat niin sisätilat kuin pihakin täysremontin tarpeessa. Ennen muuttoa keskityimme luonnollisestikin sisätilojen uusintaan (kahdessa kuukaudessa kaikki lattiasta kattoon meni uusiksi). Tämän rupeaman jälkeen ei energiaa pihan laittoon juurikaan enää ollut, joten pihaa ollaan uusittu hiljalleen, ajan ja energian niin salliessa.

Viime vuoden elokuussa etupihaa hallitsivat ylikasvaneet tuijat. Avaimet saatuamme ensimmäinen työ olikin soittaa puutarhayritykselle, 'tulkaa kaatamaan nämä puut mahdollisimman pian'.

Eilen kuitenkin menivät hermot lopullisesti etupihan kurjaan kuntoon. Valtaosalla naapureista pihat ovat, brittityyliin, viimeisen päälle laitettuja ja meidän läikikäs pihanurmemme on siinä rinnalla varsinainen häpeäpilkku. Kuopuksen ruvetessa iltapäiväunilleen tartuin siis lapioon ja aloin kaivaa pihamaata auki - etupihaa pitkään hallinneista puista oli muistona vielä kuoppainen ja painunut nurmikko, puiden juurella olleet kivikasat sekä maanpinnassa risteilevät puunjuuret.

Puolet etupihasta käännettynä - aikaa kulunut tunti. Sykemittarin kun olisi älynnyt hommaa aloittaessa laittaa päälle, tulokset olisivat voineet olla sangen mielenkiintoisia!

Tunnin työskentelyn  jälkeen puolet pihasta oli käännettynä. Harvoin on kylmä appelsiinimehu maistunut yhtä taivaalliselta kuin tuolloin! Autotalli kyllä toi työskentelyalueelle kaivattua varjoa, mutta +25 asteen lämpötilassa varsin kovaksi tallautuneen maan kääntäminen ei ollut mitään kevyttä puuhastelua. Tauon jälkeen toinen puolisko kääntyi jo lyhyemmässä ajassa, mutta kaikkien multapaakkujen möyhentämiseen ei energiaa enää riittänyt - kahden tunnin työskentelyn jälkeen oli pakko luovuttaa, mennä peseytymään ja pyytää kotiin töistä tulevaa miestä jatkamaan.

Illan aikana pohjatyöt saatiin kuitenkin valmiiksi. Tänään pääsinkin jo levittelemään miehen rautakaupasta hakemaa siirtonurmea - palat olivat kuin suoraan tähän pihaan mitoitettuja; leveyssuunnassa paloja mahtui neljä ja ainoastaan pituudessa joutui nurmen paloja pätkimään.

Uusi, valmis pihanurmikko. Toivottavasti tämä lähtisi juurtumaan yhtä hyvin kuin takapihalle helmikuussa asennettu nurmi!

Harvoin on kyllä sään suhteen pihatyöt menneet nappiin kuin tämän nurmikon osalta: vaikkei helteessä työskentely niin mukavaa ollutkaan, niin parempi sekin kuin tämänpäiväinen kaatosade. Onneksi sade sentään taukosi nurmikon levittelyn ajaksi! Tämän illan kastelusta selvittäneen siis melko helpolla.