Joulukalenterivaihto 2014

Pimeintä syksyä piristämään päätin osallistua erään keskustelupalstan joulukalenteri vaihtoon. Tokihan mukava oli odotella omaakin kalenteria, mutta vielä hauskempaa oli suunnitella ja valmistella vaihtoon lähtevää. Marraskuun puolivälissä tämä joulukalenteri lähti lopulta matkaan kohti Suomen Oulua - toivottavasti vastaanottajalle oli tästä kalenterista yhtä paljon iloa kuin minullekin!

Valtaosa kalenterin luukuista oli jotain valmiina löytynyttä, mutta osan halusin tehdä itse alusta alkaen.

Luukku 9: Villasukat/Double Heelix, lankana Opal Uni Solid. Oli muuten aivan mahtava ohje kunhan sen ensin ymmärsin - tykkään kovasti tuosta kierrekantapäästä!

Luukku 16: Pannulaput uusiokäytössä. Vanhoja ja kulahtaneita pannulappuja meillä on vino pino, joten muuten käyttökelpoiset laput on vain päällystetty uudelleen. Mukaan lähti myös se minulle aito ja oikea porkkanalaatikon resepti.

 Luukku 20: Lapaset. Soilen esiteltyä blogissaan Vaatimattomia kukkasiaan piti minun saada testata samanlaisia samantien. Lapasohjeen pohjana on Maize, mutta Soilen vinkistä neuloin kukkasten pohjaksi enemmän nurjaa kuin ohjeessä keskettiin. Lapasten lankana Rowan Pure Wool Aran, kirjailussa epämääräinen kasa laatikon pohjalta löytyneitä lankanöttösiä.

Luukku 24: Huopatossut. Lokakuussa pääsin testaamaan Sheila Strombergin Westwood Slippers -ohjetta. Eka (onnistunut) pari meni esikoisen käyttöön, ja koska ohje nyt oli vaan niin kiva halusin samanlaiset tehdä myös kalenteriin. Itse töppöset on neulottu UK Alpacan Luxury Alpacasta (lanka kaksinkerroin), pohja on nahkaa.

Ensi vuonnakin lähden vaihtoon mukaan, oli sen verran mukava kokemus. Kiitokset sekä omalle tontulleni että myös tontutettavalleni!

Joulupukki matkaan jo käy...

Loma.

Suunnitelmissa suklaata, lenkkeilyä ja vähän lisää suklaata. Neuloakin ehkä voisi, jos sormet eivät ole liian tahmeat.

Hyvää joulua!

Joulukuun alku

Joulukuun alku alkaa hiljalleen näkyä kodissa. Tänä vuonna koristeräjähdystä ei ole vielä tapahtunut, vaan lähestyvä joulu näkyy ja tuntuu lähinnä pienemmissä yksityiskohdissa. 

Tänä vuonna minulla on ehkä kaikkien aikojen hienoin kalenteri! Osallistuin eräällä keskustelufoorumilla joulukalenterivaihtoon eli marraskuun puolivälissä kotiin tupsahti laatikollinen ihania paketteja. Enkä muuten ole ainoa, joka on tästä kalenterista innoissaan: eilen lapset vaativat minua avaamaan oman 'luukkuni' jo heti kaikkien ehdittyä aamupalapöytään (lapsilla lupa avata omansa vasta puuron jälkeen), ja tänään esikoinen oli etsinyt paketin jo valmiiksi minulle minun viipyessäni aamun salireissulla.

Eivätkä kääröt tuo vain odottaessaan iloa, vaan iloa riittää myös avaamisen jälkeen. Eilen paketista löytyi Kaikkien aikojen joulu vuodelta 2011 (sattuneesta syystä viime vuosien suomalaiset joululehdet ovat jääneet  vähän vähemmälle lukemiselle) sekä kolme pussia teetä; tänään kääreistä paljastui kolme joulukorttia.

Mutta eihän yksi kalenteri tokikaan riitä mihinkään! Viime vuonna jäin harmittelemaan Missä neuloimme kerran -blogin jämälankavillasukkajoulukalenterin missaamista, joten tänä vuonna olin kärppänä paikalla heti eilen aamusta. Kärjet vaaleanvihreällä (Mickin jämiä), ekan sukan eka raita The Truth About Loven kannessa poseeraavan P!nkin kengistä. Kakkossukan ekasta raidasta tuli puolestaan sininen - pyrin pitämään lankavarastoni säilytystilan puutteen vuoksi hyvin maltillisena.

Minä en suinkaan ole ainoa lahjen valmistelija tässä taloudessa. Lauantain Suomi-koulussa ei tällä kertaa opiskeltukaan päät pauhuten suomea vaan laitoin lapset askartelemaan joululahjoja. Jonnekinhan myös niitä kangastilkkuja on tungettava... Esikoisen paketti menee kummeilleen, pojan lahja puolestaan kuulemma Joulupukille - tosin tästä ehkä käydään vielä hieman keskustelua.

Joulupukin varaslähtö

Maailman huonoin salaisuuksien pitäjä täällä moi.

Kun kummipoikien joululahjat valmistuivat jo hyvissä ajoin, lokakuun puolivälissä, tuntui villatakkien turha piilottelu ja papereissa säilyttäminen täysin turhalta. Kyllähän villaa tarvitaan ylle jo näin syksyllä, etenkin kun uutisissa on kantautunut tietoja Suomen lumisateista ja pakkasista... Lisäksi kaksiveet eivät juurikaan vielä joulusta ymmärrä, ja menevät lahjavuorista vain ymmälleen, joten eivät myöskään pahoita mieltään vaikkei kummeilta jouluna lahjaa enää tulekaan.

Poikien äitien luvilla paketit lähtivät siis jo hyvissä ajoin Suomeen. Tarvittaessa lahjat olisivat toki säilyneet kääreissään ihan jouluun asti, mutta ilmeisesti lasten vanhemmat olivat tässä lahja-asiassa samalla kannalla kanssani: käyttöön ovat takit jo menneet.

Mallina takeissa hyväksi havaittu Isabel Kraemerin Kynance Cove, lankana Araucania Ranco Solid. Kokona muokattu XS: oman pojan paidassa huomasin kaula-aukon olevan lapsille liian laaja, joten näissä takeissa olkapäät olivat ohjetta leveämmät (22 silmukkaa) ja kaula-aukko vastaavasti kapeampi (26 silmukkaa). Tuostakin kaula-aukkoa olisi vielä ollut varaa kaventaa, mutta eipähän nyt ainakaan ahdista liikoja.

Loput lahjat lupaan ja vannon toimittavani perille vasta jouluksi. Ehkä.

Jouluvalmisteluja

Syyskuusta lähtien lapset ovat odottaneet joulua kovin innoissaan. Eniten joulussa ipanoita kiinnostanevat lahjat, mutta kyllä nuo innoissaan askartelevat myös erilaisia joulukoristeita ja kirjoittavat yleviä listoja, kuinka jouluun valmistaudutaan ja etenkinkin kuinka silloin käyttäydytään. Harmi vaan, kun nuo kovin ylevät periaatteet pysyvät muistissa yleensä vain jokusen minuutin...

Arvoisan aviomiehen patikoidessa tänään New Forestissa päätimme mekin lasten kanssa haukkaamaan vähän raitista ilmaa. Aivan miehen patikoimaa matkaa emme yrittäneetkään saada tehdyksi, vaan kahden ja puolen kilsan kävely/potkulautailu läheiseen puutarhakeskukseen lounaalle oli tenaville tarpeeksi. Pelkkään lounaaseen ei vierailu kuitenkaan jäänyt, vaan aikaa kului myös jouluosaston kiertelyyn. Kaikesta siitä kimalluksesta se ajatus sitten lähti.

Kotimatkalla tytär alkoi haikailla oman joulusukan perään, ja kotona kangasvarastoista löytyikin juuri tähän tarkoitukseen sopivaa vihreää huopaa sekä valkoista fleecea ja pitsiä. Alkuun pieni koeompelu ylijäämähuovalla ja sitten tositoimiin. Minä autoin hieman mutkissa ja pitsin ompelussa, mutta muuten sukka on täysin esikoisen käsialaa. Seuraavaksi onkin kuulemma keskimmäisen vuoro ommella itselleen sukka - saa nähdä, mitä siitä tulee!

Joulusukkien lisäksi hiljalleen on valmistunut myös sukkiin täytettä. Kummipoikien lahjat ovat jo valmiit ja paketissa, samoin valmiina on lasten itsensä valmistamat lahjat esikoisen kummeille ja keskimmäisen opettajalle. Jotain muutakin olisi vielä tehtävänä, mutta niistä lisää sitten joulun jälkeen...