Puntilla

Neulomisen lisäksi myös kuntosalilla on tullut näin syksyn mittaan tullut käytyä harvakseltaan. Onneksi uusimpana valmistunut neule sentään muistuttaa että puntilla voisi käydä muutenkin kuin puikkoja heiluttelemalla...

Suoria linjoja, mukavasti (näin joulun jälkeen) mahan peittävä löysä helma ja helman ja hihansuiden koristeena pitsiä. Joji Locatellin malli on yksi niistä täysillä kolahtaneista ohjeista, mutta tämä(kin) pusero oli jonossa alkuperäistä suunnitelmaa kauemmin. Marraskuun alussa otin itseäni niskasta kiinni ja tilasin langat puseroon, ja toisin kuin Monte Verdeen ei tähän kulunut kuin vajaa kuukausi. Edistystä, edistystä!

Ja täytyy sanoa että tämä paita on päällä niin mukava kuin mallikuvissa näyttikin. Kevyt päällä ja rento malli tuntuu mukavalta näin heti joulun jälkeenkin. Ja se pitsineule, tykkään! Tosin itse halusin pitsiä näkyville alkuperäistä mallia enemmän joten omaan paitaani neuloin silmukoiden poimimisen jälkeen viisi ekstrakerrosta sileää neuletta ennen pitsin aloitusta. Lisäksi halusin varmistaa paidan helmajoustimen pysymisen alhaalla, joten viimeisellä (harmaalla) sileällä kerroksella neuloin joka 15. koristeneulesilmukan yhteen joustinneuleen kanssa.

Puntilla by Joji Locatelli 

Cascade Heritage, 250 g pääväriää ja 20 g tehosteväriä

Kadonnutta neulemojoa etsimässä

Syksy on ollut neulerintamalla harvinaisen hiljaista. Syys- ja lokakuu toivat tullessaan aikamoisia muutoksia tähän talouteen ja niin aika kuin energiakin ovat olleet kortilla. Joulua kohti mentäessä palaset ovat kuitenkin ruvenneet loksahtelemaan paikoilleen ja neulonta-aikaa on ruvennut taas löytymään.

Pitkähkön tauon jälkeen ei tosin neulominen hirveästi innostanut. Tämä, Monte Verdeksi ristitty takki oli keskeneräisenä liki kolme kuukautta - väri tuotti epävarmuutta, paksut puikot tuntuivat oudoilta kädessä ja neulepinta oli kuin peltiä.

Kannatti kuitenkin painaa väkipakolla loppuun asti. Valmis takki onkin mukava päällä, ja paksuna mös lämmittää mukavasti. Toisaalta pitsiosiot myös varmistavat hyvän ilmanvaihdon. Kauluksesta olisi saanut ehkä tulla korkeampikin (lanka loppui kesken) mutta lämmittää se näinkin Värikin tuntuu sopivalta näin kevättä kohti mennessä - ensimmäinen voikukka on tänään jo lenkillä bongattu joten kyllä se kesä sieltä jo lähestyy.

Lankana on alehyllystä bongattu Rowan PureWool Worsted. Vaaleanvihreää kului liki 10 kerää eli vähän vaille 500 g, ruskeaa korosteväriä meni n. 10 g. Mallihan on aikaisemmin loistavaksi havaittu Isabell Kraemerin monte rosa.

Nurjat silmukat vierekkäin

Jälleen kerran oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Suvi Simola hakiessa testineulojia uuteen malliinsa olin heti (kuvaannollisesti) käsi pystyssä intoa puhkuen, tämän mallin haluan neuloa asap.

Ohut lanka (heavy laceweight), laatikkomainen malli ja pientä jujua nurjien kuviovärillä neulottujen kerroksien muodossa, kyllä kiitos! Ohje oli jälleen kerran taattua Suvi Simolaa enkä ohjeesta löytänyt yhtään virhettä - ainoastaan päävärin lanka loppui minulta kesken, ja tästä syystä myös hihoista löytyvät raidat sekä hihojen joustimet on kuviovärillä neulottu.

Lankavalinta (BC Garn Semilla Extra Fino) tuntui neulottaessa nappivalinnalta, lanka oli joutuisaa neulottavaa ja tuntui käsiin mukavan pehmeältä. Käytössä on sitten paljastunut liiankin pehmeäksi, kuukauden käytön jälkeen pusero on järkyttävän nukkainen - tokihan ohutta uutta kesäpuseroa on tullut näin alkukesästä paljon käytettyä, mutta tähän kuntoon ei minkään langan pitäisi kuukaudessa päästä.

 Onneksi on nukanpoistin sillä tästä puserosta en hevillä luovu.

Purls in a row by Suvi Simola

BC Garn Semilla Extra Fino, 

3 kerää (150 g) sinistä (väri 120 Light Aqua) 

0.8 kerää (40 g) luonnonvalkeaa (väri 1)

Lankalaatikon tyhjennys jatkukoon

Lankalaatikon tyhjennys jatkui St. Aubin's Bayn jälkeenkin sukkalankapussin perkaamisella. Seitsemän kutakuinkin yhteensopivaa väriä toiseen pussiin ja perusraglan vireille. 

Raidoitus semirandomina, violettiin taittava pinkki on takin ns. pääväri (=isoin kerä jäljellä) joten tämä väri toistuu takissa useimmin. Hyvin myös onnistui tämän langan käytön optimoiminen, lanka loppui kymmenen silmukkaa ennen viimeisenä neulotun nappilistan päätöstä - viimeiset silmukat siis päätelty kimaltavalla pinkillä.

Kuopus halusi takkiinsa hupun joten sen hän myös sai. Huppu on tosin enemmän koristeeksi tarkoitettu, lanka alkoi jo huveta pelottavan nopeasti joten syvää koko pään peittävää huppua ei enää aikaiseksi saanut. Hyvin kuitenkin tämäkin kelpasi, hupun olemassaolo kun tuntui ylipäätään tärkeintä olevan, ei sen koko.

Yhteensä erivahvuisia sukkalankoja sai takkiin upotetuksi 210 g verran. Napit ovat myös kaikki laatikon kätköistä ja muista projekteista ylijääneitä yksittäiskappaleita.

St. Aubin's Bay

 Syistä A, B ja C olen toistaiseksi langanostolakossa. Vanhoja lankoja siis pitää saada kulutettua jos neuloa haluaa.

Mitään isoja projekteja ei lankalaatikosta löytyvistä jämälankakeristä aikaiseksi saa, mutta onneksi ovat aina huivit - tämä St. Aubin's Bay on yksi niistä pitkään to do -listalla roikkuneista malleista. Lyhennettyjä kerroksia, simppelejä pitsiraitoja ja bonuksena vieläpä helmiä - pakko saada.

Huivi oli nopea neuloa, valmista tuli noin viikossa. Lankana Cascade Yarnsin Heritage Sock värissä Mustard sekä Easyknitsin Twinkleä värissä Orbitron, molempien menekki n. 60 g. Twinkle tosin loppui pari metriä ennen aikojaan joten loppu piti korvata aavistuksen tummemmalla Sparkleduckin Galaxylla - käytössä langanvaihtoa ei onneksi huomaa lainkaan.

Twinklen uhkaavan hupenemisen takia viimeinen kuvioväriraita jäi toistamatta. Ehkä hyvä niin, huiville tuli ihan tarpeeksi kokoa näinkin.

Lämmikettä viimaa vastaan

Kevätlukukauden half-term vietettiin Suomessa, ja luonnollisestikin Suomeen piti saada mukaan jotain lämmikettä pakkasten varalle.

Kuurankukka on ollut to do -listallani heti kun kirjankannen näin. Toteuttamistaan lapaset kyllä joutuivat odottamaan viitisen vuotta mutta tässä(kin) tapauksessa hyvää kannatti odottaa, nämä lapaset ovat ehkä kauneimmat minun koskaan neulomistani. Lämpimätkin ne ovat, hyvin tarkeni Kaivopuistossa vilpoisassa merituulessa.
 
Aluslapaset neuloin ohjeessta poiketen yksinkertaisella sukkalangalla, 44 silmukkaa alkuun ja 15 silmukkaa peukaloon. Hyvin istuvat ohjeen mukaan neulottujen päällyslapasten alle.

 Kuurankukka by Suvi Simola

Artesano Alpaca Silk 4ply, 45 g (väri Robin egg)  ja Baah La Jolla, 50 g (väri Blue topaz)

Matkaneuleena mukana reissussa oli huivintekele, joka valmistuikin loman puolivälissä. Joulukalenteristani sain sukkalankaa joka oli kuin tilauksesta (myös) jo pitkään to do -listallani roikkuneeseen Nymphalideaan.  

Liukuvärjätyn huivin parina perussukkalankaa valkeana. Alun jälkeen toistin mallikertaa niin pitkään että huivi tuntui sopivan kokoiselta (kärjestä kärkeen pingoituksen jälkeen vajaa pari metriä).

Kiva malli ja mukava neulottava. Valmis huivi tuntui kuitenkin istuvan paremmin siskolle kuin minulle joten sinne se jäi, Suomen kylmyyteen. 

Nymphalidea by Melinda VerMeer

Lang Yarns Jawoll Magic Dégradé, 70 g ja West Yorkshire Spinners Signature 4ply, 85g

 

Cocktail

Pienen ikuisuuden ottanut Cocktail (aloitettu marraskuussa) on vihdoinkin valmis, ja vaikka välillä puolitekoinen neule arveluttikin niin kyllä valmis työ on jokaisen kuluneen tunnin arvoinen.

Ensin neulottiin olkapäät, jonka jälkeen poimittiin silmukat selkä- ja etukappaleita varten. Kainaloissa kappaleet yhdistettiin ja loppuvartalo posotettiin tasaista sileää, välillä vain vähän kavenneltiin ja lisäiltiin silmukoita. Periaattessa ok, mutta aina puolitekoista neuletta testatessa  jokin tuntui kaivertavan - milloin neule tuntui liian leveältä (hartiat) tai kapealta (lantio), ja yleensä myös kaula-aukko oli arveluttavan suuri.

Hihojen neulominen muutti kuitenkin kaiken. Yläosa asettui nätisti, alaosa tasapainottui ja pituus on juuri passeli trikoiden ja tiukkojen farkkujen kanssa käytettäväksi. Eikä se kaula-aukkokaan enää arveluttavan suuri ole, hyvin tuo tuntuu päällä pysyvän.

Voisi siis sanoa että tykkään. Nyt kun vielä uskaltaisi pitää tätä, hihojen Madelinetosh tuntuu niin unelmanpehmeältä että pelkään hihojen huopaantuvan ja nyppyyntyvän käytössä samantien. Parempi kuitenkin uskaltaa, samaa lankaa on (eri värissä) kaksi kerää ja vähän suunnittelin myös lyhyemmän (ohjeen mukaisen) Cocktailin itselleni tekeväni.

Cocktail(jumper) by La Maison Rililie

Madelinetosh Tosh merino light (90 g), Candlewick

Artesano Definition (yht. 230 g), Cream Tea ja Tornado

Suomen pakkasiin

 Sisko ihastui kälyn häihin neulomaani huiviin joten lahjoitin sen hänelle. Tuolle huiville kävi kuitenkin huonosti: äiti laittoi huivin epähuomiossa 40 asteen pesuun ja arvaahan miten alpakka-silkki -sekoitukselle tuolloin käy - saatoin ehkä päästää muutaman perisuomalaisen kirosanan huivin kohtalosta kuultuani... Uusi huivi piti siis siskolle saada, ja mieluiten vähän kestävämmästä langasta. Sukkalangan pitäisi ainakin teoriassa kestää 40 asteen pesu, mutta tämän kanssa ei kuulemma enää riskejä oteta eikä vanhempieni luokse huivia enää jätetä.

Aisling by Justyna Lorkowska 

Artesano Definition Kimono ja Tornado, yht. 300 g

 

Alkuvuodesta on syntynyt myös kolme paria sukkia.  Raidalliset perussukat matkasivat kummipojalle (Artesano Definition Tornado ja Azure), pinkit sukat serkulle ja ystävälleen (Artesano Definition Kimono)

 Pointelle by Cookie A.

Artesano Definition (Kimono), 80 g

 Wanida by Cookie A.

Artesano Definition (Kimono), 90 g

Vuoden ainoa

Äitini ihastui minun juhlaponchooni ja toivoi samanlaista mutta harmaata joululahjaksi. Mikäs siinä, putkilo on nopea ja reunojen pitsiä lukuunottamatta hyvin aivoton neulottava. Tähän versioon tosin muokkasin ponchon takamusta pidemmäksi eli sekä niskassa että helmassa on reunoja muotuiltu lyhennetyin kerroksin. Tiedä tosin, miten tällaisesta putkilosta tunnistaa etu- ja takapuolet... 

Amethyst Iris by Monika Sirna

Artesano Definition (Tornado), 200 g

Tämänvuotisiin joululahjoihin ei siis paljoa lankaa kulunut. Onneksi päälle sentään tuli kaksi bonusta eli joulukalenterivaihtoon menneet neuleet...

Twisted flower by Cookie A.

Artesano Definition, 100 g

Harmaata tornadoa ostin viime heinäkuussa vähän isomman satsin omaa ponchoa varten, mutta koska kyseisestä vaatekappaleesta ei mitään tullut on harmaata lankaa edelleen isot kasat varastossa. Joulukalenterisukkien väriä ei siis tullut kummemmin pohdituksi: vaikka saajan toiveena olikin vähän värikkäämmät sukat, joutui hän tällä kertaa tyytymään villiin harmaaseen. Kuvio sentään tuo jotain jännittävyyttä tähän pariin.

Sukkien lisäksi kalenterin saaja toivoi huivia. Aisling on yksi suosikkimalleistani, joten miksi hyvää vaihtamaan - tämä versio on neulottu Artesanon Alpaca 4ply:sta (väri Biscuit, kulutus 100 g) ja Artesano Definitionista (Mushy Peas, 100 g). Tuli iso kuten saaja toivoikin.

Se neuloo sittenkin

 Olkoonkin opiskelukiireet, masentava harmaus ja joulualusstressi vain tekosyitä mutta tänä syksynä olen neulonut masentavan vähän. Ne käsintehdyt joululahjatkin on laskettavissa peukalolla...

 Jostain kumman syystä kuitenkin ilmoittauduin neulomaan tutulle ponchon. Suunnitttelu oli hauskaa palmikoiden etsimisineen ja kauluksen pohtimisineen, mutta alkuun itse neulominen oli yhtä tuskaa. Tottumuksen puutetta tai jotain... Sitten taas kuitenkin napsahti, kuvio jäi päähän (eikä siis enää tarvinnut joka kierroksella kirjasta luntata) ja työ tuntui etenevän kuin itsestään.

Lankana on Garnstudion Drops Merino (9.5 kerää). Itse en olisi ehkä tätä lankaa valinnut, mutta kokemus oli kuitenkin positiivinen ja saatan vielä hyvinkin samaiseen lankaan myöhemminkin päätyä: neuletuntuma oli pehmeä, ja kahden erisävyisen harmaan yhdistelmä tuo mukavaa vaihtelua neulepintaan.

Ponchon malli on omasta päästä vedetty, tosin maksullisista malleista on jonkin verran mallia otettu. Pääpalmikon malli on peräisin Esteristä (Kaikki lähti lapasesesta), sivupalmikot peruspalmikoita ja palmikoiden ulkopuolinen pinta valepatenttia. Ponchon takaosa on muotoiltu lyhennetyin kerroksin etuosaa pidemmäksi.

Ja sitten se oma suosikkini tästä ponchosta: tämänvuotisesta joulukalenterista sain valmiisiin neuleisiin kiinnitettäväksi Made with love -lätkiä. Ihania.

Frosty Acorn

Frosty Acorn by Suvi Simola

Artesano Alpaca Silk 4ply 160 g (väri Rosada) 

sekä

Easyknits Twinkle (väri Orbitron)

Tällä hetkellä muu elämä haittaa suuresti neulomisharrastusta. Jotakin on kuitenkin joutohetkinä ehtinyt valmistumaankin, onneksi.

 Frosty Acorn on taas 'oikeassa paikassa oikealla hetkellä' -puseroita. Suvi Simolan kaivatessa uudelle neulelleen testineulojia satuin kerrankin olemaan Ravelrya selailemassa oikeaan aikaan, ja pääsin testaamaan kokoa XS.

Alkuperäisessä ohjeessa oli pieni virhe kaula-aukon lyhennyteissy kerroksissa josta johtuen tässä puserossa kaula-aukon syvin kohta on tässä versiossa parin silmukan verran sivussa neuleen keskustasta. Koska käytössä ei virhettä huomaa (+ kuviovärin lankavalinta hämää silmää) jätin suunnittelijan luvalla puseron tällaisekseen enkä purkuhommiin lähtenyt. Lopulliseen ohjeeseen virhe on luonnollisestikin korjattu eli siitä vain ohjetta hankkimaan ;)

Tykkään, niin lankavalinnoista (esikoisen itsensä valitsemat) kuin mallistakin. Twinklea olisi jäljellä vielä sopivasti omaankin puseroon eli ehkä vielä joskus saan itselleni oman huurteisen tammenterhon. 

Fleur, take two

Esikoisen Fleurin jälkeen jäi mieleen hautumaan ajatus omasta Fleur-paidasta, ja kun elokuussa tuli kutsu osallistua Tweedysheepin Cozy Sweater -KALiin en suuremmin houkuttelua tarvinnut.

Paidan malli oli siis itsestään selvä valinta, samoin pitsiosion korostusväri (Louhittaren Luolan Pohjan Neito). Pääväriä varten piti sen sijaan mennä ihan lankakauppaan ja tuumiskella hetki ennen Artesanon Superwash Merinoon päätymistä.

Fleurin pitsiosio oli edelleen koukuttava neulottava (jos vielä tämä mallikerta...), pitsikukat yksinkertaisuudessaan nerokkaita ja hartioiden malli mieleinen. Tosin heti pitsikuvion päätyttyä poikkesin ohjeesta ja muotoilin etumuksen kaula-aukon puseroon sopivaksi eli joka toisella kerroksella kaula-aukon reunaan lisäys kunnes kummankin etukappaleen silmukkamäärä oli puolet takakappaleen silmukkamäärästä. 

Puseron loppuosa olikin sitten taas suoraa posottamista. Koska Pohjan Neitoa oli vielä pitsiosion jälkeen pieni nöttönen jäljellä, päädyin neulomaan kohoraidat (kolme nurjaa kerrosta) ennen hihojen ja helman joustimia.

Fleur by Svetlana Volkova

Artesano Superwash Merino, 350 g, ja Knitlob's Lair Pohjan Neito, 80 g

 
Jos jälkikäteen tekisin jotain toisin, niin pitsiosion neulominen kokoa tai kahta suuremmilla puikoilla voisi olla hyvä idea... Nyt pusero on neulottu kokonaan neljämillisillä puikoilla, ja hartiat voisivat olla aavistuksen löysemmät. Vitosmillisillä puikoilla tulos oli kuitenkin liian löysää, eikä kotoa neljäpuolosia löytynyt joten tällä nyt mennään. Kyllä pusero päälle mahtuu nytkin.

Toinen, aavistuksen ärsyttävämpi ominaisuus puserossa on Pohjan Neidon värin leviäminen. Koskaan aiemmin ei tätä ole kohdalleni osunut vaikka surutta kaikki neuleeni koneessa pesenkin - nyt kuitenkin näin kävi, ja siellä täällä beigessä merinossa näkyy vaaleampia kellertäviä läikkiä. Todennäköisesti tältä olisin välttynyt käsin puseron pesemällä.