Kadonnutta neulemojoa etsimässä

Syksy on ollut neulerintamalla harvinaisen hiljaista. Syys- ja lokakuu toivat tullessaan aikamoisia muutoksia tähän talouteen ja niin aika kuin energiakin ovat olleet kortilla. Joulua kohti mentäessä palaset ovat kuitenkin ruvenneet loksahtelemaan paikoilleen ja neulonta-aikaa on ruvennut taas löytymään.

Pitkähkön tauon jälkeen ei tosin neulominen hirveästi innostanut. Tämä, Monte Verdeksi ristitty takki oli keskeneräisenä liki kolme kuukautta - väri tuotti epävarmuutta, paksut puikot tuntuivat oudoilta kädessä ja neulepinta oli kuin peltiä.

Kannatti kuitenkin painaa väkipakolla loppuun asti. Valmis takki onkin mukava päällä, ja paksuna mös lämmittää mukavasti. Toisaalta pitsiosiot myös varmistavat hyvän ilmanvaihdon. Kauluksesta olisi saanut ehkä tulla korkeampikin (lanka loppui kesken) mutta lämmittää se näinkin Värikin tuntuu sopivalta näin kevättä kohti mennessä - ensimmäinen voikukka on tänään jo lenkillä bongattu joten kyllä se kesä sieltä jo lähestyy.

Lankana on alehyllystä bongattu Rowan PureWool Worsted. Vaaleanvihreää kului liki 10 kerää eli vähän vaille 500 g, ruskeaa korosteväriä meni n. 10 g. Mallihan on aikaisemmin loistavaksi havaittu Isabell Kraemerin monte rosa.

Lankalaatikon tyhjennys jatkukoon

Lankalaatikon tyhjennys jatkui St. Aubin's Bayn jälkeenkin sukkalankapussin perkaamisella. Seitsemän kutakuinkin yhteensopivaa väriä toiseen pussiin ja perusraglan vireille. 

Raidoitus semirandomina, violettiin taittava pinkki on takin ns. pääväri (=isoin kerä jäljellä) joten tämä väri toistuu takissa useimmin. Hyvin myös onnistui tämän langan käytön optimoiminen, lanka loppui kymmenen silmukkaa ennen viimeisenä neulotun nappilistan päätöstä - viimeiset silmukat siis päätelty kimaltavalla pinkillä.

Kuopus halusi takkiinsa hupun joten sen hän myös sai. Huppu on tosin enemmän koristeeksi tarkoitettu, lanka alkoi jo huveta pelottavan nopeasti joten syvää koko pään peittävää huppua ei enää aikaiseksi saanut. Hyvin kuitenkin tämäkin kelpasi, hupun olemassaolo kun tuntui ylipäätään tärkeintä olevan, ei sen koko.

Yhteensä erivahvuisia sukkalankoja sai takkiin upotetuksi 210 g verran. Napit ovat myös kaikki laatikon kätköistä ja muista projekteista ylijääneitä yksittäiskappaleita.

Pienet ladyt juhlimassa

Suomen alkukesä kun oli mitä oli, ei kesähäitä uskallettu lähteä juhlimaan ilman villaista lämmikettä.  Meille perheen naisille piti siis kehittää jotain uutta, kullekin lempiväriensä mukaan.

Esikoiselle  vaaleansinistä (väri Robin egg) ja pitsiä. Mallina Hiroku Fukatsun Hitofude aavistuksen muokattuna - hihoihin on lisätty pituutta kahden mallikerran ja leveyttä yhden mallikerran verran. Joko minun lankani oli ohuempaa kuin ohjeessa (tiheys, kuka sellaisesta muka piittaa...) tai malli on äärimmäisen pientä mitoitusta - tämä XS koko kun ei ole ollenkaan liian suuri kohta 150-senttiselle esikoiselle.

Hitofude Cardigan by Hiroku Fukatsu

Artesano Alpaca Silk 4 ply  n. 150 g

Kuopuksen takin kanssa tuli kiire (se täkki vei kaiken ajan ja energian...) joten mitään monimutkaista en uskaltautunut yrittämäänkään. Shalom Cardigan on osoittautunut jo useasti loistavaksi malliksi joten siitä siis minikoko tekeille, 20 silmukkaa luontikerrokseen lisäämällä ja vastaavasti hihojen erottamiskerrokselle silmukkamääriä säätämällä syntyi 3-vuotiaalle sopiva takki. Kasvunvaraa ei juurikaan ole mutta eiköhän tämä vielä jouluun asti päälle mene; ainakaan kuopuksen ruokamäärillä ei mitään nopeaa kasvuspurttia ole tiedossa.

Shalom Cardigan by Meghan McFarlane

Artesano Alpaca Silk 4ply, n. 120 g, väri Rosada

Fleur

Ensimmäisestä neulomastani KC:sta jäi yksi 200 g kerä Skein Queenin Voluptuousta yli. Tämän sinivihreän kerän pariksi hankin tämän vuoden Unravelista samaa lankaa hennon vaaleanpunaisena. Perinteinen raitapaita ei kuitenkaan tällä kertaa napannut joten langat joutuivat odottelemaan vuoroaan vielä jokusen kuukauden.

Toukokuun lopussa, uunituoreen ohjeen bongattuani, malli ja lanka natsasivat heti. Kumpikaan keristä ei yksinään riittäisi Fleurin neulomiseen mutta onneksi olkapäiden pitsi suorastaan huusi korosteväriä kohdalleen. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös hihojen neulominen kokonaan vaaleanpunaisella, mutta koska vartalon valmistuttua sinivihreää lankaa oli vielä reilusti ja tytär sinivihreitä hihoja toivoi, tuli ainoastaan hihan joustimista vaaleanpunaiset.

Tämä on taas yksi niistä malleista jonka tekee mieli neuloa uudestaan ja uudestaan eri väriyhdistelmistä; itselleni taidan myös tämän takin neuloa kunhan vain nykyiset & kiireellisenä jonossa olevat projektit saan alta pois...

Fleur by Svetlana Volkova

Skein Queen Voluptuous (vaaleanpunainen 80 g & sinivihreä 200 g)

Jämälankatakki

 Minä en varmaankaan ole ainoa neuloja jonka laatikot pullistelevat erinäisiä jämälankakeriä? Keriä joita ei koskaan tule käytetyksi mutta joita ei vain voi heittää pois. Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä näistä jämäkeristä eroon, joko ihan kylmästi pienimmät nöttöset roskiin laittamalla tai sitten niistä jotain jopa neulomalla.

Jämälankavarasto yhdistettynä kuopuksen krooniseen villatakkipulaan on yhtä kuin uusi raitatakki. Keltainen pääväri on Pollysta & Mollysta ylijäänyttä Debbie Blissin Bellaa (suosittelen hamstraamista jos mahdollista, ihanaa neulottavaa ja pysyy myös pesuissa hyvänä), oranssit raidat Rowan Pima Cotton DK:ta (poistettu jo tuotannosta) ja kyynätaipeiden harmaat raidat Soledadin ylijäämiä (Sublime Baby silk & bamboo).

Mallina aivoton tv-neule eli ylhäältä aloitettu raglan. Kaula-aukkoa on muotoiltu lyhennetyin kerroksin ja helma on kevyesti A-linjainen, muuten täysin peruskamaa. Napit ovat kuopuksen itsensä valitsemat eli kukkia ja kimallustakin takista löytyy. Kasvunvaraakin on, pelkäsin loppuun asti neulovani takista jo valmiiksi liian pienen joten väljyyttä on vähintään tarpeeksi.

Tyttö kuitenkin tykkää ja se kai tärkeintä on.

Glenfiddich

Passengerin valmistuttua Annemaria Ötvösin Ravelry-sivu ja -ryhmä menivät tarkkaan seurantaan, ja kun seuraavalle ohjeelle haettiin testineulojia olin taas käsi pystyssä eturivissä.

Tästä ohjeesta löytyi minun testaamastani koosta hurjat yksi virhe eli jälleen pääsi testaaja helpolla. Ohjetta tosin muokkasin sen verran, että vasemmalta käänsin palmikot peilikuvikseen (symmetria on kova sana). Lisäksi hihojen kavennukset tuli taas muokattua paremmin omiin käsivarsiin sopiviksi.

Lankana on Artesano Alpaca Heather värissä Buttermilk. Testiryhmän kuvia katsellessa iski välillä värikateus mutta kerrankin päätin olla järkevä ja valita kaikkiin vaatteisiin sopivan luonnonvalkean. Vaikka neuloessa väri välillä tympikin ja tuntui tylsältä niin käytössä tuo on osoittautunut mitä helpoimmaksi vaatekappaleeksi.

Glenfiddich by Annamaria Ötvös

Artesano Alpaca Heather, 450 g (koko XS2)

Rai-rai-raitoja

Viimeaikaisten neulomusten valossa ei liene mikään yllätys, että minä pidän raidoista? 

Tällä kertaa raitojen vastaanottajaksi päätyi kuopus. Kapeat, nurin neulotut raidat miellyttävät minua mutta yleensä vain kaavoihin kangistuneena tulee tehdyksi niitä sileää oikeaa -puseroita - nyt siis kerralla täyskäännös ympäri ja koko pusero nurjaa.

Takin pohjana on vanha tuttu Diplodocus. Silmukkamäärä on noin nelivuotiaan koko, sukkalangoista neulottuna takki sopii hyvin pienikokoiselle kolmivuotiaalle. Lankoina syksyn lankamessuilta ostettuja pikkunöttösiä Colinette Jitterbugia sekä valkean langan loputtua myös muita valkeita sukkalankoja. Yhteensä takkiin kului lankaa 180 g. 

Jos tammikuun valossa on hankala saada hyviä kuvia sisällä, niin yrittäkääpä vielä lisätä yhtälöön kuvaushaluton kolmivuotias. Ei ole helppoa ei. Onneksi sentään barbi, hiiri ja angrybird kuvausrekvisiittana auttoivat tyttöä pysymään hetken kameran edessä...

Vilja

Elokuussa valmistunut Old Romance on ylivoimaisesti loppuvuoden ylivoimaisesti käytetyin neuleeni. Takki on helppo napata lämmikkeeksi aina tarvittaessa, ja malliltaan ja väritykseltään takki sopii myös monen vaatteen kanssa. 

Toinenkin versio piti siis samasta takista saada. Mittarin lisäksi joulupukki toi myös lahjakortin Titityyhyn, ja tuolta löytyi  Louhittaren Luolan Pohjan neitoa hihojen pitsisuikaleiksi ja Rintalan tilan Iivaria takin pääväriksi. Lanka siis ohjetta huomattavasti paksumpaa (Iivari DK/worsted, Pohjan neito sport) joten sekä silmukkamääriä että kerroksia piti vähentää vähän sieltä ja täältä, perusteena ihan vain vanha kunnon mutu.

Alkuperäiseen Old Romanceen olen välillä kaivannut kiinnitysmahdollisuutta joten tähän versioon oli napit ja napinreiät tehtävä. Nappilistat ja kaulus on viimeistelty i-cordilla; suosikkini ehkä kaikista neulemaailman tekniikoista jota pyrin soveltamaan aina tilaisuuden tullen. Lisäksi niskan istuuvuuden parantamiseksi kavensin pitsisuikaleen takareunan kohdalla joka toisella kerroksella. 

Old Romance by Joji Locatelli

Rintalan Tilan Iivari (300 g) ja Louhittaren Luolan Pohjan neito (80 g)

Suunnitelmissa oli tehdä takista pitempi, mutta neljäs kerä Iivaria on kadonnut jonnekin matkalaukkujen syövereihin. Voisin vaikka vannoa neljä kerää Iivaria Titityystä ostaneeni ja nämä kerät myös mukaani Jyväksylästä ottaneeni, mutta niin vain kotona oli kolme kerää jäljellä. Menee tämä toki näinkin, mutta ehkä se kolmas, pidempikin takki on vielä neulottava...

(Vilja)peltoa onkin hyvä tarkkailla niin pitkään kun se tässä vielä on: vuoden päästä paikalla pitäisi kulkea ruuhka-aikoina loputon autojen virta.

Joululahjat 2014, osa 1

Tämänvuotisia lahjoja kun katselee, niin teemana on selvästikin tänä vuonna olleet raidat. Syytän maaliskuista Kynance Covea, siitä tämä villitys lähti...

Ekat joululahjathan lähtivät jo matkaan reippaasti ennen joulua. Samalla mallilla syntyivät loputkin lahjapuserot - mitä sitä turhaan hyväksi havaittua ohjetta muuttamaan. Tässä myös hyvin näkee tämän ohjeen nerokkuuden; erilaisilla lankavalinnoilla ja muokkauksella puserosta takiksi saa jokaiselle vastaanottajalle juuri tälle sopivan neuleen.

Neule 1: Villatakki kummipojan siskolle. Jos ei lahjaksi tule rubiinikenkiä niin ehkä smaragdina kelpaa kuitenkin? Lankoina kokoelma ohuita sukkalankoja, mitä ikinä sitten laatikosta löytyikin. Mallina pikkuserkkuaan päätä pidempi poika - vastaanottajallaan takki ei toivottavasti näin nafti ole.

 Neule 2: Mallina edelleen mallinaolemista inhoava poika; vastaanottaja vuotta nuorempi & päätä lyhyempi kummityttö. Lankana Araucania Ranco Solid (valkea) ja Noro Taiyo Sock. Taskut Easyknitsin Twinklesta. Napit ovat peräisin Yorkin Duttons for Buttonsista - jos joku on Yorkiin suuntaamassa, niin suosittelen käyntiä tässä nappiputiikissa!

Neule 3: Pusero kummipojan veljelle. Araucania Rancoa valkoisena, vihreänä ja punaisena, koko n. 5v. Toivottavasti!

Joulupukin varaslähtö

Maailman huonoin salaisuuksien pitäjä täällä moi.

Kun kummipoikien joululahjat valmistuivat jo hyvissä ajoin, lokakuun puolivälissä, tuntui villatakkien turha piilottelu ja papereissa säilyttäminen täysin turhalta. Kyllähän villaa tarvitaan ylle jo näin syksyllä, etenkin kun uutisissa on kantautunut tietoja Suomen lumisateista ja pakkasista... Lisäksi kaksiveet eivät juurikaan vielä joulusta ymmärrä, ja menevät lahjavuorista vain ymmälleen, joten eivät myöskään pahoita mieltään vaikkei kummeilta jouluna lahjaa enää tulekaan.

Poikien äitien luvilla paketit lähtivät siis jo hyvissä ajoin Suomeen. Tarvittaessa lahjat olisivat toki säilyneet kääreissään ihan jouluun asti, mutta ilmeisesti lasten vanhemmat olivat tässä lahja-asiassa samalla kannalla kanssani: käyttöön ovat takit jo menneet.

Mallina takeissa hyväksi havaittu Isabel Kraemerin Kynance Cove, lankana Araucania Ranco Solid. Kokona muokattu XS: oman pojan paidassa huomasin kaula-aukon olevan lapsille liian laaja, joten näissä takeissa olkapäät olivat ohjetta leveämmät (22 silmukkaa) ja kaula-aukko vastaavasti kapeampi (26 silmukkaa). Tuostakin kaula-aukkoa olisi vielä ollut varaa kaventaa, mutta eipähän nyt ainakaan ahdista liikoja.

Loput lahjat lupaan ja vannon toimittavani perille vasta jouluksi. Ehkä.

Old Romance

Kevään romanttinen teema sai jatkoa nyt loppukesästä. Jojin Ravelry-ryhmässä käynnistyi elokuun alussa KAL, vapaavalintaisesta mallista, ja tämä Old Romance oli ensimmäinen valintani - kaksi myöhemmin valmistunutta esiintyivätkin jo edellisessä postauksessa.

Old Romance by Joji Locatelli

Rowan Baby Merino Silk (75 g) ja Novita Nalle (320g)

Lankana pinkistä puserosta ylijäänyt Rowanin Baby Merino Silk sekä perus-Nalle. 

 Takin rakenne on kerrassaan nerokas: ensin neulotaan hihojen pitsiosiot, kaitaleiden reunoista poimitaan silmukat hihoja & olkapäitä varten ja niskaa varten luodaan silmukat. Sitten vain posotellaan sileää; hihat muotoillaan lyhennetyin kerroksin.

Ei kiinnitystä eli ei napinreikiken ja sopivien nappien löytämisen kanssa tuskailua. Täydellinen takki päälle vetäistäväksi lämmikkeeksi. Käytön jälkiä alkaakin jo nyppyyntymisen muodossa näkyä - tässä pitänee joko itse investoida nypynpoistajaan tai pyytää sellaista joululahjaksi.

Takin ainoa huono puoli lienee pitsin jokseenkin räväkkä pinkki - ihan minkä tahansa asun lämmikkeeksi ei tätä takkia voi yhdistellä. Syytä siis neuloa toinen samanlainen hieman neutraaleimmissa väreissä!