Lahjontaa

Jouluun on enää reilu viikko aikaa, joten joululahjojenkin on syytä jo olla hyvässä vaiheessa. Viime vuonna väkersin puolelle suvulle lahjat käsin, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa rennommin ja antaa käsitöitä vain toiveesta. Tai vielä tarkemmin, tänä vuonna meiltä lähti tavaralahjoja vain, jos mahdollinen lahjansaaja antoi tarkan pyynnön: muuten läheiset saavat tänä vuonna lämmintä joulumieltä Toisenlaisen Lahjan muodossa.

Villapökät on neulottu samalla Tiuhtis-villisten ohjeella kuin omallekin tenavalle tulevat. Molemmat pöksyt ovat kokoa S, mutta palmikkoversio vaikuttaisi menevän lähinnä vastasyntyneelle. Lankana Cascade 220.

Mies toivoi joululahjaksi punaista neulepaitaa. Ykköstoiveena olisi ollut puuvillainen versio, mutta koska punaisia paitoja ei löytynyt kaupasta valmiina lainkaan, ja puuvillalangat olisivat tulleet turhan kalliiksi, niin mies saa tyytyä tällä kertaa ihan villaan. Eiköhän tuo kuitenkin mene, kun muut toiveet (punainen väri ja O-kaula-aukko) toteutuvat.

Paluu kutimien ääreen

Kesä, kuten myös suurin osa syksystä, kului ensin remonttia suunnitellessa ja sittemmin myös toteuttaessa. Muuton jälkeen olenkin ottanut kaiken irti kaikesta tästä vapaa-ajasta, ja varustanut perhettä talveen. Suurin osa näistä tuotoksista on tosin menossa vielä mahassa möyrivälle vauvalle, mutta jotain on syntynyt myös muille perheenjäsenille.
Vauva, myös Tyyppinä tunnettu, tarvitsee luonnollisestikin lakanoita ja pinnasängyn pehmuisteita. Myös peitot ovat tarpeen niin vaunulenkkeilyyn kuin lattialla makoiluunkin.

Joulukuussa odotettu vauva tarvitsee villavaatetta, myös täällä leudossa Britanniassa. Vihreä haalari Nallesta Novitan ohjeilla (koko n. 62 cm), puna-ruskea setti GarnStudion Alpacasta (takki perusylösalasraglan; haalarin ohje Dropsilta), valkea myssy Rowan PureWoolista, sininen pitkään lankalaatikossa hautuneesta silkkimerinosta ja sukat myös haalarissa & takissa käytetystä alpakasta.

Kaksi vanhempaakin lasta on vaipatettu kestoilla, joten miksipä poikkeusta tehtäisiin tämän kolmannenkaan kohdalla. Villavaippahousut syntyvät nopeasti parissa tunnissa; yksi kerä Cascade 220:a riittää kaksiin S-koon pöksyihin. Ohje Kestovaippainfosta.

Syksy on ollut täällä hyvin lämmin, joten villatakeilla ja mieheltä lainatuilla fleeceilla on pärjännyt pitkälle. Uusin tulokas villatakkivarastooni onkin punainen Rowan PureWoolista tehty takki: korkea kaulus ja pitkät hihat riittävät hyvin pitämään kaulan ja sormet lämpiminä viileinä syysaamuina.

Jotain on myös valmistunut esikoistyttärelle: Ensin syntyivät punaiset lapaset alpakasta (kaksinkertainen lanka), minkä jälkeen tytär toivoi myös ohuempia sormikkaita (myös alpakasta). Vielä pitäisi kuulemma tehdä kynsikkäätkin...

Serkun perheeseen on myös tulossa jälkikasvua, ja tämä setti onkin lähdössä piakkoin matkalle Suomeen. Muutamia pehmoleluja on nyt tullut ommeltua Melly & Me:n ohjeilla, ja täytyy kyllä sanoa niiden olevan loistavia - jopa tällainen hieman aloittelevampi ompelukoneen käyttäjä saa ohjeiden avulla siistiä jälkeä aikaiseksi.

Mekkoja siellä, mekkoja täällä

Tytär alkaa olla siinä prinsessaiässä, jossa vain mekot kelpaavat ylle. Kaupastakin mekkoja saisi, mutta itse tekemällä saa ainakin sellaisen kuin haluaa...

Ensimmäisenä, jo helmikuussa, valmistui neulemekko. Kaarrokkeen tein Dropsin villatakin mukaisesti - muuten mekko oli omaa sovellusta. Ei tosin kovinkaan vaikeaa sellaista, hiha-aukkojen jälkeen vain oikeaa pyörönä; lisäyksiä sivuihin tasaisin välimatkoin. Lankana Rowania, Classic Yarn Bamboo Softia.

 

Valmis vaatekappale on ehkä pikemminkin tunika kuin mekko, mutta hyvin on tytölle kelvannut. Toistaiseksi tämä on ollut käytössä pitkähihaisen trikoopaidan ja legginssien kanssa, mutta sään lämmetessä ihan pelkät capritrikoot taitavat riittää tunikan kaveriksi.

Valmis neulepinta on mukavan pehmoista ja silkkisen oloista. Lanka on tosin venähtänyt käytössä jonkin verran - vaikken kasvunvaraa mekkoon tarkoituksella tehnytkään, niin käytössä sitä on väkisinkin muodostunut.

Kaksi muuta tytölle valmistunutta mekkoa ovat sitten syntyneet ompelukoneella. Jo ennen joulua löysin John Lewiksen palalaarista kaksi palaa vaaleanpunaista "timangiharsoa" - tähän seuraksi vielä vaaleanpunaista vuorikangasta, satiinikanttinauhaa sekä paksumpaa nauhaa vyöksi.

Ihan vähään aikaan ei kyllä tee mieli uudestaan tätä kangasyhdistelmää ruveta ompelemaan. Lopputulos on yllättävänkin siisti, mutta kyllä muutaman kerran tuli kiroiltua kankaan liukastellessa paikaltaan pois. Tytärkin tykkää; tämä on ainoa mekko jonka tytär ripustaa kauniisti henkariin käytön jälkeen - muut vaatteet voi hyvin syltätä lattialle illalla, mutta tästä mekosta neiti pitää hyvän huolen.

Jos kaksi ensimmäistä mekkoa ovat päässeet käyttöön nyt ja heti, niin kolmas joutuu odottamaan vuoroaan vielä jonkin aikaa. Mekon koon valitsin täysin pituuden perusteella, mutta en huomannut tarkistaa ympärysmittoja - syytän asiasta kokemattomuuttani, tämä kun ensimmäinen vaate jonka ompelen kaavojen mukaan.

Kukkamekko luonnovalkeasta vakosametista (vaaleanpunainen vuori kuultaa auringonvalossa läpi), kukkaköynnös puuvillakankaasta ja -langasta. Kunkin kukan keskustaan on ommeltu kolme helmiäisnappia.

Valmis mekko onkin pituudeltaan aika loistava, mutta leveyttä on aivan liikaa...  Toisaalta tämä on myös helpotus; täysin vuoritettu vakosamettimekko on kieltämättä talvinen. Kesällä näin paksulle mekolle tuskin olisi käyttöä, joten toivotaan mekon olevan sopiva sitten puolen vuoden päästä.

Virheistä kuitenkin aina oppii. Samalla kaavalla olisi tarkoitus tehdä toinenkin mekko: pienellä kaavan muokkauksella ja ohkaisia puuvillakankaita käyttämällä voisi saada aikaan kääntömekon - tähän tulevaan mekkoon taidan kuitenkin valita viisivuotiaan koon (kukkamekossa käytetty seitsenvuotiaan kokoa) ja pidentää sitä vain tytölle sopivaksi.