Liikunta vaunujen kanssa

Kolmannen jälkeläisen kulkupelit olivat pohdinnassa useamman kuukauden, aina positiivisesta raskaustestistä rakenneultran aikoihin asti. Vaunuvalinnan kriteereinä olivat

• Helposti irrotettava koppa/istuin - runko säilytetään kylmässä autotallissa, ja kangaspäällysteiset osat sisällä
• Teleskooppiaisa - miehellä ja minulla pituuseroa 20 cm
• Iso tavarakori
• Isot, tukevat renkaat (meillä eivät tiet ole missään huippukunnossa), mutta toisaalta vaunuilla pitäisi pystyä kruisailemaan myös keskustan kaupoissa.
• Koppa korkealla ja lapsi siten vähän kauempana maanpinnan pölystä

Loppujen lopuksi valinta oli melko helppo. Lokakuussa kävin Oxfordista kotiuttamassa Mutsy 4riderit, ja tähän hankintaan ollaan kyllä oltu hyvin tyytyväisiä! Tapaninpäivästä 2011 asti vaunut ovat olleet päivittäisessä käytössä: ensin liikunnaksi riitti kävely korttelin ympäri, mutta helmikuun alussa ohjelmistoon tuli myös kevyt juoksu vaunujen kanssa. Mäet kävelen suosiolla, alamäet ihan jo turvallisuudenkin vuoksi, mutta tasaisella nämä ovat loistokärryt juoksuun.

Itsenäisen lenkkeilyn lisäksi vaunujen kanssa käydään viikoittain BuggyFitissä. BuggyFit tuntuu olevan täällä Englannissa hyvin suosittua: Suomessa suosittuun vauvajumppaan en ole törmännyt, mutta BuggyFit -tunteja on vähän siellä sun täällä. Parin käyntikerran jälkeen en tämän jumpan suosiota ihmettele: alkulämmittelyn jälkeen treenataan lihaskuntoa pääasiassa omaa painoa vastuksena käyttäen, ja välillä sykettä nostetaan juosten tms.

Liekö upean aurinkoinen ja lämmin sää houkutellut muut äidit tänään jäämään omille pihoilleen, mutta muita äitejä ei paikalle ilmaantunut. Tänään sain siis nauttia omasta, henkilökohtauksesta treenauksesta! Toivomukseni mukaisesti tänään keskityttiin ylävartaloon, joten punnerruksia tuli tehdyksi muutama: nyt etenkin hartiat tuntuvat aroilta, mutta hyvällä tavalla - hartiajumitukset jäivät puistoon, ja tilalle tulivat liikkuvat hartiat ja kääntyvä pää. Huomenna voi tosin asian laita olla jo toisin...

Keväistä raitaa

Käsityörintamalla on ollut viime ajat jokseenkin hiljaista rauhallisen tv-ajan jäätyä taakse - nuori neitokainen ei ensinnäkään juurikaan jätä päivällä aikaa moiselle toiminnalle, ja kun illalla saa tytön nukkumaan on itsekin jo täysin valmis yöpuulle.

Pienissä erissä saa kuitenkin jotain ihan valmiiksikin asti. Lankavarastoa läpikäydessä löytyi valkeaa, vaaleanvihreää ja keltaista Rowan Pure woolia (4ply). Mikään näistä langoista ei yksinään olisi riittänyt juuri mihinkään, mutta yhdessä niistä sai aikaan villatakin nuorimmaiselle. Jäljelle jääneistä nöttösistä sai vielä sukat, käänteisvärin tosin, koska keltaista oli ekan sukan jälkeen vain muutama metri jäljellä. Vihreää ja valkeaa olisi vielä toiseen sukkapariin jäljellä.

Perustakki ja -sukat

Takki on täysin perinteinen ylhäältä alas neulottu raglan ilman mitään kommervenkkejä. Takki on tällä hetkellä vielä aavistuksen reilu meidän n. 6kg/63cm neidille. Hyvä niin, mahtuupahan ainakin tämän kevään päälle!

Viikko 12.-18.3.

Vielä maanantaina suunnittelin pitäväni tämän viikon kevyempänä juoksun suhteen. Toisin kuitenkin kävi...

Maanantai lepo
Tiistai 4.5 km/33min/146bpm
Keskiviikko aamu 4.5km/32min/141bpm + iltapäivä 6.4km/41min/146bpm
Torstai 4.5km/33min/143bpm
Perjantai 4.5km/36min/127bpm
Lauantai 8.5km/59min/142bpm
Sunnuntai 16km/1h55min/137 bpm

yhteensä 48.9km/5h8min

Rentojahan nuo lenkit ovat valtaosin olleet - ainoastaan keskiviikkoiltapäivän lenkin vedin loppumatkasta kovempaa, mutta tuonkin lenkin keskisyke on kuitenkin selvästi aerobisen kynnyksen alapuolella. Peruskunto alkaakin vaikuttaa pikkuhiljaa olevan palautumassa normaaliksi. Hyvä niin, sillä puolentoista kuukauden päästä pitäisi olla jo starttiviivalla naapurikaupungin puolikkaalla! Kovien aikatavoitteiden kanssa en kuitenkaan ole tuonne lähdössä, kunhan nyt kunnialla ja ehjin jaloin selviää maaliin.

Aamulla

 Edellisviikon tapaan arkiaamut ovat, maanantaita lukuunottamatta, käynnistyneet aamulenkillä. Aamuinen rauhallinen 4.5 km lenkki käynnistää päivän mukavasti - pelloilla on rauhallista pohtia omia ajatuksia ja herätä hiljalleen. Tällä hetkellä kuuden herätykset eivät edes tunnu pahoilta, kun nuorimmainen antaa nukkua hyvin: viime yönä 12-viikkoinen neiti nukahti yhdeksältä, havahtui syömään 2.30 ja uudestaan kuudelta. Tuolloin kuuden herätyksellä nousin itsekin ylös, kiskoin vaatteet ylleni ja lähdin koiran kanssa ulos happihyppelylle.

Ihan täysin putkeen nämä aamulenkit eivät tosin ole menneet. Tiistaiselta pidemmältä (6.5 km) lenkiltä jäivät viimeiset 2 km juoksematta, kun lenkkikaveri onnistui rypemään takiaispuskassa ja pääsi siten syliin loppumatkaksi. Saivatpahan tosin minun hauikseni hieman harjoitusta!

Saa tosin nähdä, kuinka pitkään näillä pelloilla rauhallinen lenkkeily vielä onnistuu. Noille alueille suunnitellaan kovasti uusia asuntoja - vielä ei päätöstä ole tehty, mutta mitä ilmeisimmin ainakin osa pelloista muuttuu asuinalueeksi. Harmi, nuo ovat mitä mainiointa juoksumaastoa ja muidenkin kuin minun suosiossa.

Aikainen lintu madon nappaa

Tätä viikkoa ovat rytmittäneet aikaiset aamulenkit: päivisin on ollut yllättävän paljon muuta ohjelmaa, joten koiran päivittäinen pitempi lenkki on pitänyt siirtää kukonlaulun aikaan. Onneksi tähän aikaan on kuuden aikaan jo valoisaa, joten lenkille pääsee pelloille ja kinttupoluille.

 Tiistaina juoksua 5.7 km, keskiviikkona ja torstaina 6.4 km. Perjantaina jalat alkoivat jo painaa, ja vitosen lenkistä juoksua oli vain ensimmäiset 3.7 km. Lepopäivän jälkeen juoksufiilis oli taas parempi, ja tänään sunnuntaina maalaisympäristössä taittui rauhalliseen tahtiin 11.4 km - ensimmäinen kymppiä pitempi lenkki sitten elokuun! Juoksua kertyi siis tälle viikolle yhteensä 34.4 km.

Aamulenkeissä on kyllä jo oma tunnelmansa. Pelloilla on tuolloin vielä hyvin rauhallista, joten meidän arkajalka uskaltautuu irrottautumaan emännästään ihan kunnolla ja metsästämään mielikuvitussaaliitaan. Myös pienemmät eläimet (oravat sekä tätä pienemmät nisäkkäät) saavat kyytiä - kanikin on liian iso eläin Hipsulaisen takaa-ajettavaksi. Kauriita ei tämä koira enää edes noteeraa.