Back to Business

Maaliskuun alussa juoksu sujui ja pitkään uinunut kilpailuvietti alkoi hiljalleen voimistua. Erään erityisen onnistuneen lenkin jälkeen meninkin endorfiinihumalassani ilmoittautumaan naapurikaupungin puolikkaalle.Vaikka lenkkeily on tuonkin jälkeen jatkunut säännöllisenä, ja kuntokäyrä ollut noususuuntainen, alkoi h-hetken lähestyessä jännittää: Kotikaupungin puolikkaalla kuoli mies, naapurikreivikunnan vastaavalla mies joutui teholle ja Lontoon kokonaisella kuoli nainen. Juoksu on siis vaarallinen laji, etenkin kun vetää liian lujaa itseään kuuntelematta. Koska omasta kunnosta ei oikein todellista varmuutta ollut, päätin jättää tähän juoksuun aikatavoitteet pois ja lähteä vain tavoittelemaan ehjää juoksua ja maaliinpääsyä.

Tänään oli sitten se suuri päivä. Sääennusteet pitivät tällä kertaa paikkansa, ja aamu valkeni kylmänä, tuulisena ja sateisena. Hapekas keli, mutta muuta hyvää sanottavaa säässä ei sitten ollutkaan. Onneksi lähtöä sai odotella sisällä lämpimässä - kisan pääkonttori oli paikallisessa Art centressa, entisessä kartanossa.

Matkaan siis lähdin ilman aikatavoitteita. Juoksu kuitenkin sujui, ja omalla perusvauhtia etenemällä vauhti pysyi varsin vakiona: mailien splitit 9'38/9'26/9'10/18'08(kaksi mailia - mailimerkki jäi huomaamamatta)/9'23/9'37/9'42/10'09/8'56/9'34/9'33/9'49. Loppuaika siis 2:03 ja risat.

Olen hyvin tyytyväinen.

Helppoja matkaneuleita

Pitkähkölle automatkalle ei kerta kaikkiaan voi lähteä ilman käsityötä. Koska lankalaatikko pullisteli vielä Sisun loputtuakin yksittäisiä lankakeriä, poimin niitä erinäisen lajitelman matkaan mukaan. Tylsien automatkojen piristykseksi tylsiä neuleita, mikäs sen mukavampaa!

Tylsille automatkoille tylsiä neuleita: 

Kahdet sukat ja sormikkaat syntyivät viikon Walesin matkan aikana.

Nelisen vuotta laatikossa pyörineestä sinisenkirjavasta Stepistä syntyivät ensin sukat. Toinen samanlainen sukkapari heti perään olisi ollut jo tylsyyden huipentuma - siispä jotain jännittävämpää, eli sormikkaat!

Punaisenkirjavan, nimettömän sukkalangan ostin vajaat kaksi vuotta sitten edellisellä Walesin reissulla. Kerällä lanka näytti vielä jopa hyvältä, mutta neulominen paljasti langan todellisen luonteen... Ensimmäinen kudontayritys tuosta langasta oli heti ostohetken jälkeen, mutta kuviollinen neule pätkävärjästystä langasta oli jotain niin karmeaa että ko. sukka tuli puretuksi samantien. Ei tulos kaunis ole vieläkään, mutta eivätköhän nämä tallisukiksi kälylle mene.

Mäki- ja ketteryysharjoitteita

Viikon loma Walesissa on nyt takana. Rentoutumisen lisäksi lomalla ehti toki myös koluamaan Tresaithin ympäristön polkuja niin kävellen (6kg lisäpaino mukana) kuin juostenkin. Maastonmuotojen eron kotimaisemiin huomasi kyllä selvästi: normaalisti 4.5km aamulenkkiin kuluu aikaa jotain 30 ja 35 minuutin välillä, riippuen aivan koiran kakkapysähdysten määrästä, mutta Walesissa vastaavaan matkaan kului aikaa 5 minuuttia enemmän. Oli muutama mäki kiivettävänä...

Vaihtelun vuoksi kiersin eräs aamu tuon peruslenkin sijasta toisen, hitusen pidemmän lenkin eli tietä pitkin seuraavalle rannalle. Alunperin ajatuksena oli palata samaa reittiä takaisin, mutta saman mäen kipuaminen uudestaan ei oikein houkutellut. Koska laskuvesi oli ollut vasta hetki sitten, päätin kokeilla juoksua rannalla: kaksi kilometriä tasaisella kuulosti huomattavasti houkuttelevammalta kuin vajaat neljä mäkeä ylös ja alas.

Ei, en jaksanut juosta täysin tuota ensimmäistä pitkää nousua huipulle. Ja jostain syystä mapometer kehittää mäkiä rantapätkälle (4km eteenpäin) - ennen viimeistä nousua rannalta mökille olin maksimissaan metrin merenpinnan yläpuolella. Nousuvedellä olisi bonuksena tullut myös uintitreeni.

Eipä ollut rantapätkäkään kovin helppoa juostavaa. 1.96 km matkalla minun keskinopeuteni oli 10'50 kilometrille: aika paha, kun puolet tuosta matkasta oli kuitenkin täysin juostavaa, kiinteää hiekkapohjaa. Leväisillä kallioilla ei kovin nopeasti edettykään...

Vaativat maastot toivat kyllä mukanaan myös upeita näkymiä. Noissa maisemissa kun pääsisi useamminkin juoksemaan!

Sulle ja mulle

Raitaneuletakin lankojen lisäksi lankalaatikosta löytyy muitakin muista projekteista ylijääneitä lankakeriä. Joitakin keriä on vain yksi, toisia vähän enemmän. Harmaa Sisu kuuluu näihin ensinmainittuihin: langan hankin jo kolme vuotta sitten veeran Plain and Simplea varten. Tuo pusero valmistui joutuisasti (ja myös kuuluu yksiin käytetyimmistä vaatekappaleistani!), mutta yksi ylijäänyt kerä on siitä lähtien kummitellut laatikossa.

Nyt vihdoin löytyi langalle käyttötarkoituskin: aamulenkeille ovat jonkinlaiset lämmikkeet käsille, etenkin ranteille, tarpeen mutta lapaset tuntuvat liioittelulta. Ratkaisuna siis kämmekkäät! Kämmenselkään kuvioksi osio Bayerische sockseista, muuten peruskämmekkäät. Omien kämmekkäiden valmistuttua lankaa oli vielä jonkin verran jäljellä; juuri sopivasti tyttären samanalaisiin kämmekkäisiin. Noiden valmistuttua lankaa jäi enää reilu metri jäljelle - hyvin osui kulutus nappiin!

 Sulle ja Mulle

yht. 50 g harmaata Sisua

Sekä omat että tyttären kämmekkäät tulivatkin samantien käyttöön. Viikon lomalla Walesissa ei järin lämmintä ollut, joten rannalle piti pukeutua lämpimästi. Toisaalta lapaset/sormikkaat kädessä aarteiden etsintä rantavedestä olisi ollut hyvin haastavaa - kahta päivää ennen lähtöä valmistuneet kämmekkäät toimivatkin tässä tilanteessa mainiosti!