Kolmas pari uunista ulos

Raidoista se kaikki lähti. Lähtiessäni maratonia katsomaan nappasin mukaan kaksi jämäkerää sekä sukkapuikot. Reissun aikana ensimmäinen sukka ennätti jalkaterän kavennuksiin asti, ja samalla jäin taas koukkuun sukkien neulomiseen: valmista tulee nopeasti, ja raidallisesta tai kuviollisesta mallista ei työtä oikein malta jättää kesken. Aina pitää saada se seuraava mallikerta/raita vielä neulotuksi ennen taukoa!

Raidallista sen olla pitää

jämälankoja yht. 50 g 

Araucania Ranco solid (sininen) ja Jitterbug (ruskea)

Vaikka omassakin villasukkalaatikossa olisi ohuiden villasukkien mentävä aukko, niin nämä nyt valmistuneet sukat matkaavat edellisten sukkien lailla Suomeen jouluna. Kaikkien näiden sukkien tulevat omistajat ovat minua pienijalkaisempia - vaikkei minullakaan niin kovin suuri jalka ole (38), niin sukulaisten jalkojen rinnalla nämä ovat varsinaiset räpylät. Sukkia onkin varsin mukavaa neuloa pienille ja siroille jaloille; eipähän mielenkiinto lopahda toistakaan kappaletta neuloessa.

Wanida

Jitterbug, 70 g

Raitasukkien jälkeen kaivelin lankalaatikosta 5 vuotta marinoituneen polvisukan sekä korkkaamattoman kerän Jitterbugia. Sock Innovationissa oli ohje lähes samanvärisestä langasta neulotuille Wanidoille. Snap! Wanidojen jälkeen oli Rhombusten vuoro: takareunastaan neulotut oikeat silmukat (twisted stich) eivät koskaan ole kuuluneet suosikkeihini, mutta sisulla nämäkin valmistuivat. Ennätysajassa vieläpä, kaksi iltaa per sukka! Vaativuudestaa huolimatta, tai siitä johtuen, nämä olivat kuitenkn sangen mielenkiintoiset neulottavat.

Rhombus

Opal Uni, 70 g 

Erilainen tilkkutäkki

Vuosi sitten tämän kodin ostaessamme olivat niin sisätilat kuin pihakin täysremontin tarpeessa. Ennen muuttoa keskityimme luonnollisestikin sisätilojen uusintaan (kahdessa kuukaudessa kaikki lattiasta kattoon meni uusiksi). Tämän rupeaman jälkeen ei energiaa pihan laittoon juurikaan enää ollut, joten pihaa ollaan uusittu hiljalleen, ajan ja energian niin salliessa.

Viime vuoden elokuussa etupihaa hallitsivat ylikasvaneet tuijat. Avaimet saatuamme ensimmäinen työ olikin soittaa puutarhayritykselle, 'tulkaa kaatamaan nämä puut mahdollisimman pian'.

Eilen kuitenkin menivät hermot lopullisesti etupihan kurjaan kuntoon. Valtaosalla naapureista pihat ovat, brittityyliin, viimeisen päälle laitettuja ja meidän läikikäs pihanurmemme on siinä rinnalla varsinainen häpeäpilkku. Kuopuksen ruvetessa iltapäiväunilleen tartuin siis lapioon ja aloin kaivaa pihamaata auki - etupihaa pitkään hallinneista puista oli muistona vielä kuoppainen ja painunut nurmikko, puiden juurella olleet kivikasat sekä maanpinnassa risteilevät puunjuuret.

Puolet etupihasta käännettynä - aikaa kulunut tunti. Sykemittarin kun olisi älynnyt hommaa aloittaessa laittaa päälle, tulokset olisivat voineet olla sangen mielenkiintoisia!

Tunnin työskentelyn  jälkeen puolet pihasta oli käännettynä. Harvoin on kylmä appelsiinimehu maistunut yhtä taivaalliselta kuin tuolloin! Autotalli kyllä toi työskentelyalueelle kaivattua varjoa, mutta +25 asteen lämpötilassa varsin kovaksi tallautuneen maan kääntäminen ei ollut mitään kevyttä puuhastelua. Tauon jälkeen toinen puolisko kääntyi jo lyhyemmässä ajassa, mutta kaikkien multapaakkujen möyhentämiseen ei energiaa enää riittänyt - kahden tunnin työskentelyn jälkeen oli pakko luovuttaa, mennä peseytymään ja pyytää kotiin töistä tulevaa miestä jatkamaan.

Illan aikana pohjatyöt saatiin kuitenkin valmiiksi. Tänään pääsinkin jo levittelemään miehen rautakaupasta hakemaa siirtonurmea - palat olivat kuin suoraan tähän pihaan mitoitettuja; leveyssuunnassa paloja mahtui neljä ja ainoastaan pituudessa joutui nurmen paloja pätkimään.

Uusi, valmis pihanurmikko. Toivottavasti tämä lähtisi juurtumaan yhtä hyvin kuin takapihalle helmikuussa asennettu nurmi!

Harvoin on kyllä sään suhteen pihatyöt menneet nappiin kuin tämän nurmikon osalta: vaikkei helteessä työskentely niin mukavaa ollutkaan, niin parempi sekin kuin tämänpäiväinen kaatosade. Onneksi sade sentään taukosi nurmikon levittelyn ajaksi! Tämän illan kastelusta selvittäneen siis melko helpolla.

Into piukassa

Eilen päättyneet Olympialaiset menivät pitkittyneen Suomenreissun takia osittain sivusuun. Onneksi töihin palannut mies (+vierailulle saapunut käly) sentään pääsi hyödyntämään ratsastukseen ja jalkapalloon olleet liput. Lentopalloa sentään minäkin ehdin mukaan katsomaan!

Täällä meillä, 70 km Lontoosta, eivät Olympialaiset ole juurikaan katukuvassa nähneet. Kaupoista toki löytyy olympialaisaiheista tavaraa, mutta siihen se sitten jääkin. Onneksi Lontoo onkin lyhyen junamatkan päässä, eli kotiovelta ehti parhaimmillaan jo tunnissa keskelle kisahumua. Toisaalta turistien ja ruuhkan keskeltä pääsee myös nopeasti pois!

Itselläni kisaturismi jäi siis ennakoitua vähäisemmäksi. Onneksi sentään miesten maratonia, ennakkoon ehkä eniten odottamaani tapahtumaa, pääsin hyvin seuraamaan Embankmentilta vain vajaa maili ennen maalia. Katsojaystävällisesti juoksijat kiersivät saman lenkin neljä kertaa eli viimeisen tunnin aikana katsottavaa sekä kannustettavaa riitti lähes koko ajaksi. Alussa puolestaan mukana ollut sukankudin piti huolen ajan mukavasta kulumisesta - sekä tapahtuman alkuessa odotellessa että kierrosten välissä ehti hyvin neulomaan, ja toisaalta sukankudin myös houkutteli kanssakannustajat keskustelemaan.

Näissä kisoissa britit menestyivät loistavasti, ja tänään aamutelevisiossa keskusteltiinkin menestyksen innoittavasta vaikutuksesta lasten ja nuorten liikuntaan. Vaikken itse enää varsinaisesti tähän ryhmään lukeudukaan, huomaan silti menestyksen innoittavan vaikutuksen. Lyhyillä matkoilla pärjäävät nuoret urheilijat, mutta matkan pidentyessä ei ikä olekaan enää mikään este. Jos kerran Leena Puotiniemi juoksi nyt, 36-vuotiaana, Olympialaisissa, niin tokihan minäkin muutaman vuoden nuorempana saan treenattua itseni samaan kuntoon. Tai jos en saakaan, niin ainakin tuota yrittäessä kunto kasvaa joka tapauksessa!

Made in Finland

Heti lasten kesäloman alkaessa pakkasimme laukut ja suuntasimme Suomeen. Lomaillessa oli tarkoitus ottaa myös käsitöiden suhteen rennosti ja neuloa vain fiiliksen ollessa sopiva. Toisin kuitenkin kävi... Ukkini jo jokseenkin odotettu poismeno tapahtui heti loman alussa, ja kauppojen tarjotessa ei-oota poikien kohtuuhintaisien siistimpien vaatteiden kohdalla piti jotain saada nopeasti aikaan. Kolmessa päivässä valmistuikin Novitan Tennesseestä pojalle slipoveri - valkea kauluspaita ja siistit harmaat shortsit olivat onneksi matkassa mukana.

Jackson (Rowan Kids) -vaikutteinen slipoveri
Novita Tennessee, vajaat pari kerää

Reilu vuosi sitten neuloin pojalle kouluslipoverin samaisella Rowanin mallilla, joten tämä kappale syntyi ulkomuistista. Kaula-aukko syntyi soveltamalla, ja täysin tyytyväinen en siihen ole - sliparin viimeistely kun jäi viimeiseen iltaan, niin purkamiseen ja uudelleen neulomiseen ei aikaa ollut.

Loman aikana syntyi myös nuorimmaisen vaippavarastoon täydennystä. Alunperin tämän loman piti sujua kertisten varassa, mutta matka-ajan pidetessä ja vierailupaikan pysyessä pitkään samana alkoi tehdä mieli palata kotoisten kestojen pariin. Ensin löytyikin Jyväskylän Kestovaippakaupasta pirteää raitakangasta (+kuivaliinaneulosta, imuja ja muuta mukavaa...), minkä jälkeen tyttären kummitäti lahjoitti kaapistaan lisää PULia sekä bambucollegea. Kotiin palatessa laukussa olikin 7 uutta taskuvaippaa sekä kaksi AIO-vaippaa. Nyt ei enää yhtään uutta vaippaa parane hankkia, tai vaippakaappi repeää liitoksistaan.

Tasku- ja All-In-One-vaippoja Myllymuksujen taskuvaipasta kopioidulla kaavalla