Pehmeitä paketteja

Philin ja Mickin sekä unisiepparin lisäksi Suomeen matkasi muutakin enemmän tai vähemmän pehmeää.

Tänä(kin) vuonna keskimmäiseltä siskolta tuli tilaus harmaalle villapaidalle. Jos viime vuonna pintaneule toi puseroon eloa, niin tänä vuonna oli raitojen vuoro: puserossa vuorottelevat sangen villisti vaalea ja tumma harmaa. Mallikaan ei rohkeudessaan värivalinnoista juuri poikkea eli jälleen kerran yksi ylhäältä alas neulottu raglan. Kaula-aukon sentään uskaltauduin muotoilemaan lyhennetyin kerroksin, ja yläselan muita leveämpään vaaleaan raitaan kirjomaan jälkikäteen tummanharmaan lumihiutaleen. Aika villiä.

Oulu

Cascade 220, värit 8400 (190g) ja 8401 (160g)

Sama väri-iloittelu jatkuu kälyn lahjassa. Pari vuotta aiemmin lahjoin kälyä harmaalla huivi-lapas-setillä, ja viime jouluna tuli hieman vihjailua hatun tarpeesta. Toive painettiin mieleen, ja hatulla on nyt toivottavasti vuotta myöhemminkin käyttöä. Mallina aiemmin tyttärelle neulottu Snawheid, lankana iki-ihana Rowanin Baby Merino Silk.

Snawheid

Rowan Baby Merino Silk, harmaata 90g ja valkeaa yht. 90g (60g itse pipoon ja 30g tupsuun)

Viime vuoden lailla huopahelmistä askarreltiin pannunalusia. Viimevuotista versiota tosin jatkojalostettiin metalli- ja puuhelmillä: kahden siskoille matkanneeseen pannunaluseen käytettiin puisia, tytön kummeille ja pojan opettajalle puolestaan lapset askartelivat aluset villan ja metallin yhdistelminä.

When you wish upon a star

 

When you wish upon a star
Makes no difference who you are
Anything your heart desires
Will come to you

If your heart is in your dream
No request is too extreme
When you wish upon a star
As dreamers do

Fate is kind
She brings to those who love
The sweet fulfillment of
Their secret longing

Like a bolt out of the blue
Fate steps in and sees you through
When you wish upon a star
Your dreams come true 

Leigh Harline ja Ned Washington

Joulua kohti -postauksessa näkynyt helmityö oli osa siskon toivomaa unisiepparia. Voimakas inhoni unisieppareita kohtaan ei ehkä ollut paras lähtökohta tälle työlle, mutta aika kivahan tästä tuli - suostuin jopa askartelemaan esikoiselle samanlaisen tämän ihastuttua tätinsä lahjaan.

Ympyrä on virkattu Mary Oljen Uudesta pitsikirjasta löytyneen Koristeellisen ympyrän mukaan, lankana Rowanin Siena. Koristeina on John Lewisin hääaskarteluhyllystä löytyneitä valkeita höyheniä ja glitterperhosia, sekä niitä minun helmi- ja rautalanka-askartelujani.

Mukaan pakkasin vielä sekä työssä käytettyä virkkauslankaa että hopeista rautalankaa, sisko päättäköön itse miten haluaa siepparinsa seinälle ripustaa. 

Nainen vs. nousuvesi

Kuka voisi vastustaa maratonia, jolla raatobussina toimii nousuvesi, riskinä ovat kevyet myrskytuulet (huomiselle ennusteena 90mph puuskissa) ja kaiken huipuksi kisa juostaan osittain laskuveden paljastamalla mutaisella ja leväisellä merenpohjalla?

Lauantaille suunniteltiin rantakäyntiä. Ei sitten tuo merenkäynti oikein rantaleikkihin houkutellut - meriveden lisäksi riskinä oli saada myös pieniä nyrkinkokoisia kiviä päähänsä.

En minä ainakaan, eivätkä ne 1000 muuta kanssani lähtöviivan ylittänyttä juoksijaa. Totuuden nimissä on tosin sanottava, että tuossa vaiheessa kaduin katkerasti kisaan ilmoittautumista: koko yön oli myrskynnyt, ja vaikka pahin olikin jo aamun aikana mennyt ohitse riitti startin kohdalle vielä voimakas sade- ja raekuuro.

Ekan mailin jälkeen sää alkoi kuitenkin seljetä ja loppumatka päästiin juoksemaan ihan jopa auringonpaisteessa. Tuuli ei kuitenkaan helpottanut, vaan puolet matkasta päästiin nauttimaan selän takaa puhaltavasta navakasta tuulesta, ja vastaavasti puolet matkasta piti puskea tuulta päin. Ikävä kyllä vastatuuli osui pahimmoilleen viimeiselle puolikkaalle, ja etenkin mailin maalisuoralle - siinä ei suurempia loppukirejä enää vedetty!

Etukäteen ilmoitin miehelle matkaan kuluttavani jotain 4 ja 5 tunnin välillä. 20 mailin kohdalla tarkistin ennustettani ja soitin olevani maalissa tunnin ja vartin päästä: tarkaksi meni, sillä viimeiset kymmenen kilometria taittuivat aikaan 1.14. Hyvin osasin ottaa jo tuossa vaiheessa huomioon parin minuutin liikennevaloseisokelun ;). Loppuaika siis 4.33 ja risat, joten nousuvesi jäi tässä kisassa selvästi kakkoseksi. 

Pesua vailla

Loppuun vielä Langanjuoksun vinkki kaikille maratonmatkailijoille: kotoa lähtiessä kannattaa tarkistaa että juoksukengät ovat mukana. Minä unohdin tämän, mutta onneksi havahduin huomaamaan unohdukseni numerolappua urheilukaupassta noudettaessa. Kaikkien ohjeiden mukaisesti juoksin sitten maratonin upouusilla kengillä... Hyvin kuitenkin meni, ja ainoastaan pieni märästä sukasta aiheutunut hiertymä tuli vasemman jalan sisäsyrjään. Tuttu merkki ja malli, niin riskin uskalsi ottaa.

Phil ja Mick

Arki-iltapäivieni päiväkahviseurana toimivat pääasiassa vanhemmat herrasmiehet Mick ja Phil. Kuopuksen nukahdettua päiväunilleen on yleensä hyvin aikaa* neuloa ja samalla sivistää itseään Time Teamin seurassa. Hyvä niin, sillä muuten tytär tietäisi pian jo paljonkin enemmän niin kelttien, Tudorien kuin Viktoriankin aikaisesta Englannista - enemmänhän hän nyt tietää jo joka tapauksessa, mutta tämän ohjelman ansiosta ero ei ehkä kuitenkaan ole niin huomattava.

Kuten niin moni muukin neule, niin myös nämä kummipoikien (joulu)lahjatkin on neulottu Time Teamin tahdissa. Dinosauruksia arkeologiohjelmaa seuratessa, mikäs sen osuvampaa! Ohjeena oli Tot toppersin Diplodocus: koukuttava, äärimmäisen hyvin kirjoitettu ja helposti seurattava ohje. Keskimmäiselle onkin jo pusero tekeillä, pakko on ehkä neuloa kuopuksellekin oma pusero samoin kuin nuorimmallekin kummitytölle. Voisipa tuota dinosauruksen kaavaa ehkä käyttää lapasiinkin...

Ohjetta seurasin kirjaimellisesti kaiken muun paitsi raidoituksen (oranssissa paidassa lähdin lukemaan kaaviota väärästä päästä, vihreää puseron raitaosuuden neuloin ilman ohjetta) ja langanpaksuuden suhteen. Jälleen omat käsitykset pikkulapsille sopivasta vaatetuksesta voittivat ohjeistyksen ja päätin korvata ohjeen worsted -paksuisen langan (20 silmukkaa per 10 cm) fingering -paksuisella langalla (27 silmukkaa per 10 cm).

Suoraan halutun koon seuraaminen olisi tuottanut todennäköisesti vastasyntyneelle sopivan puseron, mutulla lähdin seuraamaan sopivaksi arvioimaani kokoa. Oranssi, nuoremmalle kummipojalle menevä pusero on neulottu 6v:n ohjetta seuraten, vihreä pusero on puolestaan neulottu vanhemmalle kummipojalle 10v:n ohjetta seuraten. Oranssi pusero vastaa nyt valmiina suunnilleen kaksivuotiaan kokoa, vihreä puolestaan neljävuotiaan paitaa - koitten pitäisi mennä suunnilleen oikein, onhan kummipojista nuorempi samaa kokoluokkaa oman kuopuksen kanssa ja vanhempi puolestaan oli kesällä sunnilleen päätä pidempi kolmea päivää nuorempaa pikkuserkkuaan.

Jos koot ovat väärät, niin saa palauttaa. Meillä tulee kyllä käyttöön.



*Perjantaisin ei ole aikaa. Perjantaisin siivotaan hulluna.

Jalat lämpimiksi

Wanida (vasemmalla) ja Monkey (oikealla) by Cookie A.

SandnesGarn Sisu 75 g per pari

 Päivystys sairastuvalla jatkuu, eli neuleita valmistuu ihan kiitettävää tahtia. Tällä kertaa valmistuivat uudet pakkopulla-sukat: uusi Monkey-pari pääsi puikoille jo kesäisellä Suomi-lomalla, mutta langan loputtua kesken kaiken sukat jäivät odottamaan lankakoriin useammaksi kuukaudeksi. Kannatti kuitenkin viimeistellä, ohuet villasukat kun ovat mitä parhaimmat jalassa mutta myös kuluvat valitetavan nopeasti. Samoilla vauhdeilla valmistui myös toinenkin pari - lankalaatikon siivous nimittäin paljasti ohuita sukkalankoja löytyvän tästä taloudesta vähän turhankin paljon.

 Välillä on vain pakko nostaa jalat ylös

Nyt tosin alkaa neuletahti hiipua. Pikkupotilaan olo on nyt edennyt siihen vaiheeseen, ettei päiväunia nukutakaan enää puolta ajasta mutta energia ei kuitenkaan riitä myöskään itsekseen touhuamiseen. Kotiseinien alkaessa tympiä myös kuopusta täytyy siis järkevää tekemistä keksiä jatkuvalla syötöllä, tai kitinä alkaa välittömästi. Onneksi on kuitenkin CBeebies ja sen hyvälaatuiset ohjelmat - puolituntisen aikana ehtii vaikkapa laittamaan pyykit kuivumaan, lounaan tulolleen ja itsekin hengähtää hetkisen teekupillisen ääressä. Esikoinen pääsi aikoinaan tutustumaan tv-tarjontaan vasta joskus kolmivuotispäivänsä jälkeen, mutta niin vain periaatteet löystyvät nuorempien lasten kohdalla.

Seuraava projekti on päässyt jo puikoille

Rockin' Around the Christmas Tree

Kaksi nuorimmaista siirtyivät sujuvasti mahtaudista suoraan kurkunpääntulehdukseen. Kotona jumittaminen siis jatkuu.

Jotain on kuitenkin lasten sairastaessa saatu aikaankin. Tänään pojan tapittaessa Cars -elokuvaa ja kuopuksen pyöriessä jaloissa auttamassa syntyi esikoiselle mekko. Kitaroita kitaransoitosta innostuneelle tytölle - mikäs sen osuvampaa.

Kaavana hyväksi havaittu Ottobren kaava, sama kuin kuopuksen trikoomekoissa. Mekkoa ommellessa koko alkoi vaikuttaa kovin suurelta, ja tadaa, kyllähän tuo mekko minullekin päälle menisi. Makkarankuoriefektiä välttääkseni taidan kuitenkin omaan versiooni lisätä parin sentin saumanvaroja vähän sinne sun tänne, sekä tiputtaa vyötärönauhaa alaspäin.

Tytär tykkäsi uudesta mekosta. Muuta ei tarvittukaan.

Joulua kohti

Lokakuusta asti kouluja riivannut mahatauti on löytänyt tiensä viimein meillekin. Pyykinpesun ja lasten viihdyttämisen lisäksi aikaa jää onneksi tosin muuhunkin, kuten jouluvalojen ja -koristeiden paikoilleen laittamiseen, joululahjojen askarteluun ja viimeistelyyn ja -ennen kaikkea- koneella roikkumiseen.

Ihastelen aina muilla näiden käsintehtyjä koruja. Minulla ei valitettavasti ole koruaskartelun vaatimaa näppäryyttä ja värisilmaa, mutta onneksi rautalangasta ja helmistä saa väänneltyä myös kaikkea muuta mukavaa. Käsintehdyksi nämä näperrykset todennäköisesti huomaisi ilman kylttiäkin, mutta koska leimasin ja leikkuri sattuvat minulta varastoista löytymään, niin miksei sitten viimeistelisi lahjoja myös jouluisella etiketillä? 

Erilaisten helmien, paljettien ja ylenpalttisen kimalluksen vastapainoksi välillä on hyvä palata myös perusasioiden eli villalangan pariin, vaikka sitten vain minikerien muodossa. Minikerät ja isommat helmet ovat myös pienille sormille (kuten myös näille isommille) huomattavasti helpompia käsiteltäviä kuin pienenpienet helmet, niin ihania kuin kimaltelevat minihelmet ovatkin.

Helmiä löytyy myös muualta kuin askartelupisteeksi muuttuneelta ruokapöydältäkin. Ruokakauppamme myy näin joulun alla, ruoan lisäksi, erilaisia paristoilla toimivia jouluvaloja. Jokunen köynnös onkin tullut hankituksi... Puolustaudun tosin sillä, että meillä on olohuoneessa aivan liian vähän pistorasioita sähköntarpeeseen nähden. Perinteiset pistokkeelliset valot joutuisivat siis nököttämään pimeinä pölyä keräämässä.

Miehen mielestä tosin myös keittiön ikkunan edessä roikkuvat laventelikimput ovat vain turhia pölynkerääjiä. Nyt tosin löytyi todistusaineistoakin puhumaan kimppujen puolesta: kolmen nipun välistä löytyi paikka vanhempieni kymmesen vuotta sitten Prahasta tuomille kahdelle lasipalloille. Aikaisemmin ei palloille ole luontevaa paikkaa löytynyt mistään, mutta laventelien väliinhän nuo sopivat kuin nenä päähän.

Ja jottei totuus unohtuisi: pyykkiä pestään tässä taloudessa tällä hetkellä jatkuvalla syötöllä. Onneksi sää on kuiva joten märät pyykit saadaan nopeasti kuiviksi - kuivausrumpua ei nimittäin tästä taloudesta löydy.

Harjoitus tekee mestarin

Mestariompelijaksi en sentään itseäni kuvittele, mutta kyllä menneen viikonlopun tuotokset ompelujäljessään voittavat ensimmäiset trikooyritykset mennen tullen! Lauantaina tyttären herättyä kukonlaulun aikaan oli ennen Suomi-koulua aikaa ommella kuopukselle mekko, ja sunnuntaina sai poika uuden paidan.

Kankaat molempiin, sekä mekkoon että paitaan, olin leikannut jo aiemmin joten työ oli jo puoliksi tehty. Huonosti nukutun yön jälkeenkin ompeluvuorossa ensimmäisenä ollut mekko syntyi nopeasti: tällä kertaa ei yhtään neulaa katkennut, purkamaan ei joutunut ja teetäkin kului vain kaksi kupillista.

Toisin kuin vanha, kärähtänyt kone ei tämä uusi suostu polyesterlankoja ompelemaan. Kun muutenkin pienestä ompelulankavarastostani joutuu puolet karsimaan pois, ei jäljelle jäävä värivalikoima kummoiseksi jää... Ompeluun oli siis käytettävä valkoista lankaa, joten hihansuissa ja kaula-aukossa näkyvät valkoiset koristetikkaukset. Ei ehkä ihan suunniteltua, mutta kyllä tuo noinkin menee.

Mekko on ommeltu samoilla (Ottobren) kaavoilla kuin pöllötunikakin. Tällä kertaa leikatessa lisäsin kaikkiin reunoihin parin sentin saumanvarat sekä pidensin helmaa kymmenellä sentillä. Nykyinen mekko, ensi kesänä vielä toivottavasti tunika.


Pojankin pusero on leikattu samoilla Ottobren kaavoilla kuin aiempi, kotikäyttöön kelpaava (bloggaamaton) harjoitustyö. Tästä paidasta tosin jätin kaikki saumanvarat pois, pidensin hihoja ja viimeistelin ne yksinkertaisella resorinauhalla pidempien käänteiden sijaan. Lisäksi kaula-aukon resorin kunnollinen venytys ommellessa kannatti: eipä repsota kaula-aukko nyt lainkaan!

 

Mukana kuvissa oleva pipo syntyi jo aiemmin viikolla. Poika onnistui hävittämään piponsa koulupäivän aikana jonnekin, ja illan jalkapallotreeneihin oli pakko saada jotain päänlämmikettä mukaan. Netistä äkkiä googlettamaan trikoopipon ohjetta, ja onneksi väännetään rautalangasta -ohje löytyi lähes ensimmäisenä hakutuloksena. Jalkapallotreenin jälkeen pipolle on ollut käyttöä muutenkin; ei ole kuulemma kellään muulla luokan pojalla yhtä hienoa robottipipoa kuin meidän pallopäällä!

 Pienestä sitä tulee iloiseksi - siisti ja salonkikelpoinen pääntie!

Marraskuinen lauantai

Synttäriviikonloppunsa kunniaksi mies halusi tänään lauantaina lähteä jonnekin perusleikkipuistoa kauemmaksi. Kun sääennusteetkin povasivat hyvää säätä, päätettiin lähteä ihan kunnolla liikkeelle eli reilun tunnin ajomatkan päähän Cotswoldsin maisemiin.

Näistä ipanoista ei koskaan tiedä, millä mielellä he retkelle lähtevät. Joskus puolenkin kilometrin kävely voi olla liikaa, mutta joskus, kuten onneksi tänään, he jaksavat painaa koko kolmituntisen kävelyn ajan ristiin rastiin kukkuloiden rinteitä.

Kyllähän noissa maisemissa kelpasikin kävellä; oli hieman erilaista maastoa kuin koulumatkan varrella. Suurta intoa lapsissa herätti Cleeve Hillin rautakautisen linnoituksen jäänteet maastonmuodoissa: kaikista kolmesta oli mitä suurinta hupia painaa yhtä jyrkännettä alas ja samantien toista ylös. Onneksi pehmeä sammal piti hyvin jalkojen alla, eikä tuossa kaatuminenkaan olisi hirveästi kirpaissut.

Kukkulan huipulle saavuttaessa oli evästauon paikka. Kauempaa hyvältä taukopaikalta näyttänyt jyrkänteen sivusta osoittautui todellisuudessa turhan tuuliseksi istumapaikaksi, mutta jyrkänteen huipulle nouseva polku oli juuri sopivasti kallioiden välissä tuulelta suojassa. Aurinkokin pääsi tuossa lämmittämään juuri sopivasti.

Tauon jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa harjannetta pitkin takaisin autolle päin. Vaikkei huipulla enää mielenkiintoisia maastonmuotoja ollutkaan, niin kaikkea muuta jännittävää kylläkin: kotiin tultiin taskunpohjat liuskekiviä täynnä, kuopus kikatti katketakseen golfareiden tiiauspaikalla tanssiessaan ja kaikista meistä maisemat olivat kiipeämisen arvoisia.

Vaikka rinnettä alas tullessa onnistuttiinkin erehtymään suunnasta, päästiin autolle ylimääräisenkin kiekan jälkeen varsin positiivisessa mielentilassa. Pubilounaan (koiran kanssa Cotswoldissa liikkujien kannattaa poiketa Burton on the Waterin Duke of Wellingtoniin) jälkeen ei kuitenkaan energiaa, kuten ei tosin myöskään päivänvaloakaan, riittänyt enää muuhun kuin kotimatkaan. Seuraavalla kerralla Cotswoldsiiin suunnatessa minä ainakin haluan myös kyliä päästä tutkimaan!

Bloomsbury

Tämä viikonloppuna on päästy nauttimaan hyvin harvinaisesta herkusta eli lapsettomasta viikonlopusta. Don't get me wrong, rakastan noita ipanoita kuin hullu puuroa mutta joskus myös meidän vanhempien täytyy päästä viettämään parisuhdeaikaa ihan vain kahdestaan.

Mukaan minilomalle lähti myös aikaisemmin viikolla valmistunut Bloomsbury. Malliin ihastuin heti sen bongatessani, mutta neuleen edetessä hihohjen pitsikuvio alkoi arveluttaa - tulisiko tällaista puseroa kuitenkaan käytettyä? Vielä ensimmäistä kertaa puseroa käyttäessä olo oli sangen epäilevä, mutta parin päivän käytön jälkeen minulla taitaa olla uusi lempipusero.

Vaikka pusero onkin malliltaan periaatteessa sangen simppeli eli ylhäältä alas neulottu raglan, niin hihojen ja selän pitsikuviot sekä vanhasta perinteisestä raglanista poikkeava etuosan muotoilu toivat neulomiseen uutta mielenkiintoa. Nyt tekisikin mieli neuloa sama malli uudelleen pienillä modauksilla, eli selästä pitsikuvio pois ja muotoilu samoin kuin edustassa. Samalla hihat voisi jättää 3/4 -pituisiksi - ehkäpä pellavalangasta neulottava projekti kevääksi?

Täysin ilman modauksia ei tosin tämäkään pusero ole. Kuvissa tiukalta näyttävä kaula-aukku arvelutti, joten loin silmukat puseroon L mukaan. Selkämyksen ja hihojen raglanlisäyksiä tein 15 kerroksella, etuosassa lisäyskerroksia on 31 kappaletta. Näppituntumalta tehdyt muokkaukset toimivatkin hyvin tässä valmiissa puserossa, etenkin kun silmukkatiheyskin poikkeaa minulla ohjeessa annetusta (18 silmukkaa per 10 cm).

Bloomsbury by Svetlava Volkova

Cascade 220, väri 9465B, 380g

Lankana tässä puserossa on vanha tuttu Cascade 220. Epähuomiossa tilasin tismalleen samaa sävyä kuin mitä käytin Wrynoseen. Wrynose on taitaa kuitenkin olla käytetyin villatakkini, joten värinkään takia ei tämä pusero käyttämättä tule jäämään. Joko muuten mainitsin, että tykkään tästä puserosta ja paljon?