Lapsityövoimaa

Kahdesti kuukaudessa on minun oman iltamenoni aika: naapuruston neulojat kokoontuvat lähipubiin neulomaan, syömään, juomaan ja keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sosiaaliselta kannalta tämä on siis minulle hyvin tärkeä, mutta tapaamisista voi hyötyä myös ihan konkreettisesti: itselläni ei langankerijää & vyyhdinpuita ole, mutta moiset kapistukset löytyvät sekä tapaamisten vetäjältä että pubin land ladylta.

Aikaisemmin olin kerinyt tarvittavat lankavyyhdit ihan tapaamisten aikana, mutta tällä kertaa sain kerijän ja puut mukaani kotiin seuraaviksi pariksi viikoksi. Tänään alkoiki aamupuuron jälkeen hauskuus molempien lasten päästessä kokeilemaan kerimistä. Jotain maagista tuossa kammen pyörittämisessä kyllä on - itsekin haluaisin kerijän ja puut itselleni, mutta kyllä silti hieman yllätti kun poikakin nämä synttärilahjakseen haluaisi. Mikäs siinä, hyvä maku hällä!

Iltapäivällä, koulun jälkeen, päästiin jatkamaan vyyhtien purkamista. Nyt suurin uutuudenviehätys oli laitteesta jo kadonnut ja minäkin pääsin palloja pyörittämään. Kieltämättä tuo on todella näppärä kapistus: viisi minuuttia ja 400 m lankaa on siistillä kerällä. Nyt kun vielä saisi nuo kerät muuttumaan valmiiksi neuleiksi!

Kuurankukkia

Jos joululahjojen valmistuttua uhoaa seuraavaksi neulovansa vain itselleen, ei ehkä kannata ottaa reissukäsityöksi tyttären pipoa...

Snawheid oli kuitenkin todella mukava ja nopea projekti neuloa! Ahkeran harjoittelun tuloksena kirjoneule alkaa nyt hiljalleen sujua - ihan vielä en aikuisten kirjoneuletakkia ota tehtäväkseni, mutta näissä pienemmissä töissä jaksaa lankoja jo hyvin pyöritellä.

Vaaleanpunaiset kukat olivat tyttären toivelistalla. Minun itseni olisi vain pitänyt älytä lankoja valitessani ottaa voimakkaamman sävyinen pinkki; nyt eivät kukat oikein kunnolla pohjastaan erotu. Tytär kuitenkin tykkää hatustaan ja mielellään sitä pitää - etenkin kun hatusta myös löytyy seitsenvuotiaan kaipaamaa blingblingia.

Kuurankukkia

Sandnes Garn Sisu, n. 30 g/väri

Hatun jälkeenkään en vielä päässyt täyttämään omaa vaatekaappia. Pikkusiskon kaveri kaipasi myös villasukkia, ja mikäpä minä olin kieltäytymään kun sisko kauniisti pyysi minua ne tekemään. Paraphernalia oli ennestään tuttuna mallina helppo ja nopea neulottava: loistoasia, koska sähköiseen ohjeeseen ei autossa istuessa ollut mahdollisuutta eikä paperiversiotakaan tullut mistään printatuksi mukaan.

Paraphernalia Wannabe

Novita Nalle, n. 130 g

Joululahjat 2012

Vaikka tänä vuonna aloitinkin joululahjojen teon hiljalleen jo heinäkuussa, niin silti viimeisenä työvuorossa olleiden isän lapasten kanssa tuli kiire. Hyvissä ajoin tosin nekin valmistuivat - torstai-iltana sai pestyt lapaset jo paketoida, kun lähtöön oli vielä vajaa vuorokausi aikaa.

Mörkö: Drops Alpaca ja Colinette Jitterbug

Horatio & Oren: Fibre Harvest Alpaca Sock Yarn

Isän peruslapasten ja kummitytön Endpaper Mitts'ien lisäksi lapasia löytyi myös äidin, pikkusiskon ja kälyn paketeista: äidille Horatio & Oren, jonkin verran alkuperäisestä ohjeesta muokattuna (yhteensä kahdeksan ekstrasilmukkaa leveyteen ja muutama ekstrakerros pituuteen), kälylle Mörkö-lapaset ohjetta orjallisesti noudattaen ja pikkusiskolle peruslapaset toivomallaan jujulla.

Peruslapaset kämmenpuolelle kirjaillulla Hola Amigo -tekstillä

Fibre Harvest Alpaca Sock Yarn (harmaa) ja Drops Alpaca (punainen)

Toinen pikkusisko puolestaan löysi paketistaan toivomansa villapaidan. Jo joskus syys-lokakuussa käytiin skypen välityksellä pitkiä keskusteluja, miltä Täydellinen Villapaita näyttää. Aivan esikuvana toiminutta, Jennifer Garnerin käyttämää villapuseron mallia (saati sen valokuvaa) ei löytynyt, joten lähes kaikki kriteerit täyttänyt Thermal sai toimia lähtökohtana. Alkuperäinen, laajahko ja nappilistallinen kaula-aukko kutistui huomavattavasti mutta muuten paita syntyi ohjeita seuraten.

Thermal

Drops Alpaca, n. 420 g

Tätä villapaitaa tehdessä armas koiramme onnistui tuhoamaan minulta kolmet pyöröpuikot. Kaksien bambupuikkojen kärsittyä kovia Hipsulaisen hampaissa hankin kalliinpuoleiset metallipuikot ajatellen niiden jäävän rauhaan... Ja vielä mitä - metalliin eivät koiran hampaat kyllä pystyneet, mutta muovisen kaapelin sai kyllä nätisti poikki. Oli kyllä vähällä, ettei sisko saanut villapaitansa lisukkeeksi koirannahasta tehtyjä rukkasia. Se tosin on Hipsulaisen eduksi sanottava, ettei koira kajoa itse neuleeseen lainkaan. Jostain syystä vaan ne neulepuikot ovat meidän neropatin mielestä niin kamalan kiehtovia kapistuksia!

Kummipojatkin saivat pehmeitä paketteja. Kummipojista nuoremman äiti toivoi lahjaksi perusvilliksiä joten ne poika myös sai, mutta vanhemman äiti ei esittänyt muuta toivetta kuin lämpimyyden. Tämä vapaus lahjan suhteen ehtikin jo välillä turhauttaa, koska vauvaiän ohittaneille pojille ei villatakkiohjeita tungokseen asti ole - ja koska tähän villatakki-ideaan olin jo ehtinyt fiksautua, ei muitakaan vaihtoehtoja kertakaikkiaan ollut.

Ella Funt

Sandnes Garn Sisu, pääväriä n. 130 g ja kuvioväriä kumpaistakin n. 20 g

Ravelryn ahkera selailu kuitenkin tuotti lopulta tulosta. Sekä tytöille että pojille sopiva Ella Funt kolahti minuun heti, ja epäilenpä että nuorempi kummipoikakin tulee tämän myöhemmin (synttäri)paketistaan saamaan. Omallekin lapselle pitänee tämä takki neuloa.

Lisäksi matkalaukkoon pakattiin, huolellisesti kuplamuoveihin käärittynä, kaksi pulloa karhuvadelmalikööriä ja sloe ginia kumpaistakin. Likööri oli herkkua, gin vaatii ehkä hitusen totuttelua. Aikaakin on, BBC:n ohjeessa kun taidettiin mainita tämän herkun olevan parhaimmillaan vasta reilun kymmenen vuoden päästä... Ensi syksynä taidetaankin jo valmistautua vuoden 2023 lahjoihin!