Low tide ripples

Low Tide Ripples

Cascade 220, 450 g

Viikonloppuna harjoiteltiin telttailua kohta alkavaa Euroopan turneeta varten. Vaikka päivät ovatkin olleet nyt viikon ajan todella kuumia (viikonloppu koko kesän lämpimin tällä saarella), ovat illat viileitä ja  etenkin koko päivän ulkona viettäessä lämmin pusero tulee illalla tarpeeseen. Mukaan reissuun lähti siis vast'ikään valmistunut Low Tide Ripples.

Alunperin tästä langasta piti tulla Beatnik, mutta minä en kertakaikkiaan hahmota (l. saa kauniisti neulottua) kyseisen puseron sivupalmikoita. Aikani palmikoiden kanssa taisteltuani päätinkin purkaa tekeleen ja etsiä paremman ohjeen. Ei-niin-yllättäen silmää miellyttävin malli, jonkinlaiset palmikot kun olivat tällä kertaa kriteerinä, löytyi taas Suvi Simolan  neuleista. Peruspusero, nimismiehenkiharaa muistuttavat aallot edessä ja takana sekä jujuna hihojen nappilistat - juuri minun makuuni! Bonuksena vielä normaalista poikkeavat olkapäälisäykset, aina oppii mielellään uutta.

Liekö sitten kesän kuumuus sekoittanut pään vai mikä, mutta hihojen neulominen ei aivan mennyt nappiin - ohjeen muka luin tarkkaan, mutta silti onnistuin neulomaan listat vääriin paikkoihin. Purkaminen ei enää huvittanut, joten saksilla vain lanka sopivasta kohdasta poikki, ranne- ja käsivarsiosat erilleen ja silmukointi uudestaan yhteen. Helpommalla olisi toki päässyt ihan vain neulomalla tuo ranneke heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta kyllähän se onnistui näinkin!

Neiti Kesäheinä

Neiti Kesäheinän kesämekko

koko n. 18kk runsaalla kasvunvaralla

Sublime Bamboo & Pearls, 240 g

Lehmuksen, eli oikean UFOn jälkeen valmistui toinen melkein-UFO eli kesämekko kuopukselle. Tai jos kauniisti sanottaisiin, niin neule vain oli lepotilassa odottamassa käyttäjänsä kasvamista... Valmis mekko on siis hitusen väljä (kasvunvaraahan pitää aina olla?) mutta menee nyt jo etenkin bodyn ja trikoiden/sukkisten seurana. Tänään mekko oli kuitenkin päällä ihan tuollaisenaan: ulkona nyt vallitsevaan helteeseen ei pienelle (h)ikiliikkujalle turhan paljon halua päälle pukea.

Mekko on samalla (omalla) mallilla tehty kuin kuopuksen kastemekko ja esikoisen juhlamekko. Tässä mekossa kuitenkin sekä kauluksen että vyötärökaistaleen palmikot ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin vuosi sitten valmistuneessa mekossa, mutta ekstrana on helman ja hihansuiden lisäksi myös kaula-aukon viimeistely i-cordilla.

Lanka, Sublimen Bamboo & Pearls, ei halkeilevuutensa takia ole erityisen nautinnollista neulottavaa mutta lopputulos on kaunis: lanka on himmeän hohtavaa ja neulepinta tasaista. Lisäksi neuleet kestävät hyvin pesua (hienopesu 30'), erittäin tärkeä asia näin pikkuväen vaatetuksessa!

Lehmus

Viikonloppureissun yksi parhaimmista eduista olivat junamatkojen rauhalliset neulonta-ajat. Menomatkalla valmistui Low Tide Ripples (lisää myöhemmin), paluumatkalla pääsin syventymään todelliseen UFOon eli jo viisi vuotta lankalaatikossa marinoituneeseen Lehmukseen. Tuolloin aikojen alussa aloitin huivin innolla, neuloin pari kuviota minkä jälkeen, en niin yllättäen, kyllästyin totaalisesti 1.5mm puikoilla tikuttamiseen.

Näiden viiden vuoden aikana olen neulonut huivia säännöllisen epäsäännöllisesti. Uudenvuodenlupaukseni olikin tänä vuonna huivin saaminen valmiiksi: alkuperäisen suunnitelman mukaista isoa shaalia en enää haaveillut tekeväni, mutta jos edes kaulaan riittävän kietaisuhuivin saisi aikaiseksi.

Lehmus 

TeeTee Elegant, 50 g

1.5mm pyöröpuikot

Kaulakokoinen tästä huivista sitten tulikin. Ehkä parempi niin, sillä isoja huiveja en ole viime aikoina juurikaan käyttänyt; pienille sen sijaan käyttöä löytyy enemmänkin. Toivottavasti tämäkin pääsee käyttöön niin ei tullut turhaan huivia viisi vuotta laatikossa haudottua!

Huivia pingottaessani huomasin nuppineulojen kadonneen jonnekin. Liekö sitten syy pienessä auttajassa; pingotuksen jälkeen huivia kaulalle mallaillessani jätin neulatyynyn neuloineen hetkeksi keittiön pöydälle. Aina yhtä näppärä Miss Rimppakinttu käyttikin hetken hyväkseen ja kiipesi pöydälle, nappasi neulatyynyn ja asetteli neulat nätisti tuoliin kiinni. Ilmeisesti ei kertaakaan onnistunut pistämään kuitenkaan itseensä, sillä koko toimituksen ajan keittiössä oli täysin hiljaista. Taisi tyttö tietää olevansa luvattomilla teillä...

Olipa kerran maraton

maps.google.co.uk

Niinhän siinä sitten kävi, ettei ihan mennyt alle tavoiteajan. Ei ollut edes lähellä.

Vaikka profiili näyttikin pahalta lähdin silti tavoittelemaan 3.45 alitusta - jos heti startissa olisin luovuttanut olisi matka ollut turha; parempi ainakin yrittää kuin lähteä tappiomielialalla liikkeeseen. Alkuun juoksu sujuikin suunnitellusti ja vielä puolivälissä olin suunnilleen aikataulussa (väliaika n. 1:51). Hiljalleen tappavat nousut kuitenkin tekivät tuhojaan ja n. 30 km kohdalla olevalla huipulla alkoivat jalat olla pahan kerran hapoilla. Huipulta lasketuva jyrkkä mäki + maitohappoiset reidet = polviongelma.

Lujaa en siis tullut myöskään huipulta alas. Polvikin suostui olemaan aisoissa kunhan mäet hipsuttelin hitaasti alas; ylämäissä ja tasaisilla pätkillä ei noilla jaloilla enää muutenkaan lujaa menty. Loppu olikin enää taistelua maaliinpääsystä: maalissa olin lopulta ajassa 4:19; naisten sarjassa seitsemäs sija (24 osallistujaa). Vaikka aika olikin aivan muuta kuin mitä olin toivonut, en silti pystynyt muuta kuin olemaan tyytyväinen: tuo reitti oli todellakin brutaali ja viimeisen kymmenen kilometrin matkalla navakka vastatuuli teki myös matkanteosta todella raskasta.

Jos itse suoritukseen olinkin loppujen lopuksi tyytyväinen, niin kisajärjestelyistä jäi hieman ristiriitainen fiilis. Eniten nyt toki häiritsi minun ilmoittautumeni katoaminen - rahat lähtivät kyllä tililtä, mutta tietojani ei ollut papereissa missään. Onneksi oli sentään kuitti mukana, joten numerolapun ja chipin sain ihan vain täyttämällä lomakkeen uudestaan. Lisäksi reitin olisi ehkä voinut merkitä paremminkin (kaikkiin risteyksiin kyltti ihan vain varmuuden vuoksi, nyt sain pari kertaa jännittää todenteolla olisiko sittenkin pitänyt kääntyä) ja startissa olla parempi ohjeistus. Laukkusäilyskin olisi voinut olla parempi kuin vain rekisteröitymispöydän alla oleva tila...

Hiljaisilla maalaisteillä juostessa ei nyt hirveästi katsojia ollut, mutta ne harvat jotka tuonne olivat eksyneet (+toki järjestäjät) olivat aivan mahtavia kannustuksissaan! Se on vaan jännä, miten hyvän fiiliksen ja lisäenergiaa saa iloisista ilmeistä, sanoista ja eleistä. Etenkin lasten välittömästä kannustuksesta nousi mieliala kattoon!