Univormuvahvistukset

 Arkipäivän kotiäitiunivormuuni kuuluvat housut, trikoopaita ja lyhythihainen villapusero, eli uusille puseroille on aina tarvetta. Tätä tarvetta vastaamaan valmistui tammikuun aikana kaksi työtä; Leaflet ja Shalom.

Leaflet (Knitty/Cecily Glowik McDonald)

100% Pure Lakeland Wool Wensleydale Breed, 400g

Kuvausrekvisiittana pojan koululaukut sekä juomapullo - aikaa koulun alkuun enää 20 minuuttia. Onneksi matka ei ole pitkä.

Leafletin langat ovat peräisin edellisvuoden Lake Districtin reissulta. Muistoksi tuosta reissusta halusin jotain paikallista villalankaa: vaikka haaveilemani kehräämöreissu jäikin muun ohjelman takia toteutumatta, niin paikallinen luontaistuotekauppa myi onneksi lähistöllä kasvanutta villaa.

Jos lanka löytyikin helposti, niin langalle sopivan mallin löytyminen oli vaikeampaa. Aluksi yritin neuloa langasta uutta Twenty Tenia, mutta vähän ennen kainaloita huomasin langan hupenevan turhan hurjaa vauhtia. Raitapaitakaan (Rowanin Pure Wooliin yhdistettynä) ei kunnolla toiminut. Lopulta Knittyn Leaflet osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Langan ollessa kuitenkin ohjeen lankaa ohuempaa jouduin lisäämään alkuperäisen ohjeen silmukkamääriä, eli alkuun loin 48 silmukkaa (2 silmukkaa kumpaankin etupaneeliin, 6 kumpaankin hihaan ja 32 silmukkaa taakse). Myös lisäyksiä neuloin ohjetta enemmän jotta sain villatakin päälleni mahtumaan.

Shalom (Involving the senses/Meghan McFarlane)

Rowan Tweed Aran, 300 g

Kuvausrekvisiittana lenkkikaveri.

Shalom Cardigania on tullut vuosien varrella neulotuksi useampikin kappale, milloin täysin ohjetta seuraten, milloin taas jonkin verran omia muokkauksia tehden. Nyt oli jälleen muokatun version vuoro.

Kaarroke on neulottu ohjeen mukaan (tosin napinreiän jätin pois), mutta jakovaiheessa poikkesin alkuperäisestä ohjeesta: 169 silmukkaa jakautui etupaneelien 27 silmukkaan/paneeli, hihojen 2x33 silmukkaan sekä selän 49 silmukkaan. Seuraavalla kerroksella yhdistin etupaneelit neulomalla paneelien reunasilmukat yhteen päällekkäin; sekä edessä että takana nyt siis 49 silmukkaa. Tämän jälkeen vielä muotoilin korotin niskaa kuudella lyhennetyllä kerroksella.

Molemmat puserot ovat jo päässeet ahkeraan käyttöön: nuo lyhythihaiset puserot ovat mitä parhainta päälle puettavaa näillä säillä kun pitkähihaisessa villapuserossa tulee kuuma, mutta pelkkä (trikoo)pusero on kuitenkaan lämmitä tarpeeksi. Olen siis varsin tyytyväinen molempiin uusiin univormuvaatteisiini!

Varusteet uusiksi?

Minulla olisi parin viikon päästä edessä eräs pieni juoksutapahtuma. Reitin pitäisi olla noin niinkuin teoriassa äärimmäisen hyvin merkitty ja helppo seurattava; Thamesin vartta maili poikineen alavirtaan päin.

Näin siis teoriassa ja ideaaliolosuhteissa. Suomen uutisissa on asiaa ehkä vähemmän käsitelty, mutta täällä on satanut koko syksy enemmän tai vähemmän; joulukuun alusta asti lähinnä enemmän. Pahimmat tulvat ovat jo ohitse mutta Thamesin ja muidenkin alueen jokien vedenpinta on noin metrin normaalia ylempänä. Tämä ei ole, yllättäen, juoksutapahtuman kannalta mitenkään toivottavaa joten reitti siirrettäneen parin edellisvuoden tapaan poikkeusreitille.

Ei mitenkään paha veto. Tämänpäiväisellä pitkikselläkin jouduin nimittäin pahimmoilleen nilkkaan asti ulottuvassa jokivedessä läiskyttelemään, vaikka pahimpia tulvapaikkoja parhaimpani mukaan vältinkin. Vaikka ilma täällä onkin lämpimämpää kuin koti-Suomessa (ja aurinko lämmittää mukavasti jo näin tammikuussakin), niin kyllä tuon Thamesin vesi vielä sangen vilpoisaa on.

Siitä lähtien kun taivas aukeni ja vedenpinta nousi niin olen itselleni pientä paniikkia kehittänyt tuosta juoksusta ja etenkin sen reitistä... Milloin olen harkinnut miehen kahluuhousujen lainaamista (juostaanhan sitä maratoneja syvänmerensukeltajan vetimissäkin), milloin uimapatjan ja märkäpuvun hankkimista ja reitin kellumista lähdöstä maaliin. Ehkä se fiksuin valinta olisi kuitenkin vain useamman kuivan sukkaparin varaaminen reppuun ja perheen pyyntö tulla kannustamaan kuivien lenkkareiden kera jollekin check pointille.

Seuraavaksi taidan siirtyä lukemaan sangen mielenkiintoista Runners' Worldin artikkelia siitä, kuinka uupumus on lähinnä korvienvälistä kiinni. Mielikuvaharjoittelu siis käyntiin seuraavaksi!

Francis

Aikaisemmissa postauksissa tekovaiheessa ollut Francis (Philin & Mickin arkeologikollega, luonnollisestikin) valmistui vihdoinkin pari päivää sitten. Vaikka itse neuletyö valmistuikin suhteellisen nopeasti niin itse viimeistely ei suinkaan ole vahvimpia puoliani!

Francis 

Diplodocus by Kate Oates/Tot Toppers

Araucania Ranco Solid, n. 130 g (punainen)

SandnesGarn Sisu, n. 50 g (vihreä)

Garnstudio Baby Merino, n. 50 g (oranssi)

Tarkemmat tiedot ja muokkaukset Ravelryn projektisivulla

Aikaisempien dinopuseroiden lailla fingering-paksuinen lanka (28 silmukkaa per 10 cm) vaati ohjeen muokkausta oikean koon saavuttamiseksi. Nyt en voinutkaan vain valita isompaa kokoa ja seurata ohjetta muuten orjallisesti, vaan jouduin jopa laskemaan silmukkamääriä oikean koon saavuttamiseksi. Kaula-aukossa onkin 94 silmukkaa ja kaarrokkseessa leveimmillään 16x16 silmukkaa, lisäykset näiden kerrosten välillä on neulottu ohjeen (10v) mukaan.

Francisin langat ovat ylijäämälankoja menneistä töistä. Oranssin tilalle harkitsin pitkään tummempaa ruskeaa, mutta pojan mielipiteen perusteella oranssi oli valittava.Seuraavalla kerralla jättänen lasten mielipiteet huomiotta sillä vaikka oranssi kovin pirteä onkin, ei se oikein kunnolla erotu dinosauruksissa vihreästä taustasta. Viimeistelyvaiheessa oli siis ommeltava kullekin dinosaurukselle selkeämmät ääriviivat - ei mikään helppo ja nopea homma, jos minulta kysytään. Kannattava kylläkin!