Japan Sleeves

Old Romancen valmistuttua alkoi mielessä kutkuttaa ajatus takin muokkaaminen puseroksi. En kuitenkaan ehinyt ajatuksesta tekoihin ennen Japan Sleevesin ilmestymistä, ja vaikka periaatteessa minun pitikin saada joululahjat hyvälle mallille ennen oman puserovaraston täydentämistä ei tätä voinut jättää jonoon odottamaan. Pitsiä ja raitoja, pakko saada heti!

Japan Sleeves by Joji Locatelli

Artesano Definition in Tornado (n. 150g) ja Sparkleduck Galaxy in Figgy Pudding (n. 75 g)

Rakenne Japan Sleevesissa on sama kuin Old Romancessakin eli ensin neulotaan hihojen pitsikaistaleet, reunoista poimitaan silmukat ja hihat muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Hihojen etu- ja takakappaleiden yhdistämisen jälkeen lopuilla silmukoilla posotetaan ainaoikeaa - helppoa kuin heinänteko, eikö?

Näin siis periaatteessa. Minun mahtihauikseni eivät kuitenkaan ohjeen mukaisiin hihoihin mahtuneet joten hihat tuli neulottua moneen otteeseen. Ellei lanka olisi ollut näin ihanaa olisinkin todennäköisesti tunkenut keskeneräisen neuleen jonnekin kaapin perimmäiseen nurkkaan marinoitumaan pariksi vuodeksi... Näistä langoista piti kuitenkin saada just eikä melkein -neule aikaiseksi joten hammasta purren hihoista lopulta tuli mieleiset.

Loppujen lopuksi resepti onnistuneisiin hihoihin oli hyvinkin yksinkertainen eli yhdeksän ylimääräistä kerrosta ennen hihan yläosan muotoiluja; muut muokkaukset löytyvät Ravelrysta. Kannatti tuskailla hihojen kanssa, tästä paidasta tuli todella mieleinen!

These things are FUN, and FUN is good.

Kuopuksella ja minulla on tapana suunnata kerran viikossa vähän kauempana sijaitsevaan leikkipuistoon koko päiväksi. Rattaiden kanssa vajaat viisi mailia taittuu noin viidessäkymmenessä minuutissa eli leikkiaikaa on nelisen tuntia ennen kuin pitää suunnata takaisin koululle noutamaan isompia lapsukaisia kotiin.

Kyseessä oleva puisto uusittiin täysin viime talven aikana. Alkukesästä puisto oli vierailuajankohdasta riippumatta aina tupaten täynnä, mutta ilmeisesti nyt syksyllä on uutuudenviehätys kaikonnut ja puistossa hyvin leikkitilaa. Meidän lapsiin (samoin kuin meihin vanhempiin) puisto kyllä uppoaa edelleen: iso alue on täynnä erilaisia luonnonmateriaaleista rakennettejua kiipeilytelineitä normaalien keinujen ja liukumäkien lisäksi. Pikkuapinat siis pääsevät siis täysin toteuttamaan itseään.

Juostessa ja leikkiessä tulee kuitenkin nopeasti nälkä. Toisinaan pakataan puistoon omat eväät mukaan (rattaiden korissa kulkee mitä vaan); toisinaan eletään herroiksi ja syödään puistokahvilassa lounasta. Tokihan minulla kulkee myös pikkupyyhkeitä ja vaihtovaatteita rattaissa mukana eli kanssapuistoilijoiden ja -lounastajien ei tarvitse ihan parin metrin hajurakoa meihin jättää.

Nyt siis vain toivotaan kuivaa ja kaunista syksyä. Puistoreissuista kun on tullut osa normaalirytmiä niin retken jääminen tältä viikolta väliin tuntuu perin oudolta. Hyötyäkin tästä on meille molemmille puistoilijoille; harvoin tytär saa näin paljon raittiista ilmasta kerralla nautittua ja minulle puolestaan arkipäivänä valoisana aikana tehdyt lenkit ovat näin syksyn saapuessa harvinaista herkkua.

Old Romance

Kevään romanttinen teema sai jatkoa nyt loppukesästä. Jojin Ravelry-ryhmässä käynnistyi elokuun alussa KAL, vapaavalintaisesta mallista, ja tämä Old Romance oli ensimmäinen valintani - kaksi myöhemmin valmistunutta esiintyivätkin jo edellisessä postauksessa.

Old Romance by Joji Locatelli

Rowan Baby Merino Silk (75 g) ja Novita Nalle (320g)

Lankana pinkistä puserosta ylijäänyt Rowanin Baby Merino Silk sekä perus-Nalle. 

 Takin rakenne on kerrassaan nerokas: ensin neulotaan hihojen pitsiosiot, kaitaleiden reunoista poimitaan silmukat hihoja & olkapäitä varten ja niskaa varten luodaan silmukat. Sitten vain posotellaan sileää; hihat muotoillaan lyhennetyin kerroksin.

Ei kiinnitystä eli ei napinreikiken ja sopivien nappien löytämisen kanssa tuskailua. Täydellinen takki päälle vetäistäväksi lämmikkeeksi. Käytön jälkiä alkaakin jo nyppyyntymisen muodossa näkyä - tässä pitänee joko itse investoida nypynpoistajaan tai pyytää sellaista joululahjaksi.

Takin ainoa huono puoli lienee pitsin jokseenkin räväkkä pinkki - ihan minkä tahansa asun lämmikkeeksi ei tätä takkia voi yhdistellä. Syytä siis neuloa toinen samanlainen hieman neutraaleimmissa väreissä!

See you!

Nyt on sitten uudet matchaavat suosikkitakit äidillä ja tyttärellä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tosin vain minun piti saada uusi villatakki, mutta koska en oikein arvosta tiheystilkkujen neulomista piti ensimmäisen takin ollessa puolivälissä nöyrtyä ja luovuttaa takki esikoiselle.

Lankana ihan perus-Seiskaveikka. Neuletiheys siis näissä takeissa 20 silmukkaa per 10 cm, joten koon 30/32'' ohjetta seuraamalla tuli 9-vuotiaalle sopiva neule. Luonnollisesti tässä takissa on kaikki vyötärömuotoilut jätetty pois, lapsi kun tytär vielä on.

Napit ihan tyttären itsensä valitsemat. Hetken nikottelin valintaa mutta kun tytär valinnastaan niin varma oli, täytyi taipua. Mitä pidempään noita nyt olen katsellut, niin sitä enemmän myös tykkään - sopii hyvin meidän Peppi Pitkätossulle. 

Omassa takissa päädyin seuraamaan koko 42/44'' ihan vain arvioimalla kuinka monta silmukkaa pitäisi tyttären takkiin lisätä, jotta saisin sen itselleni kiinni. Edelleen neuletilkut ovat täysin yliarvostettuja; arvaamalla ne parhaat tulokset saadaan.

Kiinni menee eivätkä nappilistatkaan irvistele! Aivan loppuun asti ei koonarvausmetodi kuitenkaan toiminut, sillä hihoja aloittaessani huomasin niiden olevan aivan liian leveät. Hetken arvoin hihojen armottoman kavennuksen kanssa, mutta koska pussihihat eivät houkutelleet päädyin purkamaan vartalon kaarrokkeen puoliväliin ja neulomaan uusiksi. Tällä uusintakierroksilla lopetinkin hihalisäykset jo 19 lisäyskerroksen jälkeen, minkä jälkeen neuloin neljä kerrosta sileää sekä neljä kainalolisäyskerrosta; silmukoita näissä hihoissa 16 vähemmän kuin ohjeen mukaisissa hihoissa. Aika paljon sanon minä; 8 sentin ero on kuitenkin hihassa aikamoinen.

Huppuja(kin) kanssa jouduin hieman soveltamaan, todennäköisesti. Ohjetta ei juuri huppua neuloessa ollut käsillä joten sekä tyttären että omassa takissa muistelin ohjetta ja pistelin menemään sinne päin. En nyt tiedä tuliko sellainen kuin piti, mutta ainakin hyvin saa hiukset ja naaman piiloon kun lähtee aamulla viemään lapsia kouluun. Ei enää senkään vertaa aamupuunausta kuin tähän asti!

 

See you there by Joji Locatelli

Novita 7 veljestä

Tyttären takki 420g/840m, oma takki 570g/1140m

 Kuvasuunnitelmissani me hypittäisiin tyttären kanssa riemukkaina ilmaan ja oltaisiin aivan tavattoman söpöjä samanlaisissa villatakeissamme. Ei oikein onnistunut, tytärtä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Minä sitten pompin yksinäni. Ollaan me söpöjä näinkin.